Minulla on elämäntarkoitus neuroosi. Minun on pakonomainen tarve päästä selville siitä, kuka minä pohjimmiltani olen. En saa rauhaa ennen kuin löydän sisimmän itseni.
Puristavaksi tilanteen tekee se, etten koe juuri kenenkään toisen uhraavan aikaa näille ajatuksille. Ihmiset vain menevät, tulevat ja tekevät ajattelematta sen enempää.
Minulla on neuroosin omainen tarve porautua niin syvälle sisimpääni kuin se on mahdollista. Etsin itseni keskusta. Ajattelen alati keskustani. Sieltä sykkii elämää.
En löydä tätä elämää muualta. Kaikki muut ajatukset tuntuvat kuolleilta. Niissä ei ole eläväksi tekevää voimaa. Niistä puuttuu energia ja luovuus.
Sen sijaan pakkoajatukseni pitävät minut kiinni perimmäisten kysymysten äärellä. Siellä koen avaruutta, mutta samalla ihmeellistä täyteyttä. Se tuotaa minulle sisäistä hyvää oloa sekä tyydytystä. En tiedä ovatko nämä pakkoajatukset pahasta.
Onko täällä ketään joka potisi samaa "tautia"? Löytyykö ihmisiä, joille elämäntarkoituksen etsiminen on elämäntarkoitus? Ihmisiä, joille oman sisimmän löytäminen, on kultaa arvokkaampaa?
Olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. Joten en etsi sellaista kumppanuutta vaan sisintä itseäsi etsin. Sillä etsiessäni itseäni, etsin myös teitä itseänne.
Puristavaksi tilanteen tekee se, etten koe juuri kenenkään toisen uhraavan aikaa näille ajatuksille. Ihmiset vain menevät, tulevat ja tekevät ajattelematta sen enempää.
Minulla on neuroosin omainen tarve porautua niin syvälle sisimpääni kuin se on mahdollista. Etsin itseni keskusta. Ajattelen alati keskustani. Sieltä sykkii elämää.
En löydä tätä elämää muualta. Kaikki muut ajatukset tuntuvat kuolleilta. Niissä ei ole eläväksi tekevää voimaa. Niistä puuttuu energia ja luovuus.
Sen sijaan pakkoajatukseni pitävät minut kiinni perimmäisten kysymysten äärellä. Siellä koen avaruutta, mutta samalla ihmeellistä täyteyttä. Se tuotaa minulle sisäistä hyvää oloa sekä tyydytystä. En tiedä ovatko nämä pakkoajatukset pahasta.
Onko täällä ketään joka potisi samaa "tautia"? Löytyykö ihmisiä, joille elämäntarkoituksen etsiminen on elämäntarkoitus? Ihmisiä, joille oman sisimmän löytäminen, on kultaa arvokkaampaa?
Olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. Joten en etsi sellaista kumppanuutta vaan sisintä itseäsi etsin. Sillä etsiessäni itseäni, etsin myös teitä itseänne.
Vastaukset 12
Vanhimmat
itselläni on juuri tuollaisia ajatuksia vaikka
en ole tiennyt tuollaisesta diagnoosista.
samoin olen myös pohtinut missä muut ihmiset
elävät,kaikki on niin pinnallista ja materiassa
kiinni.minä näen usein itseni usein outona
oliona kun mietin syntyjä syviä.
itsekin olen naimisissa mutta kumppanini ei juuri
syvällisistä asiosta perusta.
Miten koet sisimmän itsesi tänä päivänä?
Minulle sisin itse ei merkitse sitä itseä jota kehitetään ja luodaan tämän maailman mukaiseksi. Minulle sisäinen ihminen on jotakin, joka on ollut ennen kuin minä.
Uskon ettei sisintä itseä luoda, vaan että se luo meidät.
Siksi olen hyljännyt kaikki ideologiat joihin takertua. Ne ovat vain oljen korsia elämän merellä. Kun ihminen samaistuu johonkin ideologiaan, hän ryhtyy pitämään tätä itsenään. Se ei ole kuitenkaan se varsinainen itse, joka tulisi löytää.
Tällaisia ideologioita ovat esimerkiksi luonnonsuojelu, uskonto tai politiikka. Ne luovat ihmisille itseyttä, johon samaistua. Tämä ei ole kuitenkaan mitään itsensä tuntemista vaan pohjimmiltaan se on vain itsepetosta.
Uskon, että jokaisen ihmisen sisimmästä löytyy jotakin joka yhdistää meitä kaikkia. Uskon, että meissä pohjimmiltamme on jotakin samaa olemusta. Uskon, että se on meidän todellista itseyttämme.
Uskon tämän todellisen itseyden pitävän sisällään kaiken sen, mikä on elämän myönteistä, hyvää, rakastettavaa, turvallista ja aitoa.
Siksi etsin ihmisiä, jotka tahtoisivat lähteä tätä matkaa yhdessä tekemään. Matkaa ihmiskunnan sisimpään itseen, olemuksemme todelliseen ytimeen.
En kaipaa mitään valmiita vastauksia, ja olen itse valmis luopumaan omista näkemyksistäni totuuden edessä. Pääasia että syntyisi jotakin, mikä on todellista. Jos jotakin sellaista on olemassa.
veit sanat suustani, tosin en olisi osannut muotoilla sitä noin hyvin, mutta sisältö on sama omissa ajatuksissa...
Ehkä ajatuksemme ovat lähtöisin samasta lähteestä. Siis sisimmästä itsestämme. Siksi ne tuntuvat niin omilta, ja ovatkin sitä.
Uskon, että sisimmässämme on oikea elävän veden lähde. Sieltä pulppuaa alati eläviä ajatuksia. Sellaisia tuoreita ja riittoisia. Ne ravitsevat mielen. Ja uskonpa, että niillä on lopulta myös voima parantaa meidät fyysisesti.
Mielestäni etsijän tärkein apu löytyy
ulospäinsuuntautumiseta.
Sen ei tarvitse olla osallistumista
kaikenlaisiin kissanristiäisiin, joihin ei sit
tunne oikeasti kuuluvansa.
Vaimoni ei käsitä meditointi tarvettani, mutta
se oikeasti johtaa ulos henkisestä vankilasta,
noidankehästä.
Halveksin narutususkontoja, jotka lupaavat
paratiisin vasta kuoltuamme.
Hyvää niissä on ohje elää kanssaihmisten
hyväksi, koska se on myös geeneihimme
kirjoitettu.
Elämäntarkoitusta löytyy ajankanssa.
Etsikää ensin...itsenne ulkopuolelta, niin
sisäisestikin teille annetaan.
Mikään guru tai varajeesus en ole; paremminkin
addiktioita vastaan siinä ja siinä
sinnittelijä.
"Etsikää ensin...itsenne ulkopuolelta, niin
sisäisestikin teille annetaan."
Ei. Minun sydämeni sanoo päinvastoin: Etsikää ensin sisintänne, niin kaikki ulkoisetkin teille annetaan.
Sitä paitsi, mitä ihmettä voisin löytää itseni ulkopuolelta? En ainakaan itseäni. Tosin, kun löydän itseni keskuksen, löydän tuon saman keskuksen kaikkialta. Näin tulen yhdeksi koko maailmankaikkeuden kanssa, mutta ulkoa käsin vaan sisäisesti.
kyllä te ootte aika vekkuleita! Oikeesti hauskaa, kuinka ihmiset miettii asioita noin syvällisesti ;) ja yrittää löytää vastauksia suuriin kysymyksiin. Joo, mut antaa kaikkien kukkien kukkia.
Olet mielestäni ( ja vain minun mielestäni)
oikeassa. Ei ole mitään itsesi ulkopuolella.
Kaikki mitä näet ulkopuolella, on ensin oltava itsesi sisällä.
Elämän tarkoituksen etsiminen on jotain mitä ihmiset tekevät hiljaisuudessa. Se ei ole asia jota toitottaa ympäriinsä. Tiedätkö miksi?
Elämän tarkoituksen etsiminen on kaiken alku ja loppu.
Kun löydät sen, se on kaiken loppu... ja uuden alku. Hetki missä on sekä kuolema että syntyminen.
Elämän tarkoituksen etsiminen on parasta
mitä minulle on koskaan tapahtunut.
On kiellettyä puhua siitä kun sen on löytänyt...
:)
terapiassa saat tilaisuuden juuri siihen mitä kaipaat..ja löydät itsesi!!!! Se on tarkoitettu juuri ihmisille,jotka etsivät itseään,ja sisintään.Psykoterapiassa (mieluiten psykoanalyyttinen) on hyvä olla eväänä pohjaton halu löytää totuus.Se on rankkaa ja usein turhauttavaakin,mutta erittäin palkitsevaa. -- itse tämän kokeneena voin sitä nyt näin ystävällisesti suositella.
Älä hukkaa aikaa enää hetkeäkään.Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Meditaatio auttaa.
Se pitäisi olla kouluissa oppiaineena.
Vaikka meditaatiota ei voi oppia.
Silloin se ei ole meditaatiota.
Kirjastosta Sanaya Romanin kirjat auttavat.
Elämän tarkoituksen etsiminen on jokaisen sielun velvollisuus. Ja sielun tehtävä maan päällä.
Kyllähän meitä on (vaikken tunnustaudu yhtä pahaksi) Näkisitpä päiväkirjani...yhtenä päivänä saatan kirjoittaa kymmeniä sivuja oman pään sisältä kumpuavaa tuskaa omasta elämästä, elämän merkityksestä ym. ym ym. Jälkeenpäin luettuna aika sekavaa tekstiä....;)
Mutta itse saan kirjoittamisesta voimaa ja paha olo/ahdistus purkaantuu usein sivuille ja jää sinne hetkeksi. Itse en tiedä voiko täydellistä selkoa koskaan saada sisimmästään. En usko siihen henkilökohtaisesti, vaan uskon että käsittelemällä omasta sisimmästä kumpuavia tunteitaan voi ainakin oppia paremmin tuntemaan itseään.
On hyvä pohdiskella asioita, mutta tuo potemasi neuroosi kuulostaa kyllä aika pahalta...
Itse saan rauhaa siitä tiedosta, että minun ei tarvitse saada totaalista selkoa itsestäni tai maailmasta. Mitä sitten olisi kun kaiken saisi selville - tyhjyys! Ei autuus! Tämä vain minun mielipiteeni...
ehkä täällä:
http://www.silvamenetelma.com/Finland.html
Tarkoituksesi on käydä katsomassa tuo linkki.
Ja sen jälkeen se on jotain muuta...