Tämä ei ole provosointia eikä kenenkään kokemusten vähättelyä. Olen kuitenkin alkanut miettiä, kuinka rehellisiä me ihmiset lopunkaiken ollaan omista tunteistamme ja kuinka paljon me aiheutetaan turhaa tuskaa dramatisoimalla asioita. Otetaan esimerkiksi jätetyksi tuleminen. Se on lamauttavaa ja ihan peräreiästä, tiedän, mutta voiko tällainen jättäjäkumppani olla pohjimmiltaan ihmisenä elämän keskiö? Ansaitseeko se tunnetasolla tai muutenkaan tällaista asemaa? Eikö se arvo kuulu niille ihmisille, jotka ovat olleet ja jääneet jätetyn elämään vielä kaiken jälkeenkin? Me taidetaan aika usein olla sokeita näkemään, ketkä meistä välittää ihan loppuun asti.
En siis mitenkään vähättele tuskan määrää, kun tulee jätetyksi tai petetyksi. Yritän ehkä vain järkeistää, ettei omalle elämälle tai hyville ihmisille kannata kääntää selkää sen takia,että on joutunut pettymään.
En siis mitenkään vähättele tuskan määrää, kun tulee jätetyksi tai petetyksi. Yritän ehkä vain järkeistää, ettei omalle elämälle tai hyville ihmisille kannata kääntää selkää sen takia,että on joutunut pettymään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haista kuulee iso P. Jos on pettynyt kuule esim 10 kertaa niin väität että pitäs vaa jatkaa elämää? Se ei mee niin. Esim mun elämässä ei ole hyviä ihmisiä. Ei ole eikä tule olemaan. Ihmiset ovat täysiä kusipäitä. Kukaan ei piittaa minun tunteistani ja elämästäni paskan vertaa!
No ehkä sitten kannattisi alkaa piittaamaan itse omista tunteistaan ja katsoa millaisissa porukoissa pyörii ja kenelle antaa osan itseä. Ota vastuu itsestäsi.
Haista sinäkin se iso P. Olen ottanut jo ajat sitten vastuun itsestäni. Että älä puhu p*skaa.
Charming!
No ei siltä vaikuta. :D Voipi myös olla hyvä idea harkita hoitoon menemistä, jos sulla on noin paljon tunnelatausta asian tympäriltä, että on ihan ongelmaksi asti. Tuska kuuluu elämään ja sitä kautta ihminen kasvaa ja oppii.
Kyllä se on muissa ihmisissä se vika. Kyllä ne muut sinne hullujen huoneeseen kuuluu. Väitätkö siis että siitä pitäisi sormia räpsäyttämällä parantua, siitä että ex puoliso on uhannut tappaa? Kyllä se siinä hullussa se vika on, eikä minussa. Olin hänelle aina hyvä ihminen, mutta miten kävi? Hän nykyään väijyy minua ja uhkailee koko ajan. Hän sinne osastolle kuuluu.