Hämmästyttävää, miten aina luotettavasta ja rehellisestä miehestä/isistä tulee eron myötä valehtelija ja kiireellinen.
Perheen yhdessä olon aikaan isillä oli aina lapsille aikaa, ja piti lupaukset lähes täysin!
Eron myötä enää ei ole lapsille pahemmin aikaa, eikä näytä olevan edes ikävä. Lupaukset pettää kerta toisensa jälkeen, ja tuntuu kuin lapsilla ei olisi enää mitään väliä.
Eron myötä, vaatimalla vaati yhteishuoltajuutta, missä kaikki asiat päätettäisiin yhdessä. Ja paskat, yksin tässä on saanut hoitaa kaikki asiat alusta loppuun.
On hienoa kehua ihmisille että kyllä lapsia on, mutta eipä taida mainita, että eipä heidän asiat juuri kiinnosta, eikä oleminen heidän kanssaan.
Luvataan viedä lomilla huvipuistoon, uimaan retkille ja ties mitä tahansa, mutta kertaakaan ei viime kesänäkään lupaukset pitäneet, ei yksikään.
Sitten kehdataan väittää, että äiti estää lasten tapaamiset?? Missä helkutissa on eronneen miehen aivot??
Jos äijät ei ymmärrä että lapsille valehteleminen on mitä järkyttävintä kasvattamista, on äidin puututtava tilanteeseen, jotta isi ymmärtää, että lasta ei kohdella kuin tyhmää aasia. Lapselle lupausten antaminen myös tarkoittaa sitä.
Miten isistä tulee aina sankari, kun jättää perheensä ja äiti, joka huolehtii ja yrittää viedä omaa ja lasten elämää eteenpäin, onkin heti huono äiti ja kaikkien silmissä häirikkö, häiriintynyt ja melkein jätekasa?!
Perheen yhdessä olon aikaan isillä oli aina lapsille aikaa, ja piti lupaukset lähes täysin!
Eron myötä enää ei ole lapsille pahemmin aikaa, eikä näytä olevan edes ikävä. Lupaukset pettää kerta toisensa jälkeen, ja tuntuu kuin lapsilla ei olisi enää mitään väliä.
Eron myötä, vaatimalla vaati yhteishuoltajuutta, missä kaikki asiat päätettäisiin yhdessä. Ja paskat, yksin tässä on saanut hoitaa kaikki asiat alusta loppuun.
On hienoa kehua ihmisille että kyllä lapsia on, mutta eipä taida mainita, että eipä heidän asiat juuri kiinnosta, eikä oleminen heidän kanssaan.
Luvataan viedä lomilla huvipuistoon, uimaan retkille ja ties mitä tahansa, mutta kertaakaan ei viime kesänäkään lupaukset pitäneet, ei yksikään.
Sitten kehdataan väittää, että äiti estää lasten tapaamiset?? Missä helkutissa on eronneen miehen aivot??
Jos äijät ei ymmärrä että lapsille valehteleminen on mitä järkyttävintä kasvattamista, on äidin puututtava tilanteeseen, jotta isi ymmärtää, että lasta ei kohdella kuin tyhmää aasia. Lapselle lupausten antaminen myös tarkoittaa sitä.
Miten isistä tulee aina sankari, kun jättää perheensä ja äiti, joka huolehtii ja yrittää viedä omaa ja lasten elämää eteenpäin, onkin heti huono äiti ja kaikkien silmissä häirikkö, häiriintynyt ja melkein jätekasa?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lasteni äidillä on oikeus tavata lapsiaan "virallisesti" joka toinen viikonloppu, joka toinen joulu-, talvi-ja pääsiäisloma sekä kesällä kuukauden yhtäjaksoisesti. Lisäksi olemme sopineet että milloin vain näiden lisäksi kunhan se lapsille että hänelle sopii.
Nyt on menossa kolmas vuosi ja vain viikkonloppu tapaamiset ovat lähes mahdollistuneet. Lapset sanovatkin -taasko on se viikonloppu?
Missä on naisen aivot?
Olipa hyvä kysymys, meinaan vaan että tais osua niitä miehiä aika arkaan paikkaan, kun ei uskalla vastailla. Luettu näköjään on, mutta tais omaa tuntoa kolkuttaa...heh!
ei miehet viiti tommoiseen sontaan vastata.
Ei varmaan, kun se on totta. Omatunto se kolkuttaa...!heh...
"Luvataan viedä lomilla huvipuistoon, uimaan retkille ja ties mitä tahansa, mutta kertaakaan ei viime kesänäkään lupaukset pitäneet, ei yksikään.
Sitten kehdataan väittää, että äiti estää lasten tapaamiset?? Missä helkutissa on eronneen miehen aivot?? "
Tässä tapauksessa voisi kysyä missä on sinun järkesi. Se että sinun kohdallasi on tapahtunut noin ei tarkoita että kaikkien kohdalla käy noin. Uskoisin että suomestakin löytyy iso määrä äitejä, jotka estävät lasten ja isän tapaamisen.... ihan samoin kuin löytyy iso määrä miehiä, joita lapset lakkaavat kiinnostamasta. Olen jo moneen kertaan taivastellut kuinka ihmiset eivät tajua sitä yksinkertaista seikkaa, että asiat eivät ole jaettavissa kahteen leiriin... mustaan ja valkoiseen... siihen väliin mahtuu hirveän iso määrä harmaan sävyjä. Kaiken huippu on se, että suurin osa eronneista vanhemmista kuuluu juuri tuohon keskikastiin, joilla homma toimii kutakuinkin hyvin.
"Miten isistä tulee aina sankari, kun jättää perheensä ja äiti, joka huolehtii ja yrittää viedä omaa ja lasten elämää eteenpäin, onkin heti huono äiti ja kaikkien silmissä häirikkö, häiriintynyt ja melkein jätekasa?! "
Isistä ei tule aina sankaria, eikä äidistä häiriintynyttä häirikköjätekasaa. Tähänkin asiaan vaikuttaa paljolti se, miten itse toimii eron jälkeen. Kaikki äidit eivät huolehdi ja yritä viedä omaa ja lasten elämää eteenpäin... osa äideistä keskittyy kostamaan lasten isälle... valitettavasti nämä äidit käyttävät ikävän usein lyömävälineenä yhteisiä lapsia tajuamatta sitä että tekevät pahinta hallaa lapsille (jotka tykkäävät sekä isistä että äidistä, eivätkä halua kuulla pahaa kummastakaan kummaltakaan).
Onneksi oma perhe on sentään vielä kasassa... ja mikäli se jostain syystä rupeaisi hajoamaan, niin tältä palstalta saisi paljon syitä yrittää paikata sitä kahta kauheammalla vimmalla.