Mikä siinä on, että nuo PUA

Parisuhdemarkkinateoriaa kirjoitti:

miehet ja muut seksuaalisen markkina-arvon miehet ovat aivan hemmetin ääliöitä? En väitä että heitä vastustavat feminatsit olisivat yhtään sen viisaampia, mutta voi jestas kun on idioottimaista teoriaa näillä pua guruilla ja miesasialiikkeen miehillä. Oikeen tulee sellainen olo kun lukee teoriaa, että mies, oletko sinä autisti? Se, että juuri sinä et herätä kiinnostusta, ei tarkoita sitä että kukaan olisi feministisessä salaliitossa sinua kohtaan, ja kyllä, on varmaan joitakin alfoja, jotka ovat sinua kiinnostavampia, mutta se ei tarkoita, että mikään iskutekniikka veisi sinua heidän kastiinsa. Ja varmaan on paljon irtoseksiä, mutta murto-osa siitä mitä teoria antaa ymmärtää.

Tätä pua-juttua ei voi väheksyä, sillä kyseessä on miljoonien ihmisten globaali alakulttuuri. Olen tavannut oikeassa elämässä miehiä, jotka kannattavat markkina-arvoteoriaa. Ja sellaisia naisiakin ilmeisesti on. Huhhuh. Pua-kulttuuri siis syntyy joistakin olemassa olevista aineksista. Yksi tai kaksi tai edes sata samalla tavalla vinksahtanutta miestä ei saa sitä aikaiseksi. Niitä täytyy olla miljoonia. Yleensä on niin, ettei mies ymmärrä ollenkaan omaa huonoa tasoaan. Tai muita puutteitaan. Nainen ehkä luulee että mies tietää olevansa ääliö, mutta voin vakuuttaa, ettei tiedä. Koska jos tietäisi, niin hän muuttaisi käytöstään. Jännämiehen ei tietenkään kannata muuttua, ja monesti onkin työn ja tuskan takana pysyä jännämiehenä kun järki alkaa kajastaa. Ei muuta kuin turpa laulamaan ja rentoa asennetta, jos meinaa vauhti hyytyä. No, nämä ovat niitä juttuja joita vain miehet ymmärtävät. Ei pitäisi näitä kirjoittaa edes.

Toisaalta on niin, että elämä on tietyllä tavalla hullua. Järkevät miehet kiistävät sen ja painottavat jatkuvaa suorittamista ja rationaalista toimintaa. He eivät tiedä, miten väsyttävää on jatkuvasti olla oikeassa ja tehdä juuri oikeita kansantaloudellisesti tuottavia asioita. Tarvitaan muutakin. Rentoutumista, ystävyyttä, rahan tuhlausta sopivasti, luovuttamista silloin kun jokin tie on kuljettu loppuun ja voimat ehtyvät pään seinään takomisessa. Pitää osata luottaa siihen että elämä kantaa, vaikkei olekaan jatkuvasti jonkun vahvemman talutusnuorassa hyväksyntää kerjäämässä. Tietysti on niin, että rennompi asenne vaatii joitakin sellaisia elämänkokemuksia, jotka karaisevat. Jos niitä ei ole, on turvallisempaa tehdä aina niin kuin sanotaan. Ei joudu rangaistuksi ja elämä pysyy uomissaan kun tottelee. Näin se menee. Eikä ihminen voi sotia perusluonnettaan vastaan. Jos on pakko nipottaa, niin on pakko.

Kuitenkin suomalaisena miehenä törmää meidän miesten maailmassa miehiin, jotka ovat täysin pihalla sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä asioissa. Naiset, jotka yleensä näkevät ihmisestä heti tämän sisäisen olemuksen, tietävät myös, miten onnettomia monet miehet ovat näissä asioissa. Ihmisinä voivat olla kivoja ja useimmiten ovatkin, mutta vaikka tohtorinhattu olisi päässä, niin lamppu ei syty vaikkapa naisten suhteen. En väitä olevani suuri naisten tuntija, mutta kuitenkin osaan nähdä myös naisten pointit silloin kun ne minulle esitetään. Kerran esimerkiksi eräs nainen sanoi minulle, ettei halua erästä kunnollista miestä, koska tämä mies on ruma. Tiesin sen todeksi. Niinhän mies oli ruma. Tästä voisi miesasialiikkeen miehet vetää hyvin villejä teorioita. Pinnallisuudesta, pahuudesta, jännämiesten suosimisesta, lutkailusta ja länsimaisen kulttuurin feministisestä miesten alistamisesta. Tiesin kuitenkin, ettei tämä nainen, biologinen siskoni (ei välttämättä sielunsisko aivan kaikessa), ole lainkaan pinnallinen tai materialistinen. No hiukan pinnallinen on. Mutta ei kovin paljon. Feministi hän ei ole lainkaan, eikä julma, eikä sadisti. Hän on herkkä, välittävä, usein vähän epävarma ja pelokas, mutta puhelias ja tomera nuori nainen. Hän ei ymmärrä miehiä kovin hyvin, ja olenkin aina silloin tällöin selittänyt hänelle joitakin asioita, kun hän hämmentyneenä kertoo miesten lähentelyistä ja itsevarmoista iskuyrityksistä. Siskoni punastuu niissä omien sanojensa mukaan ja kokee sen kiusallisena. Sanoin, ettei sitä melkein edes huomaa. Niin kuin ei huomaakaan, täysin. No joka tapauksessa, lutka hän ei ole. Hän vaan haluaa komean miehen. Komeista miehistä hän tykkää. Vilpittömästi ja raikkaasti.

Tiedä sitten, olisiko jopa joku pelimies häntä iskenyt. Lukenut netistä jotain teoriaa. Ehkäpä. Onneksi hän tunnistaa hörhöt ja pakenee heitä. En ole siskostani huolissani sen enempää. Joskus hän kertoo, miten miehet tujottavat ja seuraavat, mutta koska hän on nopea kintuistaan, niin mitään tuskin tapahtuu. Ja koska hän haluaa sen komean miehen, niin siinäkään suhteessa ei tarvitse pelätä. Komeat urheilijapojat eivät lue pua-teoriaa, vai lukevatko? Komeat miehet kuitenkin ovat itsetunnoltaan yleensä kunnossa, joten hän voi saada vain suhteellisen normaalin miehen. Tuli vain mieleen näitä asioita. Kukaan ei voi minua tunnistaa, joten kirjoittelinpa ajatuksia. :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä