ilmeisesti iso vauva tulossa ja neuvola laittoi lähetteen äitipolille jotta voidaan arvioida lapsen kokoa... olen aivan kauhuissani asiasta, sillä olen itse aika pieni kokoinen ja haluaisin kuitenkin synnyttää alakautta jos vaan mitenkään mahdollista. olisin kysynyt että jos täällä on muita saman "tuomion" saaneita niin olisi mukava kuulla että miten suhtautuvat asiaan siellä äitipolilla? laitetaanko sektioon liian helposti eli jos vain asiasta edes kysyykin? tietää vaan mitä siellä voi sanoa ja mitä ei. lisäksi olisi mukava tietää että onko paljonkin sellaisia tapauksia että sanotaan että mahtuu syntymään mutta sitten kuitenkin päädytään sektioon - sellainen ei taas minua kiinnostaisi sillä kaksissa tuskissa on sitten jo liikaa (siis normaalit synnytyskivut ja lisäksi sektio haavaa kivut). kiitos vastanneille etukäteen.
sektioon joutuminen
pelottaa
101359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että sektioon ei ihan heppoisin syin "päästetä". Yleensä sitä saa rukoilla jos sen haluaa. Ja jos lääkäri sektiota vauvan koon perusteella suosittelee, niin kyllä se on silloin vakaasti harkittu asia.
Mulla on isot lapset, ja olen itse normaalikokoinen. Tuo lapsen mahtumisasia ei ole ihan suoraan verrannollinen äidin pituuden kanssa, vaan tässä arviossa mitataan röntgenkuvista sun sisälantion mitat. Ne eivät näy päällepäin, mutta sen koon perusteella päätetään onko vauvalla mahdollisuutta mahtua vai ei.
Olen menossa synnytystapa arvioon ensi viikolla kun sf-mittani on huidellut koko raskauden ajan yläkäyrällä ja sen yli. Isoa lasta siis epäillään, mutta tiedäppä häntä. Itse olen 155cm elikkä pieni joten ensi viikolla tiedän sit millä tavalla sikiö tuloo maailmaan. En kanna huolta asiasta lekuri tekee tutkimuksen ja arvioin sikiön koon. Sit katotaan mahtuuko tulemaan sieltä. Tiedän muutamia minun kokoisia mammoja jotka on saanut 4kg vauvan joten paljon on kiinni lantion koosta luiden myötävyydestä. Sectiota ei suositella koska sehän on leikkaus ja leikkauksessa on aina omat riskinsä. minusta on hyvä et asia tutkitaan ja eihän kaikkeen voi varautua kun eivät nuo lekurit mitään jumaliakaan ole. Jos synnytystilanteessa päädytään sectioon se on sekä äidin että tulevan vauvan takia. Joten haluat varmasti myös itse sitä että vauva voi hyvin, silloin on valmis tekemään mitä vaan, usko pois.
Uskon ja toivon et sulla menee kaikki hyvin ja minäkin olen samaisessa tilanteessa joten älä liikaa mieti asiaa, kyllä kaikki selviää! Voi hyvin!
Nuorin lapseni syntyi sektiolla, suunnitellusti. Periaatteessa koon puolesta olisi taatusti sopinut tulemaan, mutta syyt sektioon olivat muut kuin lapsen koko tai minun synnytyskanavan ahtaus tms.
Sektioon ei koskaan suostuta helpoin tai hepposin perustein. Esim. sektiopäätösksen syyksi ei riitä "pelkkä" synnytyspelko.
Sektio on iso operaatio, se on iso leikkaus, ja koska alatiesynnytys on kaikin puolin kevyempi ja ns. luonnollisempi vaihtoehto, on sektiopäätös aina tarkkaan harkittu. Jos sulle siis päätös sektioon tulee, ota se vastaan. Liian ison vauvan "revittäminen" alateitse on sekin aika vaarallinen tilanne niin lapselle kuin äidillekin.
Toipuminen sektiosta on hitaampaa. Kyseessä on iso leikkaus, toivut siis kohtuullisen isosta leikkauksesta, kuten kätilö-sairaanhoitaja minulle sanoi.
Ylösnouseminen vuoteesta vaatii oman tekniikan. Kantaa ei saa vauvaa painavampaa, siis ei muuta kuin vauvaa. Nostelu on kiellettyä.
Haava vedetään poikittain häpykarvoituksen alueelle. Minulla se näkyy edelleen, en minä sitä häpeä ! Uikkareiden alta se ei näy.
Minulle laitettiin tikit, kun pyysin. En halunnut hakasia, ajattelin että tikkien poisottaminen on vähemmän kivuliasta kuin hakasten.
Haava "tuntui" ja sitä kutitti aika pitkään sektio-synnytyksen jälkeen.
Kukaan ei halua kuulla synnytyskertomusta jos se on sektio !! Kaikki haluavat kuulla kivuiaista supistuksista ja pitkästä ponnistusvaiheesta tms. Kun kerroin utelijoille, että tämä oli sektio, kyselyt kokemusta loppuivat samantein! Olisin minä halunnut kertoa siitä !! Kokemus ja tapahtuma se oli yhtä kaikki, siihen liittyi tunnetta ja tapahtumia.
MIes oli mukana koko ajan. Mitä mies tekee sektiossa? On tukemassa ja kokemassa, näkemässä lapsensa syntymän kuten "normaalissakin " synnytyksessä.
MInua jännitti, pelottikin koko tapahtuma.
Selkäydinpuudutukseen käännyin kyllä, olin niin kippurassa kuin vain mahdollista. Sain puudutuksen ennen itse selkäydinpistosta.
Jälkitoipuminen heräämössä kesti, sillä haava-alue vuoti normaalia enemmän. Myöhempää toipumista se ei hidastanut.
Isä oli osastolla pienen vauvan kanssa sen aikaa.
Minulla kokemus oli hyvä.
Lapsi on yli vuoden ikäinen, terve ja vahva muksu.
Pitääkö paikkansa, että isä pääsee mukaan vain suunniteltuun sektioon? Muistelen jostain kuulleeni näin. Ja mikähän siihen on syynä - kiireessä ei ehditä opastaa isälle suojavaatteita, vai kuinka?
Isä pääsee mukaan suunniteltuun sectioon ja mielestäni jos esim. synnytyksen aikana päädytään sectioon isä pääsöö siihenkin. Hätäsectioon ei pääse koska silloin tilanne on kriittinen ja sikiö pitää saada pois mahasta tod. nopeasti. Tällöin isä odottaa ulkona hygienia syidenkin takia. Yleensä hätäsectiossa äiti nukutetaan. voi olla et olen väärässä joten korjatkaa mua jotka tiedätte paremmin.
Hätäsektioon ei automaattisesti nukuteta, tosin minun kohdallani kyllä koska puudutus epäonnistui ja oli niin kiire, että nukuttaminen oli nopeampi vaihtoehto. Isän mukanaolosta sen verran, että hätäsektiossa ei ole aikaa "hoivata" isää, hygieniasyyt on yksi sekä myös tämä ikävä seikka, että usein siinä on vauvan ja/tai äidin hengestä kysymys ja isälle ei välttämättä ole hyväksi nähdä mahdollista elvyttämistä tai jopa kuolemaa...
"Sektioon ei koskaan suostuta helpoin tai hepposin perustein. Esim. sektiopäätösksen syyksi ei riitä "pelkkä" synnytyspelko."
Haluaisin oikaista tämän esittämäsi väittämän. Synnytyspelko ON riittävä syy sektiolle. Sille on olemassa virallinen diagnoosi"koodikin" (vai miksi sitä kirjain-numero-yhdistelmää sanotaankaan). En tiedä, mistä olet käsityksesi saanut, mutta älä pliis levittele harhaanjohtavaa tietoa. Itse pelkään synnytystä kuollakseni (rv 33 1, odotan esikoistani) ja minulle on jo sanottu, että saan sektion jos haluan, vaikka mitkään muut fyysiset syyt eivät näytä siihen osoittavan tarvetta (vielä). Tietysti olen kuullut ns. vanhakantaisista lääkäreistä ja kätilöistä, jotka eivät taida haluta tunnustaa synnytyspelkoa todelliseksi, mutta onneksi minun kohdalleni ei vielä ole sellaista osunut.
Itse en kylläkään vielä ole päättänyt, haluanko sektion vai en, sen verran kamalilta molemmat vaihtoehdot tuntuvat.
Voimakas synnytyspelko voi vaikeuttaa synnytystä ja lisätä synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuutta. Muista mahdollisista seurauksista puhumattakaan. Itse en ole alan asiantuntija, mutta jonkin verran olen kyllä tutustunut asiaan tässä oman raskauteni aikana.
Ajattelin ihan samaan kommentoida, etteikö "pelkkä" synnytyspelko riittäisi sektiopäätöksen syyksi.. Itse rv19 ja jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä sanottiin että saan sektion jos pelkojen takia sen haluan. Kun olin ihan kauhuissani. Lähettivät pelkojeni takia neuvolapsykologille, missä käsitellään pelkojeni taustoja ja se on kyllä jo auttanut.
Mä en usko, että ks. kirjoittaja tarkoitti "pelkällä"pelolla negatiivista asiaa. Minusta reagoit asiaan niin, että heti karvat pystyyn. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja ihan faktana kun ihannoit sectiota niin se ei todellakaan ole mikään parempi vaihtoehto. Monet ajattelevat näin ja jos kaikki me synnyttäjät haluaisimme ks. leikkauksen se maksaisikin aikasta paljon joten tiedän kyllä suomessa paikkoja jossa synnytys pelko ei ole riittävä syy sectiolle.
toivottavasti olet käynyt juttelemassa asiasta jollekin, koska sekin jo ennalta ehkäisee synnytyksen jälkeistä masennusta. Pelkoja on meillä kaikilla, mutta jos niiden antaa viedä vallan se vie hirveästi energiaa itsestämme jonka voisimme käyttää johonkin ihan muuhun. En tiedä mitä pelkäät synnytyksessä eniten, koska odotat esikoista ei välttämättä edes tiedä mitä on edessä. Sellaistahan se elämä on muutenkin ei aina tiedä mitä nurkan takana odottaa. Minä itse odotan toista ja sikiö syntynee päivinä minä hyvänsä. Toivon ettei minua leikkattaisi koska se haava ei aina parane mahdollimman parhaalla tavalla ja leikkaus on aina riski. Itse synnytys varmasti menee ok, tiedän kivut ym., mutta mikä tulos tällä kaikella on. Sellainen rääkyvä rääpäle joka sai miehenkin jopa itkemään ja kokemus että itse on kantanut alusta asti lapsen saa unohtamaan kivut. Sitä paitsi koemme jokainen kivun erilailla, joillakin sattuu enemmän joillakin se on siedettävää. Oman palautumisen kannalta suosittelen synnytystä jos siihen pystyy. Kaikilla ei käy näin hyvin ja joutuvat sectioon mitä eivät olisi halunneet. Rohkeasti uskaltaisit voittaa pelkosi ja ottaisit synnytykseen mukaan sellaisen ihmisen joka tuntee sinut kaikista parhaiten sekin lisää turvallisuutta.
Noh anteeksi jos paasasin asiasta ei ollut tarkoitus ja toivon sulle kuitenkin parasta ja kaikki menisi hyvin!:) Elämä kuitenkin on tällaista eikä koskaan voi tietää mitä edestään löytää. Toinen asia on että tieto lisää tuskaa eikä ole aina niin hyväksikään. Mitä nyt päädytkin tekemään se on oikein jos tunnet sydämessäsi niin!!Voi hyvin!
Minun mieheni oli mukana hätäsektiossa. Hän kertoi itse, että juostiin pitkin käytävää, ja hoitaja oli käsivarressa kiinni. Hän itse kertoi- minähän nukuin-, että porukkaa oli todella paljon leikkaussalissa, hänet ohjattiin hiukan syrjemmälle istumaan. Kun lapsi saatiin elottomana ulos, hän näki hädän ja kiireen, ei ollut mikään miellyttävä kokemus. Tunteet olivat menneet laidasta laitaan kuulemma, kun hän oli tajunnut tilanteen, oliu vaarassa menettää meidät molemmat.
Jossakin vaiheessa oli joku sitten raahannut isin ovesta ulos, mutta kaikki kauhukuvat ovat jääneet mieleen. En voi niistä keskustella paljon, koska en itse tiedä miltä tilanne on näyttänyt. Voin vain kuvitella, että itse en haluaisi kokea samaa.
En tiedä miksi mieheni silloin pääsi mukaan, tekikö joku jonkun virheen. Itse en kuitenkaan oikein tarkoitusta ymmärrä... Eikä miehenikään varmaan kenellekään suosittelisi mukaan menoa.