Kuvittelenko liikoja kun haaveilen joskus löytäväni tyttömäisen lesbon?
Naisellinen lesbo
användarnamn
562142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kyllä meitä olemassa on, mutta onko vapaana, juuri sinusta kiinnostuneita ym vaikea sanoa. Kaikilla omat kriteerinsä ja kiinnostuksensa.
Kyllähän niitä löytyy toki riippuu mitkä ovat muut kriteerisi niin sekin vaikuttaa moneen myös.
Täällä ainakin olisi toinen ja mietin ihan samaa itsekin! :)
Et kuvittele iikoja :)
Ilmoittaudun! Täältä löytyis
Täällä myös :3
Ja täälläkin olisi yks
Minä haluaisin maskuliinista painavaa n. 130 kg. naista saisi olla vaikka vähän mustasukkainenkin ,kun ei olsi kovin väkivaltainen tai juoppo.
Haha, no missä te meette? :D terv. turkulainen
Turussa menen ainakin minä
Täällä Oulusta yksi...
Hyvin voi löytyä. Mä löysin kylläkin maailman ihanimman sellaisen, joten paras ei ole enää vapaa. :D Ei se että pitää naisista sulje naisellisuutta pois millään lailla vaikka osa lesboista onkin, no, vähemmän naisellisia, jos se olisi korrekti ilmaisu. Eikä näköjään sekään että on itse naisellinen estä sitä että löytäisi sen toisen naisellisen naisen itselleen.
Aika harvat on... tosi monet luulee olevansa. Ehkä yhden oikeasti naisellisen lesbon olen tavannut, bisseissä niitä taas on paljon. Naisellista lesboa vaikea koukuttaa ja bisseen vaikea luottaa. Dilemma. :(
On naisellisia lesboja, mutta ollaan melko näkymättömiä kun ei lesboutta voi nähdä päältä ja jos on parisuhteessa, ei tarvetta tuoda asiaa esille tai pyöriä piireissä. Naisellisia bissejä on, mutta kaikki tuntemani miehen kanssa ainakin lasten hankintaan asti, sitten jotkut saattavat etsiä taas naista yli 30 vuotiaana. Biologinen kello vie :/
Mä haluisin tietää millaisia ne jotka luulee olevansa naisellisia on? Mä luulen että saataisin saada tuon leiman. :D
No sellaisia, jotka luulee, että ovat naisellisia, koska muistuttavat tavanomaisia heteronaisia olemukseltaan. Ja toinen tyyppi sellainen, että pukeutuvat ylinaisellisesti ja luulevat, että pelkkä pukeutuminen tekee femmen... eleet, katse, puheääni ja luonne voi sitten olla ihan ristiriidassa sen kanssa.
Itse käsittäisin kyllä niin, että ne naiselliseksi itseään luulevat ovat oikeasti aika poikatyttöjä tai poikamaisia tai sitten melkoisen harmaahiiriä ja poikamaisiksi itseä-ään mieltävät ovat oikeasti melkoisen miehekkäitä.
Sitten taas toisille naisellisuus merkitsee vain ja ainoastaan puhdasta, kilttiä ja hiljaista meikitöntä eloveenatyttöä, jolla pitkät vaaleat hiukset ja peruskukkamekko päällä 70-luvun hippityyliin. Toiset taas mieltävät naisellisuuden pelkkien hiusten pituuksien myötä.
Toisille taas (onneksi kuitenkin vähemmistölle vähemmistön sisällä) naisellisuus merkitsee alistumista, tyhmyyttä, yksinkertaisuutta, manipuloitavissa olevaa, jota on helppo pyörittää oman narsisminsa mukaan siis helppoa, tyhmää uhria, joka sanoo kaikkeen yes eli naisellista, sinisilmäistä helppoheikkiä. Eli siis heille naisellisuus merkitsee luonnetta, lähinnä siinä negatiivisessa mielessä eli tyhmyyttä, helposti huijattavaa, koukutettavaa, alistuvaa ja helposti seksiä (ja rahaa sekä ties mitä muuta) antavaa. Tälläisessä vanhakantaisessa katsantokannassa naisellinen on tyhmä, köyhä, kouluja käymätön, helposti maniuloitava uhri ja miehekkyys edustaa voimaa, valtaa, rahaa, sapeleiden kalistelua ja kukkona olemista jne. (Luojan kiitos suurin osa ei ajattele näin vanhakantaisesti ja tyhmästi sekä epävarmasti). Heti jos on oma tahto eikä suostu alistuttavaksi, helposti manipuloitavaksi tai jos luonnostaan hänellä on vahva itsetunto ja vahva, oma tahto ja vahvat mielipiteet, hänestää tulee ikään kuin maskuliini.
Omasta mielestäni naisellinen voi olla kyllä lyhyissä hiuksissa, meikit ja vaikkapa farkut päällä. Naisellisuus on kokonaisuus, ei pelkkä luonne, mutta ennen kaikkea, naisellinen eikä missään nimessä pelkkä luonne! Noissa luonnejutuissa kyse on lähinnä persoonallisuushäiriöistä ja narsismista, ei suinkaan femme vs.maskuliini.
Monesti huonosti käyttäytyvät, kovasuiset ja itsenäisyyttään korostavat moukat luulevat olevansa niitä, joilla on vahva itsetunto ja omia ajatuksia. Eivätjkä näe, että se pehmeä ja joustava, joka ei jatkuvasti toitota näkemyksiään, voi olla vahva. Yleensä heitä vahvempi.
Mä oon naisellinen lesbo, mutta ongelma on usein siinä, ettei mua suoraan tunnista lesboksi --> muut naiset eivät tule iskemään. Itse olen todella ujo lähestymään tai kysymään esimerkiksi treffeille. :( Eli aika yksinäinen olo on.
Ei se auta kuin rohkaista mielensä, ei sitä voi odotella että joku muu tekee aloitteen. :) Jos vaikka netin kautta olis helpompaa?
Naisellisia lesboja en tunne mutta luultavasti heitä on. Enkä mä tiedä kaikkien tuttujen suuntautumista, haluuko kaikki edes määritellä sitä. Ite olen bisse, ja kyllä, naisellinen mielestäni. Ja mun nainen on ihana, erittäin naisellinen... bisse. Joten ei ole nyt ollu tarvetta empiirisesti yrittää ratkaista tätä kysymystä, jota joku aina kysyy. Siitä kai vois jo päätellä jotain - että harvassa ovat? Tai sä et vaan huomaa. Kun ei se seksuaalinen suuntautuminen näy päällepäin ellei sitä ite tavalla tai toisella esittele. Kun törmäsin mun naiseen ekan kerran kuvittelin että on ihan epätoivoinen yritys, ajattelin että sen on pakko olla hetero. Oon onnellinen kun uskalsin. 8)
Olen naisellinen lesbo ja tunnen monia, monia naisellisia lesboja. Useimmiten ihmiset eivät vaan tunnista heitä lesboiksi tai sitten luulevat bisseiksi. Heillä ei myöskään ole tarvetta hirveästi kirjoitella tänne, ruikuttaa, pönkittää itsetuntoa tai kalastella epätoivoisesti huomiota. Bisseillä on myös tapana olettaa, että muutkin ovat bissejä, mutta ei, kaikki eivät ole. Kuka tahansa siis kadulla kävelevä naisellinen nainen voi olla lesbo. Toisaalta taas se poikamaisempi tai rekkalesbon näköinen voi oikeasti olla bisse (joka haluaa olla katu-uskottava lesbojen piirissä) tai heteronainen. Aivan varmasti myös homomiehistä löytyy niitä tosi heteromaisia tai ylimaskuliinisia miehiä.
Mitä ennakkoluuloja kohtaan naisellisena lesbona, niin toisinaan luullaan, että tuolla on poikakaveri, seurustelen tai haluan automaattisesti kolmatta pyörää, transvestiitteja, polyamoriaa, seikkailuseuraa. Ei en halua mitään näistä. (Mikä todella ikävää, ihmiset arvottavat hirveän useasti naisen sen kumppanin perusteella ja erityisesti heteromaailmassa sen poikaystävän tai kuvitellun sellaisen perustella. Edelleenkään nainen ei aina ole kokonainen ja nainen ilman miestä.) Monesti luullaan myös tyhmemmäksi ja kouluja käymättömäksi ja ammattiala arvataan todella alakanttiin. Transsuryhmät taas erehtyvät luulemaan transsuksi, koska he ajattelevat vanhakantaisesti, että lesbo ei voi olla noin naisellinen, tuon pitää olla siis alkuperältään mies. Monesti myös transsut luulevat, että naisellisia lesboja kiinnostaa transvestiitit. (Käytän kyllä sanaa transsu, vaikka joku mielensäpahoittaja vetää herneet nenään tuostakin sanasta. Itselleni ja monelle muullekin transsusana ei ole mikään haukkumasana eikä mitenkään ala-arvoinen kuten ei myöskään sanat lesbo tai homo) Näinhän ei asia ole laisinkaan. Ei ainakaan itseni kohdalla. Sitten taas huudellaan, että on suvaitsematon jos ei halua seurustella transvestiitin tai transnaisen/transmiehen kanssa. Kyllä, en halua seurustella heidän kanssa, mutta ihmisinä ja ilmiöinä he ovat minulle ok. Kyllä, minulla on oikeus valita seurani kenen kanssa seurustelen eikä se tee minusta yhtään sen suvaitsemattomampaa (joten turha taas tähän on heitellä jotain transkorttia).
Itse en mielelläni bissejen kanssa seurustele johtuen lukuisista ja lukuisista erittäin huonoista kokemuksista. Olkoon sitten miten naisellisia tahansa. Kyllä, lesbona minulle ei kelpaa kuka tahansa enkä ole epätoivoinen. Itse naisellisena naisena pidän vain ja ainoastaan naisellisista naisista, kuten jo kirjoitin, mieluiten lesboista. (Ja ei, en halua miesmäistä enkä poikamaista lesboa, vaikka kuinka olisi lesbo ja vaikka kuinka tyrkyttäisi itseään ja ruinasi/kiusaisi vuositolkulla.) Ei on ei. Pelkkä ulkoinen olemus, lesbous ja naisellisuus ei riitä, korvien välissä todellakin pitää olla jotain ja luonne tottakai miellyttävä.
Minulla, kuten monella muulla naisellisella lesbolla ei ole mitään erityistä tarvetta toitotella seksuaalista suuntautumista eikä tehdä itsestä isoa numeroa. En myöskään ole millään tavoin huomionkipeä eikä terveen itsetunnon omaavana tarvitse kirjoitella näille palstoille piilovittuiluviestejä oman egon pönkittämiseksi muiden kustannuksella. Toisinaan täällä kun näkee, että jotkut poikamaiset/miesmäiset lesbot kirjoittelevat alemmuuskompeksisena provoja, että femmet eivät kelpaa ja näin pönkittävät huonoa itsetuntoaan muiden kustannuksella.
Jokaisella varmasti löytyy tykkääjiä, niin naisellisille kuin poikamaisille. Olellista onkin se terve itsetunto. Itseäni myös etoo nämä huomionkerjääjät ja kuin viimeisessä oljenkorressa riippujat. Terve itsetunto on IN, huomionkerjäys ja huono itsetunto epämiellyttävää ja säälittävää. Persoonallisuushäiriö ja trollaus sitäkin sairaampaa.
Osa miehekkäistä/poikamaisista/butcheista lesboista kokevat naisellisen lesbon uhkana sillä heillä itsellään on jotain kenties käsittelemättömiä tunteita naiseuteen ja naisellisuuteen liittyen. Epävarmuus ja kateus jyllää usein. Ja kyllä, se että, pukeutuu miehekkäämmin ei tee kenestäkään sen älykkäämpää, tasa-arvoisempaa, rikkaampaa, suositumpaa jne. Sama myös kääntäen. Olemalla naisellinen lesbo, se ei tee kenestäkään sen tyhmempää, uusavuttomampaa, köyhempää, kouluttamattomampaa, epätasa-arvoista alistujaa. Naisellinen lesbo ei välttämättä todellakaan halua miehekästä naista parikseen ja eikä todellakaan halua olla alistettavana, määräiltävänä jne. Naisellisella naisella voi olla myös voimakas, oma tahto, terve itsetunto jne. Pukemalla housut jalkaan ja leikkaamalla hiukset siiliksi nainen ei ole sen tasa-arvoisempi, vahvempi tai parempi.
Osa myös homomiehistä kokee naisellisen lesbon uhkana ja epämiellyttävänä. Siis pelkkä naisellisen lesbon olemassaolo ärsyttää ja ahdistaa kovasti, koska he luulevat, että naisellinen lesbo on oikeasti hetero tai bi, joka mukamas yrittää iskeä heitä tai mukamas ei suvaitse homoja tai sitten haluaa olla homoemo. Ja pyh, itse en ainakaan halua olla enkä ole mikään noista.
Jos on huono itsetunto niin ei se tee ihmisestä sen huonompaa kuin kestään muustakaan. Huono itsetunto voi olla/tulla kenelle vaan ja mistä vaan syystä. Esim. vaikka koulu-/työpaikkakiusaamisesta. Jättäisitkö siis kumppanin, jos tälle tulisi huono itsetunto esim. juuri tuon kiusaamisen takia? Varmasti. Et vaikuta empaattiselta ihmiseltä, vaan itsekkäältä ihmispaskalta. Tekstisi perusteella olet selvä narsisti. Etsit TÄYDELLISTÄ ihmistä, jota ei tietenkään ole olemassa. Ja mikäli löytäisitkin jonkun niin kokisit ettei henkilö yllä tasollesi ja jättäisit hänet. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi kukaan alkaisi kanssasi mihinkään suhteeseen koskaan.
Arvasin, että saan taas paskamyrskyn joltain mielensäpahoittajalta.
Ensinnäkin, heikko itsetunto ei tuosta noin vain tule yhtäkkiä kirkkaana salamana taivaalta vaan se on paljon pidempi prosessi, useimmiten aivan pikkulapsesta lähtöisin. Toisekseen heikko itsetunto aiheuttaa kateutta, alemmuudentunnetta, katkeruutta ja sellaisen ihmisen kanssa on äärimmäisen vaikea olla, seurustella saati sitten olla edes kaveri. Kateus, katkeruus, heikko itsetunto johtaa paskan jauhamiseen selän takana ja edessä, kostamiseen, mustamaalaamiseen, vittuiluun, piilovittuiluun, alistamiseen, manipulointiin jne. Ei kukaan järkevä henkilö halua olla tuollaisen kanssa ja yhteiselokin olisi pelkkää riitelyä, raivoamista, epätoivoista huomionhakemista keinolla millä hyvänsä, valehtelua, pettämistä, epäluotettavuutta, jatkuvaa hyväksynnän hakemista keinolla millä hyvänsä, jatkuvaa oman egonsa pönkittämistä muiden kustannuksella jne. Ei kukaan järkeävä pidemmän päälle jaksa tuollaista.
Kolmanneksi ei se kenellekään kuulu kenen kanssa seurustelee ja mikä on seksuaalinen suuntautautuminen. Miksi sitä pitäisi erikseen toitottaa maailmalle? Eri asia sitten se jos on ottanut elämäntehtäväkseen vaikkapa parantaa homojen ja lesbojen yhteiskunnallista asemaa niin siinä se sitten linkittyy vahvasti siihen työhön, mutta ei silloinkaan ole mikään välttämätön tarve hakea huomiota millään höpö höpö asioilla, jotka eivät liity mitenkään siihen teemaan.
Neljänneksi, jokaisella on oikeus valita kumppaninsa ja kriteerinsä. Heikon itsetunnon omaaville tämä käy kamalasti itsetunnon päälle jos ei kelvannutkaan jollekin. Sitten taas aloitetaan mustamaalaaminen, paskan jauhaminen, kostotoimenpiteet ja vittuilut sille, jolle ei kelvannut jne. Ei kenelläkään ole mitään velvoitetta selostaa ja selittää miksi ei halunnutkaan olla jonkun kanssa. Jokaisen kannattaisi myös sisäistää, että on täysin mahdotonta, että kelpaisi kaikille ihmisille ja ei tarvitse kelvatakaan. Riittää kun kelpaa ensinnäkin itselleen ja korkeintaan sille omalle kumppanille. Sen enempää ei ole välttämätöntä hakea väkisin muiden hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. Kaikki lähtee siitä, että kelpaa itselleen sellaisena kuin on. Kaikessa ei voi onnistua ja se kuuluu elämään se. Jos ei rakasta terveellisellä tavalla itseään, ei kykene rakastamaan muitakaan. Se aina heijastuu suhteessa muihin ihmisiin. Jos ei ole sinut oman itsensä ja valintojensa kanssa, niin sitä helposti syyttää aina jotain ulkopuolista omista virheistään ja tekemisistään sekä näkee omat huonot ominaisuudet muissa, mutta ei kykene myöntämään niitä omiksi ominaisuuksiksi. Terve itsetunto lähtee siis aivan lapsuudesta, ei se, ei tule tai muutu yhtäkkiä salamana kirkkaalta taivaalta.
"Kelpaanks mie?" Tähän voisi sanoa, että kelpaat jos kelpaat itsellesi sellaisena kuin olet. Sen jälkeen ei tarvitse erikseen pohtia kelpaanko ja kenelle kelpaat. Niin valitettavan moni hakee sitä hyväksyntää keinolla millä hyvänsä muilta ihmisiltä. Onnelliseksi kuitenkin tulee vasta kun kelpaa itselleen ja on sinut itsensä kanssa ja lopettaa jatkuvan itsensä ja egonsa pönkittämisen muiden ihmisten kautta. On mahdotonta miellyttää kaikkia ihmisiä. Aina tulee vastaan joku ihminen, jolle et kelpaa. Kaikille ei voi vain kelvata. Eikä pidäkään kelvalta.
Jos suoraan sanotaan niin olet itse todella kapeakatseinen ja ylimielinen. Minä omaan huonon itsetunnon joka johtuu siitä että olen työpaikkakiusattu. Huono itsetuntoni ei ole minun vikani. Ja ei, en ole tuollainen kuin sinä kuvailet. Olen kyllä katkera, mutta en kerro siitä muille, en ole kostonhimoinen enkä muuta sellaista. Minä olen mykkä ja itsetuhoinen. Huono itsetunto ei aina johda tuollaiseen kuin sinä väität. Huono itsetunto johtaa pahimmassa tapauksessa itsemurhaan. Olen huonon itsetunnon takia yrittänyt itsemurhaa ainakin kolme kertaa. Ihminen jolla on huono itsetunto on vaarassa sairastua masennukseen. Tuo sinun kuvailemasi ihminen on vain ja ainoastaan narsisti. Jos ihmisellä on huono itsetunto niin ihminen keskittyy ruoskimaan itseään.
Voi kun voisi vaan valita itselleen hyvän itsetunnon. Ja muuttua sitten semmoiseksi että kelpaa muille.
Hyvä itsetunto ei vaan tule muilta ihmisiltä, muiden elämien kautta elämisenä tai muiden ihmisten hyväksynnän kautta. Hyvää itsetuntoa ei voi ostaa, vaihtaa tai myydä eikä myöskään hyvää itsetuntoa voi tilata yhteiskunnalta tai syyttää yhteiskuntaa tai muita ihmisiä huonosta itsetunnosta. Jos yrität mielenterveyttä, hyvää itsetuntoa ja onnellisuutta saada muiden ihmisten kautta ja muita ihmisiä miellyttämällä, varmasti jossain vaiheessa ajat oman veneesi karille.
Hyvä itsetunto lähtee sieltä omien korvien välistä. Surullista, mutta totta.
Haista kuule paska. Sä oot täys kusipää, joka jauhaa paskaa minkä kerkiää! Kato ittees peiliin.
Näin juuri.
Voi kamalaa. Mitä sitten mahtaa tapahtua kun ollaan kivellä?
Mieti vähän mitä suustasi päästelet. Tyhmä ja suurisuinen on hirveä yhdistelmä.
Olen naisellinen lesbo ja biseksuaaliksi olettaminen on pahinta. Naisellisuus ja kauneus ei todellakaan tarkoita, että olisi miesten kanssa läheisissä tekemisissä koskaan tai heistä kiinnostunut. Miehet jatkuvasti yrittävät iskeä - säälittävää. Ei kaikki ole avoinna kaikelle tai halua olla määrittelemättä - jotkut vaan tietää ja haluaa toisen samanlaisen vierelle.
Olen itsekin suht naisellinen lesbo (en täytä niitä ylinaisellisuuden kriteereitä vaikka kyllä kuljen hameessa ja korkkareissa ja meikattuna ja ja ja) ja seurustelen erittäin naisellisen naisen kanssa, hänkin lesbo. Mut en mä ymmärrä mitä väliä sillä on mitä ihmiset olettaa. Lesbo, homo, bi, hetero, kaikki on ihan yhtä hyviä eikä mikään noista ole loukkaus. Varmaan meistä oletetaan ties mitä, erityisesti kun kuljetaan lapsilauman kanssa, mutta ei sillä ole ainakaan mulle kerrassaan mitään väliä. Ei mun tarvitse todistaa suuntautumistani kenellekään, koska ei se vaan ole mikään arvostelukriteeri. Se on asia jonka pitäis kiinnostaa korkeintaan seurustelukumppania, ja siinäkin musta rajaaminen tuntuu joutavalta, kun mulle riittää että kyseinen henkilö rakastaa mua, ei sillä ole väliä ketä muuta se vois _teoriassa_ rakastaa.
Kriteerit eroaa vähän kaikilla, ehkä niitä joutuu itsekin "madaltamaan"jos epätoivo iskee. Se ei ole vielä. Kaikki on ihmisinä yhtä hyviä, mutta miehistä pitävä ja heidän kanssaan enemmälti ollut nainen on todellinen turn off mulle, enkä halua tulla nähdyksi sellaisena itsekään. Yleensä kyseiset naiset ovat olleet/voivat ihan käytännössäkin olla miehen kanssa suhteessa ja ovat käytännössä kiinnostuneita molemmista sukupuolista. Siksi haluan sanoa, ettei kannata olettaa - naisellisia on lesboissakin.
Näin just. Kriteerit on ihan jokaisella ja jokaisella on oikeus omiin kriteereihin. Se, että joku toinen on epätoivoinen ja joutuu madaltamaan jatkuvasti omia kriteereitään tai sitten ei aseta minkäänlaisia kriteerejä naisille, nainen kuin nainen kelpaa, ei kuitenkaan tarkoita, että muut ihmiset olisivat samanlaisia. Kaikki eivät madalla kriteereitä, jotkut hieman, jotkut erittäin paljon, jotkut eivät koskaan tai sitten jotkut ovat aikaisemmin madaltaneet kriteereitä ja huomanneet kokemuksesta, että se ei missään nimessä kannata. Omasta mielestäni kuitenkin epätoivoisuus on aivan silkka asennekysymys ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa ja paljon.
Myös se, että jos joku tietty ihminen ei kelpaa, ei suinkaan siis tarkoita, että kukaan muukaan ihminen ei kelpaa tai kriteerit olisivat ylitsepääsemättömän suuria. Ongelmia voi olla luonteesta ja asenteessa tai koko tietty persoona itsessään voi olla suuri turn off, mutta kuitenkin joku toinen nainen voisi kelvata.
Kaikki eivät ole myöskään sellaisia, että elävät pelkästään parisuhteen ja seurustelun kautta ja että pitäisi olla kaiken aikaa joku. Toiset eivät ole haku päällä eivätkä edes välttämättä kaiken aikaa etsi etsimällä mitään. Toiset taas ovat aivan vastakohtia. Toisille taas pitää olla kaiken aikaa joku ja kaikille pitäisi kelvata.Toiset kiintyvät ylinopeasti heti ensitreffeillä ja jo tunnin kuluttua suunnittelevat muuttoa ja yhteistä elämää matkalaukkuineen sekä luulevat jo omistavansa toisen kokonaan eikä edes tule mieleen, että se toinen ihminen ei ajattelekaan näin tai ei näe edes potentiaalisena kumppanina tai jopa tulee tulokseen, että treffikumppani on täysi turn off.
Itselleni se ei ole ongelma, että joku tuntematon olettaa minun olevan bi, ei se tietenkään ole mukavaa, mutta en tee siitä itselleni ongelmaa. Sen sijaan ongelma olisi jos joutuisi vastentahtoisesti seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka elämä esim. pyörii suuremmalti miesten ympärillä tai sellaisen kanssa, jonka kanssa ei halua oli se sitten bi tai vaikkapa luonteeltaan ja persoonaltaan täysi turn off. Seurusteluhan lähtee vapaaehtoisuudesta, siitä, että pitää toisesta ja haluaa olla hänen kanssaan. Ketäänhän ei voi pakottaa pitämään itsestä, vaikka kuinka haluaisi. Muita ihmisiä siis ei sillä tavoin voi kontrolloida, manipuloida ja koukuttaa pitämään itsestään, mutta omaa asennetta ja käytöstä aina voi muuttaa. Järkevintä olisi sitten suunnata oma mielenkiinto sellaiseen, johon on paremmat mahdollisuudet.
Et kuvaillut ihmistä jolla olisi huono itsetunto. Kuvailit täydellisen narsistisen persoonaallisuushäiriön omaavan ihmisen. Olen nähnyt monia narsisteja ja he ovat juuri tuollaisia kuin väität. Heillä ei ole huono itsetunto. Niin kuin joku aiemmin sanoi niin ihminen -jolla on huono itsetunto- ajattelee ettei ole mikään ja että on arvoton. Kun taas narsisti ajattelee noin että "minut pitää aina huomata ja huomioda, minä olen maailman napa".
Itseasiassa narsistilla on pohjimmiltaan huono itsetunto, erittäin huono. Tätä hän kompensoi ylisuurella muka vahvalla itsetunnolla, mikä oikeasti on todella huono. Narsistin itsetunto on vääristynyt ja teeskennelty. Hän kärsii myös alemmuudentunteesta ja ajoittain häpeää ja inhoaa itseänsä. Koska itsetunto on pohjimmiltaan niin huono hän yrittää tasata tätä menemällä toiseen äärimmäisyyteen eli liioiteltuun, epärealistiseen, ylikorostuneeseen itsetuntoon. Narsisti ei kestä laisinkaan kritiikkiä, vaan loukkaantuu verisesti ja muistaa loppuikänsä tämän. Terveen itsetunnon omaavalle ei ole noin ylitsepääsemättömän suurta kohdata kritiikkiä ja hän myös kykenee myöntämään omat huonot ominaisuudet itselleen. Narsisti ei edes suostu hyväksymään kritiikkiä (saati sitten kuuntelemaan sitä) vaan kääntää kritiikin niin, että vika on aina muissa, ne muut ovat kateellisia ja ne muut ovat sitä ja tätä (peilaa omat huonot ominaisuudet muihin).
Auta armias jos menet laukomaan totuuksi narsistille niin saat muistaa tämän koko loppuelämäsi. Narsistin kanssa pärjää ja tule toimeen niin kauan kun mielistelet, mukailet häntä, suostut hänen tahtoon tai olet jollain tavalla hyödyllinen hänelle ja pönkität hänen vääristynyttä minäkuvaansa tavalla tai toisella. Jos yrität sanoa rakentavaa kritiikkiä tai kieltäydyt jostain hänelle sopivasta niin se on siinä. Narsisti ei suostu kuuntelemaan totuutta.
Narsistilla on pohjimmiltaan äärimmäisen huono itsetunto. Hän ei kestä sitä, jos hän ei ole se parhain, suurin, vahvin, rikkain, älykkäin eikä kestä sitä, että hän ei ole jatkuvasti huomion keskipisteenä. Terveen itsetunnon omaavalla ei ole mitään tarvetta olla tällä tavoin huomion keskipisteenä. Narsistilla on taas liioitellut, epärealistiset kuvitelmat itsestä ja kyvyistä. Näillä hän siis pohjimmiltaan kompensoi huonoa itsetuntoa. Kun hän tippuu korkeista kuvitelmistaan, syntyy todellinen ristiriita. Kuviteltu minä ja todellinen minä ovatkin aivan erilaisia. Tämän hän ratkaisee kieltämällä todellisuuden ja syyttämällä muita, että vika on aina muissa, ei hänessä. Hän ei siis kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on, koska itsetunto on sen verran huono. Hän suojelee omaa minäänsä kuvittelemalla itsestään jotain epärealistisen suurta. Ulkopuolinen helposti luulee, että hänellä on vahva itsetunto, vaikka ei ole. Hän vain ylläpitää sellaista mielikuvaa niin muille kuin itselleenkin. Hän rakastaa muiden arvostelemista ja pukee vittuilun muka vitsiksi. Oikeasti hän purkaa omaa pahaa oloaan ja alemmuudentunnettaan. Tekosyyn varjolla (muka vitsailemalla) hän oikeuttaa itselleen vittuilun ja piilovittuilun jatkamisen. (Hän on itse kiusaaja, mutta syyttää toisia kiusaajiksi. Kiusaajathan ovat tunnetusti itse niitä heikompia ja niitä, joilla on paha olla). Hän ei kuitenkaan siedä tippaakaan tämmöistä jos se kohdistuu itseensä. Koska hänellä on paha olla huonon itsetuntonsa, alemmuudentuntonsa ja itseinhon/häpeän takia, hän kohdistaa sen muihin ihmisiin. Tässä pätee nimenomaan jos ei kykene rakastamaan itseään (terveellisesti) ei pysty muitakaan. Usein myös hän häpeää niin paljon itseään, että vainoharhaisesti ja ajattelee, että kaikki tuijottavat häntä kaduilla (maailman napa), vaikka näin ei ole. Tämän häpeän hän kääntää niin, että hän onkin jotain niin suurta ja ihailtavaa niin sen takia kaikki häntä tuijottavat (todellisuudessa häneen ei kiinnitä kukaan sen enempää huomiota kuin muihinkaan).
Narsisti rakastaa myös olla huomion keskipisteenä myös netissä ja myös valehahmoilla ja trolleilla. Hän rakastaa ihailua ja palvontaa sekä huomiota, vaikka se olisi negatiivista. Hän jopa saattaa kirjoittaa itsestään negatiivisia aloituksia, jotta hänestä kirjoitettaisiin ja hän saisi huomiota. Hän pyrkii myös saamaan oman ihailijakerhonsa, vaikka sitten vain netissä. Tällä tavoin hän tuntee olevansa arvokas ja ihailtu. Hän saattaa miettiä päänsä puhki miten voisi keksiä mitä nerokkaimpia trolleja, jotta saisi itselleen fanikerhon ja ihailua. Narsistilla on kova pätemisen tarve niin netissä kuin irl, koska hänellä on huono itsetunto. Hän saattaa leuhkia tai yrittää päteä vaikkapa (usein olemattomalla) rahalla tai ulkonäöllä. Hän saattaa esittää rikasta vaikka on rutiköyhä.
Koska narsisti on pohjimmiltaan heikkoitsetuntoinen, hän on myös kovin kateellinen. Tätä hän ei tietenkään myönnä, vaan syyttää aina muita kateellisuudesta, että ne muut ovat hänelle kateellisia. Hänhän on niin suurta ja jumalallista, että hänelle ollaan kateellisia. Hän haluaa ihailua ja palvontaa. Hän on kuin pieni mies, joka kärsii pienuudestaan ja kompesoi tätä kuvittelemalla itsestään jotain todella suurta ja kolistelemalla sapeleitaan. Narsisti ei kestä vastoinkäymisiä eikä pettymyksiä niin kuin normaali, terveitsetuntoinen. Narsisti on siis manipuloiva ja heikkoitsetuntoinen.
Tässä lisäinfoa narsistin huonosta itsetunnosta:
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistin_itsetunnosta_ja_ihailu/
Mikä taas erottaa narsistin ja pelkästään vain huonosta itsetunnosta kärsivän, niin narsisti on erityisesti häikäilemätön, valehteleva, manipuloiva, alistava, hyvin pinnallinen ja usein myös leuhka. Hän kuvittelee tuntevansa niin itsensä kuin muutkin ihmiset, mutta ei todellakaan tunne. Huono itsetunto ei tietenkään tarkoita, että automaattisesti olisi narsisti. Ei todellakaan. Narsisti voi vetää rooliansa muille ihmisille kovinkin pitkään ilman, että muut huomaavat, varsinkin jos ne muut ihmiset ovat suht koht etäisiä tuttuja tai tapaavat harvemmin. Mitä läheisempi olet tai mitä enemmän olet tekemisissä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä totuus alkaa paljastua vähitellen.
Oon ite kans tosi poikamainen ja tunnen aikalailla vaan poikamaisia lesboja, aika harvassa oon nähny sellasii naisellisii ja sit ku on nähny nii ne taas haluu enempi ite naisellisen kumppanin. Kysymys kuuluuki mistä löytäisin naisellisen lesbon ja mielellään vähä vanhemman 30-35
Korjaus 25-35. Ei mut ihan oikeesti onks tääl ketää sellast naisellista kenet voisin viedä kahville tai viinille? Oon sellanen tumma hiuksinen, ruskee silmänen nappi silmä ja ihan huikee persoona. Ehkä vähä adhd mut ei se mitää haittaa :D Alkanu täs tuntuu et mitä vanhemmaks tulee nii sitä vaikeemmaks alkaa näyttää olevan tää kunnollisen naisen löytäminen, on tullu tapailtuu yhtä sun toista mut vieläkää ei oo tullu vastaa sellast normaalii likkaa joka haluu asettuu .. Onkoha niit ees olemas? ..
Harmi kun ikä ei riitä, täällä oisin naisellinen mutta ikää vain 20v :(
Niin no eihän se ikä kerro aina kaikkea kun numeroita ne vaan on, luonne on kaikista tärkein :)
itse olen naisellinen ja huono lähestymään ihmisiä vaikka hyvin sosiaalinen olenkin. netissä olen yrittänyt mutta ihan paskaa suoraansanottuna tuntuu ettei ketään löydy
Vaikka olenkin heterotiivinen mies, voisin kuvitella että miehistä kiinnostumattomat naiset eivät ehosta itseään eivätkä muutenkaan pyri herättämään miehissä mielenkiintoa samalla lailla kuin miehistä kiinnostuneet. Tämä on ymmärrettävää koska miesten kiinnostus miehistä kiinnostumattomia naisia kohtaan ei ole toivottavaa.
Noh, kyllähän sä miehekkäänä lesbona voit toki leikkiä olevasi heteromies ja fantasioida alistuvista, epävarmoista ja tyhmistä naisista. Helpompihan se on roolileikkiä leikkiä netissä anomuumina kuin tunnustaa julkisesti haluavansa olla mies.
Itse olen biseksuaali, mutta en ole silti kiinnostunut miehistä enää parisuhteen tai seksin merkeissä. Olen kai aika naisellinen, jos nyt tällaisia määritelmiä käytetään, mutta en kyllä ole koskaan laittautunut nimenomaan miehiä miellyttääkseni. Ei mua se haittaa, jos olen joidenkin miesten mielestä viehättävä, mutta ei se koskaan ole ollut minulle mikään syy laittautua (edes silloin, kun vielä olin miestenkin kanssa).
Onko kovempaa kohtaloa ,olla mielenterveyspotilas ja joutua lesbon hoitajan armoille.
Kyllähän niitä naisellisia lesboja on. Kyllä niitä silloin tällöin tulee vastaan ja tunne monia naisellisia lesboja.
Oon vaan miettinyt naisellisuuden ja varsinkin femmeyden käsitteitä. Mitä kaikkea femmeyteen kuuluu? Musta tuntuu, että ihmisillä on keskenään todella erilaiset kuvitelmat mitä kaikkea femmeys on. En oikeastaan ymmärrä miksi käytämme käsitteitä femme tai butch, kun ne ovat subjektiivisesti todella laveita eivätkä loppujen lopuksi tarjoa meille mitään uutta tieto tai ajateltavaa.
Eitarvettahuomioon, -Mahtavaa että joku kerrankin kirjoittaa asiaa.
Tällä palstalla ja ylipäätänsä maailmassa on vaan se vika että oikein mitään ei saisi suoraan sanoa.
Just625, -Olen samaa mieltä, itse kylläkin olen femmen ja poikamaisen väliltä (soft stud?) ja haen naisellista naista. Kaikki netissä vastaan tulleet ovat olleet valitettavasti aivan jotain muuta mitä haen.
Suurella osalla on ilmeisesti todella laaja naismaku ja he eivät voi tällöin ymmärtää että joillakin on taas suhteellisen kapea maku.
L-koodin vielä pyöriessä en voinut käsittää että joku oikeasti kuolaa Shanen perään mutta eihän se minulta ollut pois, hauska (toisaalta k*sipää hahmohan se oli) mutta onneksi oli Carmen, ahh :D
Ja lopuksi, kyllä, -itsetunnoltaan heikot ihmiset eivät kestä torjumista.
Kun sinut torjutaan, kerää itsesi ja ole nainen ;)
Olet selkeästi sama kuin nimimerkki eitarvettahuomioon. Tunnistan samasta kirjoitustyylistä.
En kylläkään ole..onhan se väärin/ihmeellistä että täällä kykenee joku kirjoittamaan äidinkielellisesti suhteellisen hyvää tekstiä, jopa ilman kirjoitusvirheitä.
Olet kyllä, älä valehtele. Paljastuit jo.
Nyt tarkkana Winniw!
Ne pilkut...ne pilkut!
Jokusivuseuraaja..taidat olla vähän elämässäkin sivustaseuraaja kun ei käynyt mielessä että ehkä joku vaihtaisi kuitenkin kirjoitustyyliään jos haluaisi esittää jotain muuta henkilöä, vaiks tällee erilaillla jos tajuut? :-D (ja jos oot oikeen koti-sherlokki nii bongaat myös kirjotusvilheet ja erilaset hymiöt!)
Vilkunpilaaja, -onneks tääl on huumorityyppeikin messis! ;-D
Mutta oikeasti, puhe oli naisellisista naisista ihan alkujaan..sehän tässä taisi jo unohtuakin..
ainakin miellän itteni naiselliseks :D
Tuskin ny sentäs liikoja kuvittelet, eiköhän meitä oo vaikka kuin pirusti olemassaan. :P
Loppujen lopuksi kai itsekin haen tyttömäistä, en vain koskaan ole uskaltanut lähestyä kun pelkään jollen riitäkään. Pirullista. Päädyn aina semirekkojen seuraan ja juuri niiden jotka yrittävät olla jotain mitä eivät ole ja lopulta vain leikkivät tunteilla.
Ja mitä naiseuteen tulee: jostain syystä sitä on mieltänyt itsensä aina liian vähän naisellieksi, mutta nyt vihdoin vuosien jälkeen olen päässyt toteamaan että piruvie, kyllä ne mekot on sittenkin ihan jees! Tällä hetkellä kasvatus sivusiilistä pois ja takaisin naapurintyttöelelyyn on kovassa vaudissa. Ja fiilistelen sitä kyllä paljon että saan vihdoin palata olemaan virallisesti söpöilijä, nyt on egoiltu elämässä riittävästi, ah. Jossain vaiheessa lihakset tekivät sen etten kokenut itseäni naiselliseksi, mutta nyt alan olla sinut sen kanssa että myös lihaksikas nainen saa olla naisellinen ja kaunis. Se on aika hieno oivallus.
Jonain päivänä olisi ihana saada vierelleen rehellinen ja rakastava kumppani, ehkä sekin vielä toteutuu kun muistaa myös pitää niistä kriteereistään kiinni eikä alistu.