Te masentuneet tällä palstalla käytätte erilaisia masennuslääkkeitä ja silti olette todella masentuneita. Aivan käsittämätöntä. Mitä ne masennuslääkkeet oikein ovat ja auttavatko ne oikeesti????
Jos lääke auttaa, niin masennus myöskin häviää ja voimat palautuvat, mutta usealla tällä palstalla näin ei ole.
Jos lääke auttaa, niin masennus myöskin häviää ja voimat palautuvat, mutta usealla tällä palstalla näin ei ole.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ei sinä mtään ihmettä ole. masennuslääkkeet on paskaa ja se on lääketeollisuuden keino vetää lisää fyrkkaa kansalta. totuus on että ne ei jeesaa. sivuoireita kyllä tulee ja niihin oireisiin löytyy kyllä lisää lääkettä joten ei hätää.
suu ja silmät kuivuvat, iho menee rikki, levottomuutta, ummetusta, unettomuutta, jne. kyllä masentaa kun tällaisia oireita saa lääkkeistä joiden pitäs auttaa.
Niin sanotut masennuslääkkeet, eli SSRI-, SNRI-, SMS- ja NaSSA-aineet (etc.), ovat huumausaineita siinä missä LSD, marijuana, alkoholi, bentsodiatsepiinit, amfetamiini ja kokaiini. Itse asiassa SSRI- ja vastaavissa aineissa on todella paljon samaa kuin amfetamiineissa. Siksi monet huomaavat niiden vaikutuksissa paljon samoja tuntemuksia. Molemmat kuuluvat psykostimulanttien ryhmään.
Kuten käytännössä kaikkien huumausaineinden kohdalla, aivot eivät kestä pidempää käyttöä vaurioitumatta. Aluksi monet kokevat vaikutukset mielekkäinä, mutta pidemmän päälle toleranssikehityksen alkaessa vaikuttaa ja aivojen alkaessa vaurioitua ajatukset ja fiilikset muuttuvat. Sitten ollaankin jo koukussa ja pää rikki, kun itku tulee (jos tulee, kun tunteet ovat jo viemärissä) ja alkaa kaduttaa. Havahtuminen tulee liian myöhään, kun on jo housussa. Apua ei saa, koska psykiatrian on kiistettevä aineiden huumestatus ja käytön seuraamukset uskottavuuttansa varjellakseen. Näin yksilö on omillaan ongelmineen. Omaiset, ystävät, tutut, ammattilaiset eivät ymmärrä, koska he elävät psykiatrian, valtion ja teollisuuden luomassa kuplassa.
Ei kai se mikään ihme ole, että porukka on vaan enemmän rikki aineiden kanssa ja jälkeen.
SSRI:t ja muut vastavat vaan ovat niin paskoja ettei niillä käydä edes katukauppaa.
Millaiasia huumeita lääkärit on masentuneille määränny? Lääkeistä olen kyllä kuullut, mutta käsittääkseni SSRI-lääkkeet eivät kuulu suomen laissa huumausaineiden joukkoon, korjatkaa jos olen väärässä. Entäs ne jotka on saanut lääkkeistä avun?
Aina voidaan säätää laki siitä, mikä lääke luokitellaan huumausaineeksi ja mikä taasen ei. Jos halutaan valtion toimesta päättää niin, että SSRI- lääke ei ole huumausaineisiin luokiteltava, niin okey, silloin se ei ole ja meidän kaikkien valtakunnassa tulee uskoa tuohon niin sanottuun totuuteen.
Sen sijaan ennen SSRI-lääkkeitä ja muita näitä ennen olleita masennuslääkkeitä, käytettiin amfetamiinijohdannaisia lääkkeenä ja ihan lääkärin määräyksestä. Nykyisin ne on poistettu lääkeluettelosta eli lääkäriltä ei enää saa niitä. Joten SSRI- lääke on tullut jo yli kymmenen vuotta takaperin lääkevalikoimaan ihan vaan uudeksi tuotteeksi ja amfetamiini katosi. Uudet lääkkeet lisäävät lääketehtaiden rahamäärää, kun vanhat poistetaan ja kekataan uusia tilalle.
Ja yksi asia, katsokaapa YouTubesta dokumenttiohjelma: " Ykkösdokumentti: Lääkkeitä terveille"
Ei SSRI mitään huumausefektiä saa aikaan. Jos näin olisi, olisi napeille kysyntää myös katukaupassa.
Oiva ensiapu oli syvimpään masennukseen minulla SSRI:stä.
Haittana oli ongelmat seksin kanssa, tärkein syy sille, etten enää ssri:tä vedä.
Usein masennus on reaktiivista, yksilön yhteensopimattomuus ympäristöönsä masentaa.
Ei huumauseffektiä sen mukaan määritellä, menestyykö aine katukaupassa. SSRI:t ovat huumausaineita siinä missä vaikka amfetamiini ja sen johdannaisetkin.
SSRI lääkkeitä ei ole suomen laissa määritelty huumausaineiksi, joten on syytä käyttää lääke yms nimitystä. Korjaa toki, jos olen väärässä.
Masennuksen tärkeimmät aiheuttajat: ihmiset , jotka mollaavat sinua. Ihmiset, jotka eivät millään tavoin osoita pienintäkään kunnioitusta sinua kohtaan. Ihmiset, jotka käyttävät sinua hyväkseen. Ihmiset, joille et ole edes ihminen. Lähiomaisen kuolema. Avioero, pahoinpitelyn uhriksi joutuminen, liikenneonnettomuus tai vastaava, lapsen kuolema, ym. Masennus tulee sitten näiden tapausten jälkeen, kun shokki on ohi, mutta se helpottuu ajan kanssa ja lääkettä ei välttämättä tarvitse turruttamaan itkua.
Maailmanmeno on sellaista, jotta täällä ei hyväksytä tunneherkkyyttä yhtään, vaan tulee olla kova ja kestää kaikki mollaukset, kaikki stressit ihan kaikki kasvot peruslukemilla. Muistat vaan olla hymyilemättä, itkemättä ja siis näyttämättä tunteitasi, niin sopeudut tämän hetken maailmaan.
Sitten kun pääset joskus pois tuosta oravanpyörästä, niin huomaat inhimillisyyden ja sen, kuinka ihanaa on olla iloinen ja naurava ja nauttia hyvästä elämästä. Saat sitten olla omassa mansikkapaikassasi eikä sinun tarvitse olla kenenkään mollattavana eikä pomosi höykytettävänä pikku palkalla terveyttäsi menettämässä.
Ei, mutta katumarkkinat syntyvät aineille, joilla pääsee tiloihin.
Panacod, Tramal, bentsot... Kaikille noille on markkinat ja käyttäjät.
SSRI ei ole kysyttyä kamaa.
Cipralexia masennukseen käyttäneenä tiedän, että ei humise, ei...
Vastustatko kaikkia huumaavia aineita?
Opioidit/opiaatit ovat kipupotilaille taivaan(tai siis tieteen) lahja, diatsepaami on pelastanut monen pitkittyneen kouristuskohtauksen saaneen hengen.
En väitä, että SSRI olisi ongelmaton.
Mutta olivat kainalosauvat, joilla pääsin jaloilleni.
Kepeistä pitää myös luopua, että jalat alkavat oikeasti kantaa.
Kepit rajoittavat myös liikkumista.
Vaikka vammasta toipuisi, jää usein pysyvästi ontuvaksi ja säryistä kärsiväksi.
Näin myös mielen kolhujen kanssa.
jatkan...
Samaa mieltä akkulaturin kanssa, olin koko ala-asteen täysin hyljeksitty ja kiusattu vailla kavereita.
Tuo aika riitti iskostamaan erillisyyden tunteen mielen sopukoihin.
En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään.
Velkaisena pienyrittäjänä ja lasten sairastellessa alkoi sitten mopo hyytymään.
Olette vain kateellisia.
En ymmärrä viestiäsi.
Tarkoittiko tämä nyt, että pitäisi olla kateellinen masentuneisuudesta?
Siis itsekin olen erittäin masentunut ja olen lähinnä kyllä kateellinen aidosti onnellisille ihmisille. Esittäjät saavat esittää.
En ymmärrä, miten joku voi olla onnellinen tällaisessa maailmassa.
Olen koittanut itsekin vaikka mitä ns. terveellisiä keinoja masennuksen taltuttamiseksi; meditoimista, hengitysharjoituksia ja rentouttamista, ajatuksien pakottamista positiivisiksi, hymyilemistä yms. Ei vaan onnistu.
Lääkkeitä en suostu syömään, sillä kokemuksieni mukaan ne todella tekevät entistä tunteettomammaksi. Mieluummin koen tunteet vahvoina ja itkeskelen yksin kuin olen jossakin "zombie" tilassa enkä pysty käsittelemään asioita.
Ovat kateellisia kun meillä on hyvä lääkitys joka toimii.
Jaa, en ymmärrä vieläkään pointtiasi.
Itse kyllä olen vieläkin sitä mieltä, että olen kateellinen aidosti onnellisille ihmisille, joiden aivot pystyvät toimimaan normaalisti tuottaen normaaleja tunteita ilman lääkkeitä.
Onko sinulla jokin käsitys, että lääkkeet "huumaavat" ihmisen johonkin epänormaaliin onnellisuuteen?
Minulla ei.
Mitkään lääkkeet eivät ole minua auttaneet.
Mulle kyllä lääkitys tehosi parissa vuodessa , työkyvyttömyyseläke tietty auttoi osaltaan.
Minulla on ihan hyvä masennuslääkitys. Ilman sitä olen itkuinen ja maailma näyttää mustalta. Nyt ei.
olet siis ssanut lääke arvonta ruletissa bingon! lämpimät onnittelut. paistaa se päivä risukasaankin. tsemppiä!
Hmm, tämä on mielen hyvinvoinnissa kaksipiippuinen juttu kyllä...
Minä itsekin olen nykyään tosi itkuinen ja näin, mutta olen pyrkinyt lääkkeettömyyteen. Uskon, että ajan kanssa helpottaa.
Olen ajatellut asian omalle kohdalleni niin, että en halua lopun elämää olla lääkkeiden varassa vaan oppia käsittelemään tunteita vähemmän häiritseviksi.
Tunteet pitää kokea, vaikka ne eivät ole aina niin kivoja. Tuntuu, että nykyään turrutetaan tunteet lääkkeillä ja sitten ihmetellään missä mättää. "huokaus".
En tiedä tarvitseeko tuhoisia, itselleen vahingollisia tunteita kokea. Jotkut selviävät niistä, jotkut ottavat ne hyvinkin raskaasti. Ei voi sanoa yksiselitteisesti siis.
Uskon, että näille tuntemuksille on olemassa parantavampiakin hoitomuotoja kuin lääkkeet.
Niin, tottakai tunteet pitää tuntea.
Mutta masennus on synkkää, mustaa harmaata, elämänilon ja -halun häviämistä.
Ei siinä ole mitään hyvää.
https://www.youtube.com/watch?v=madDmzadBdQ
Parantavatko lääkkeet mitään?
No tuon on kyllä aivan totta mitä hän puhuu.
Luulisi monien muiden lääkäreiden kritisoivan häntä totuuden puhumisesta.
Sääli, että monia potilaita "hiljennetään" lääkkeillä ja kuvittelevat, että ovat lääkkeiden ansiosta balanssissa.
Ehkä olisi löydettävä syy sille, miksi niin moni epätoivoisesti suostuu syömään lääkkeitä ja sitä kautta löydettävä ratkaisu asiaan.
Monet lääkärit käsittävät lääkevastaisen potilaan hankalana, joka ei sitoudu vapaaehtoisesti hoitoon.
mä oon masennuksissa,lääkkeistä turruksissa. tunteet on gone. mut nyt mä saaan ees hyvää safkaa syödäkseni. iloitkaamme siitä...ees. ;> ps.lääkkeet sucks.
Ei mulla pahaa sanottavaa lääkityksestä koska alan olla jo lähes kuntoutunut masennuksestani.
haa! meillä on siis kaksi lääke bingossa voittanutta, joilla lääke auttanut!!!upeeta ja lämpimät onnittelut! hyvää kesää.... ;>
Mun lääkkeet vei pois ahdistuksen ja itsariajatukset, mut masennus ei oo oikeastaan lähteny pois.
Terapiaakin kokeiltiin.
Nyt ollu pois vuoden päivät terapiasta.
Lääkkeitä käytän edelleen.
Syön kahta eri lääkettä.
Pieniä määriä vedän naamariin.
Ihan perusonnellinen, mutta motivaatio ja energiataso HEIKKO.
En oo kovin surullinen.