en jaksa enää enkä pysty enää tähä. en haluu elää enää ja haluun pois. oon iha sekasin ja kaikki vaa pahenee kokoajan. mulla on nii epätodellinen olo ja tuntuu ku oisin irtaallaan mun kehosta... tuntuu että aina ku viillän ni ois pakko vaan viiltää yhä syvemmin ja pahemmin.
mua ahistaa ihan kaikki asiat ja oon eristäytyny ihmisistä, tuntuu että kaikki vihaa mua ja kukas ei vaa kehtaa sanoo sitä ääneen...
oon siis 17 vuotias ja mietin vaa et mitä mun kannattaa tehä D: puhuminen psykologin kaa ei enää auta ja tuntuu oikeestaan ettei yhtää mikää auta /: onkohan mahollista päästä osastolle tai jonneki semmoseen?
mua ahistaa ihan kaikki asiat ja oon eristäytyny ihmisistä, tuntuu että kaikki vihaa mua ja kukas ei vaa kehtaa sanoo sitä ääneen...
oon siis 17 vuotias ja mietin vaa et mitä mun kannattaa tehä D: puhuminen psykologin kaa ei enää auta ja tuntuu oikeestaan ettei yhtää mikää auta /: onkohan mahollista päästä osastolle tai jonneki semmoseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivon että olotilasi on helpottunut yön hetkistä kun kirjoitit aloituksen. On fyysinen tai psyykkisen tuska ylittää rajan, jota ei jaksa kestää, niin tajunta antaa tunteen, että on kuin pois itsestä. Sinulla siis on ollut kirjoittamisen hetkellä (toivon siis ettei enää) todella paha olla.
Ei sinua kaikki vihaa, vaikka tuo tunne on sinulle todellinen ja olemassa. Sinun kannattaa hakea tehostettua apua, puhua psykologille, ettet jaksa enää vaan haluat osastolle. Joskus kuuluu terapian kulkuun, että välillä tunne ja paha olo vahvistuu. Se terapia tuo pintaan ja tietoisuuteen "mätäpaiseita".
Kyllä se vielä helpottaa.
sovittammassa arkkua, jos olet lähdössä pois.... sopiva arkku on parempi kuin sopimaton arkku, eikö totta ?
Olen sua 30 vuotta vanhempi, mutta olen kokenut sun ikäisenä ihan samaa. Sä ihmettelet vielä joskus tämän ikäisenä että olipa naurettavaa alkaa 17 vuotiaana tekemään itsaria. Kyllä sä sen itsekin tajuat. On sanonta että jos 40 ei ole tullut järkeä päähän, niin silloin sitä ei tule koskaan. Sulla on vielä alta puolet 40 vuotiaaksi. Usko pois, silloin se vasta elämä alkaakin.
Elät vaikeinta aikaa elämässäsi. Vaikka olen yli 10 vuottavanhempi, joudun vielä joskus huonojen tunteiden valtaan, vaikka minulla onkin kaikki hyvin.
Itse olen löytänyt yhden keinon selvitä vaikeista hetkistä. Ota vastaan karmea tunteesi ja päätä kestää se. Se on vain tunne. Kun annat tunteen tulla, etkä ala viiltelemään tai muuta, löydät sisäistä vahvuuttasi. Sinun voimasi. Pidä pää selvänä.
Ota joka päivä myös hetki, jolloin etsit hyviä asioita elämästäsi ja kiität niistä. Saat siitä voimaa.
Oikea meininki! :) käy pohjalla ja kohta huomaat ettei ole muuta suuntaa kuin ylös ja se tuntuu kuules hyvältä!! :)
Samoja olen kokenut :)
Suosittelen meditointia omalla vauhdilla vaan :) tai askeesia
Maailma on vitumainen paikka,eikä toivoa paremmasta ole!
Mä oon 39 ja 13v asti itsetuhoinen. Mä oon tehny töitä ja opiskelen nykyään. Mutta koko ajan paha olla. Itku herkässä. Itken salaa työpaikan vessassa. Sitten kylmällä vedellä rauhoitan. Kukaan ei näe kyyneleitä. Joskus on kyllä pokka pettänyt ihmisten edessä ja olen saanut ivaa osakseni. En tiedä milloin ja miten tästä umpikujasta pääsen. Lääkkeitä en ota. Olen ne kokenut. Lihoin vaan enkä ollut normaali. Kuolemaa mietin usein. No se tulee kun tulee. Joskus juon kunnon kännit. Silloin hetken oon onnellinen... Elämä on vaikeaa ja paskaa!!!