Hän opetti,
Matt. 5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.
Asia on näinkin yksinkertainen: miksi uskoa olevansa uskovainen ja tuhlata elämänsä moiseen höpötykseen, kun eivät mitkään opetukset tunnu olevan arvossa? Käyttäytyä voi miten vain, uskonnon varjolla. Toisia voi haukkua miten vain.
Kaikki palstan lukijat varmasti ymmärtävät, mitä tarkoitan...tai lähes kaikki.
Minä itse olen ateisti, enkä tuhlaa elämääni muiden käskytettävänä olemiseen. Mutta useimpia Raamatun oppeja pidän silti arvossa.
Matt. 5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.
Asia on näinkin yksinkertainen: miksi uskoa olevansa uskovainen ja tuhlata elämänsä moiseen höpötykseen, kun eivät mitkään opetukset tunnu olevan arvossa? Käyttäytyä voi miten vain, uskonnon varjolla. Toisia voi haukkua miten vain.
Kaikki palstan lukijat varmasti ymmärtävät, mitä tarkoitan...tai lähes kaikki.
Minä itse olen ateisti, enkä tuhlaa elämääni muiden käskytettävänä olemiseen. Mutta useimpia Raamatun oppeja pidän silti arvossa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
on heiveröinen naisihminen ja melperi täräyttää tennismailalla poskelle? Toisesta tätäytyksestä saattaisi mennä henki.
Uskonto ja uskominen on lähes ainoa millä ihminen saa elämälleen merkityksen. Harva ei-uskonnollinen tietää sen mikä on oman elämän tarkoitus.
Tämä on niin hyvä kysymys että saat tästä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Klassiseen vanhaan tyyliin.
Jokainen ihminen uskoo johonkin, sen on Jumala luomistyössään asettanut ihmiseen. Tämä tulee ilmi äärimmäisessä hädässä. Esim. laiva on varman tuhon edessä myrskyisällä merellä. Sata varma 99,9% ihmisistä huutaa Jumalaa avukseen. minä olen turvannut yli 30v Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä Golgatalla, kun hän yhdellä ainoalla uhrilla sovitti koko maailman synnit.
Kellä Poika on , sillä on elämä, kuka ei usko Poikaa, ei ole iankaikkista elämää näkevä. ( Raamattu).
Näin minäkin luulin, silloin kun olin nk. uskossa. Ehkäpä juuri siksi, että niin minulle oli kerrottu, eikä minulla ollut omakohtaista kokemusta.
Nykyään, kun en usko jumalaan, en pelkää myöskään kuolemaa, enkä siis myöskään ole hänen puoleensa hädänkään hetkellä kääntynyt. Ei ole tullut mieleenkään. Sillä ajattelutapa on täysin eri.
Eräs läheinen kuoli juuri. Hän oli hyvä ihminen, hyvä läheisilleen, mutta sairasti pitkään ja vaikeasti syöpää. Juuri kun luulimme hänen vähitellen toipuvan, hän kuoli. Ja mielestämme aivan liian nuorena. Mutta surumme keskelläkin ajattelimme, että näin nyt sitten kävi. Ei tullut mieleenkään pohdiskella, miksi jumala tuolle hyvälle ihmiselle noin teki, tms.
"Sata varma 99,9% ihmisistä huutaa Jumalaa avukseen", tätä voisi rinnastaa siis urbaaniin legendaan. Uskovat ihmiset uskottelevat tällä tavoin itselleen olevansa oikeassa.
Keskustelin lestadiolaisen äitini kanssa ja sanoin siinä että en mä pelkää vaikka kuolisin tänään. Näin kauhun hänen kasvoillaan mutta onneksi hän ei alkanut saarnaamaan helvetillä. Voin keskittyä elämään tätä elämää täysillä ja jos joskus makaan kuolinvuoteella en jää katumaan mitään vaan voin käydä elämääni läpi kuinka paljon tein kun en pelännyt mitään.
En tiedä mitä tapahtuu kun kuolen. En mieti sitä vaan yritän elää tässä hetkessä koko ajan. Tämä elämä tuntuu ikuisuudelta (positiivisesti) kun siinä on täysillä mukana koko ajan. En mieti mitä syntiä tänään tein. Tein vain asioita ja ne ovat nyt kokemuksia elämässäni. Uskovainen keskittyy syntymästä lähtien valmistelemaan elämäänsä kuoleman jälkeen, tällöin jää tämä elämä elämättä.
Kaikki me kuollaan. Joku kuolee nuorena toinen vanhana. Joku sairauteen joku terveenä odottamatta onnettomuudessa. Ei sitä tarvi selitellä sen enempää miksi jumala päätti hänen kohdallaan näin. Jos kuoleman jälkeen on jotain elämää niin sen näkee sitten. Taivas ja helvetti on ihmisen omia keksintöjä.
Minulla ei ole mitään tarvetta tai halua jatkaa elämääni kuoleman jälkeen. Olen ihan varma ja vakuuttunut, että me kaikki vain lakkaamme olemasta. Minusta se on kaikkein parasta ja helpottavaa. Mitään oikeita todisteita ei muusta ole, eikä edes viittauksia siihen suuntaan. Ellei nyt pari tuhatta vuotta sitten kirjoitettuja juttuja yksinkertaiselle kansalle pidetä sellaisena. Ja kun noista jutuista ei edes ennustukset ja lupaukset ole toteutuneet muuta kuin äärimmäisen epäuskottavalla tasolla. Ja kukaan ei myöskään ole kertonut, millaista se elämä olisi. Veisuuta ja puheita varmaan, en halua edes ajatella.
Tosiasiassa on hyvin itsekeskeistä ajatella, että oma elämä jatkuisi jossain muualla.
Tämän takia en tarvitse uskontoa, enkä jumalaa, edes hädän hetkellä. Kokeiltu on.
Ymmärrän tottakai, että monet tarvitsevat uskontoaa tuomaan sisältöä elämäänsä.
En halua keneltäkään uskoaan myöskään pois ottaa. Vapaasti saa uskoa, kuten seuroissa sanotaan. Itse olen onnellinen nyt näin.
Ja tähän saa myös vapaasti väittää vastaan.
Itse näen yhden suuren epäkohdan taivaaseen pääsyssä: Jos oikein ymmärrän niin ihmisen täytyy uskoa Jumalaan ja elää Jeesuksen opettamalla tavalla jotta pelastuu ja pääsee kuolemanjälkeiseen elämään taivaaseen. Ihminen joka ei usko Jumalaan eikä elä Jeesuksen oppien mukaan mutta elää suurinpiirtein samalla tavalla kuin uskova (usein jopa hyveellisemmin koska monet uskovat tappelevat keskenään toisia haukkuen) ei pääse koska ei usko taivaassa olevaan Jumalaan.
Miksi ihminen palkittaisiin helvetin tulilla ikuisuudessa jos hän on elänyt hyvän elämän tuoden muille hyvyyttä mutta ei usko Jumalaan ja pelastukseen? Tässä ei ole mitään järkeä. Lestadiolaisuutta oppia käyttäen esim. Paavo Pesusieni ei ole lestadiolainen mutta pelastaa elämänsä aikana hyvillä teoilla miljoona ihmistä köyhyydestä parempaan elämään jossa heillä on päivittäin ruoka ja terveys eivätkä he kärsi enää kuten ennen. Hänet palkitaan tästä helvetin tulilla koska ei ole lestadiolainen.
Miksi?
Mitä ilmeisimmin tämä on siksi, että silloin vuonna noin nolla ja sen jälkeen tähän päivään asti jotkut halusivat kytkeä mahdollisimman paljon ihmisiä omaan porukkaansa. Siltä varalta, että joku keksisi oman kuppikunnan, joku keksi, että pelkästään hyvillä teoilla ei pääse taivaaseen, vaan piti kuulua oikeaan porukkaan.
Sillä tavalla on helpompi ohjailla ihmisiä.
Hyviäkin tekoja tekevä ihminen on sydämeltään syntinen. Hyviä ihmisiä ei ole olemassa.
Hei, Jeesus sanoi, että paha isku on otettava vastaan, muuten siitä ei selviä vähin vammoin. Ei Jeesus silti Raamatussa jatkanut juttuaan, että kuinka monta kertaa on päästetävä joku antamaan iskuja. Eli se on vapaasti valittavissa silti, antaako kahden eka iskun jälkeen sitten takaisinkin. No, Jeesus nyt tietenkin Roomalaisten sotilaiden antoi pieksää itseään kauemminkin, ja siinä ei olisi ollut mitään hyötyä ruveta pistämään vastaan, tai olisi mennyt ristinkuolemansakin pilalle, jos olisi tapettu jo silloin keihäillään... Ei ihmiset ole tavallisesti "nyrkillä tapettavia", eli Jeesus silti käski ostamaan miekan, ettei kukaan pääsisi omiaankaan surmaamaan liian helposti. Älkää luulko Jeesusta koko ajan sairaaksi hipiksi, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, no ei ehkä tee mutta ei Jeesuksen puheet olleet niin kilttejä, kuin olisi kansan vanhimmat toivoneet, koska joka toisessa vertauksessaan Jeesuksellakin kuoli ihmisiä:-)
>>Hei, Jeesus sanoi, että paha isku on otettava vastaan, muuten siitä ei selviä vähin vammoin. ** Ei sanonut missään, vain puhujat puhuvat.
Sen ajan isku kasvoihin ei ollut nyrkillä, vaan kämmenen ulkopuolella, ikään kuin lakaisu.
Jeesus ei kehottanut provosoitumaan, eikä myöskään hakkauttamaan itseään. Sitä jos näin menettelee, sanotaan ”lumilapioteoriaksi”.
Selvennän. Jos olet vaikka pankki automaatilla ja joku vetää sinua takaapäin lumilapiolla oikeaan kallon puolisko, tulee puolustautua, eikä kukaan määrittele, ei edes Jeesus, että kääntää hieman päätään ajatuksella; - anna tulla vaan ja tuossa on tunnusnumero?
Tarkoitusperät ovat aivan toisia.
Jeesuksen suuhun ei kannata panna sanoja, ne sanotut sanat ovat jo Uudessa Testamentissa.
Et ilmeisesti tiedä, että kirjoitusten mukaan Hänen piti kuolla ristillä? Ei keihäällä.
Se lukee Raamatussa.
5. Moos 21;
22 "Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun,
23 ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi.
Missä Jeesus käski ostaa miekan?
Kesitas hei, se ei oo lakaisu, kaverisikin tietää, että tenniksessä sitä sanotaan rystylyönniksi. Missä kohtaa raamatussa puhutaan lumilapiosta?
Läpsäys tai sanallinen haukkumisryöpytys.
Kuulemma sodassa kaikki raavaat miehet huusivat äitiä, kuvastaako sitten mitä.
Miekkaa pyydettiin villieläinten varalta.
Matteus 22:36-38 on ehkä paikka, johon tuossa miekka-asiassa viitattiin.
Jeesus ei pyytänyt opetuslapsiaan kantamaan asetta toisten tai itsensä puolustamiseksi. Sen sijaan se, että heillä oli miekkoja sinä yönä, jona Jeesus kavallettiin, antoi hänelle mahdollisuuden tärkeän asian opettamiseen heille: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matt. 26:52.)
Kunpa kristikuntakin olisi pannut tämän merkille.
Mitähän, jos edes joskus tarkasteltaisiin, mitä Jeesus oppi.
Heprealaisille 5: 7-9:
"7 Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. 8 Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. 9 Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia."
Tässä mainitaan, että Jeesus oppi tottelevaisuuden kärsiessään maan päällä vielä paremmin kuin taivaassa ollessaan. Hän oli maan päällä Saatanan hyökkäysten maalitauluna puolustaessaan Isänsä nimeä.
Kun joudumme koettelemuksiin, niin mekin voimme kehittää arvokkaita ominaisuuksia luottamalla Jumalaan, muun muassa pitkämielisyyttä ja kestävyyttä ja päästä lähemmäksi häntä. Emme silloin katkeroidu niin helposti.