Minut lynkattiin ja leimattiin pedofiiliksi median toimesta, ja koen sen olleen aiheetonta, sillä elämäni oli aika lailla tässä. Onko mitään tehtävissä lakiteknisesti? Pahoittelen pitkää viestiä, mutta asiaa on toki pohjustettava.
Kirjoittelin asiasta tänne joskus vuosi sitten, eivätkä muut kirjoittelijat uskoneet tapaustani edes todeksi. Minua pidettiin jonkinlaisena trollina, mutta tottahan se sitten oli.
Muutama vuosi sitten, kun olin 23-vuotias, vaihtelin netissä viestejä teinityttöjen kanssa. Viestit olivat molemmilta osapuolilta jokseenkin seksuaalissävytteisiä, pahimmillaan kuitenkin pepunläpsyttelyn tasolla eikä mitään yksityiskohtaista seksin kuvailua esiintynyt. Tein tätä lähinnä koska en ollut ikinä seurustellut, jos jotakuta motiivit teolle kiinnostaa.
Sain yllätyksekseni syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Reilut 2 vuotta kestäneen oikeustaistelun jälkeen "voitin": käräjäoikeus eikä hovioikeus katsoneet minun syyllistyneen hyväksikäyttöön tai edes sen yritykseen, koska mitään ei ollut tapahtunut, ja miedot viestit eivät olleet omiaan vahingoittamaan kenenkään kehitystä. En ollut kysynyt keskustelukumppanien tietoja kuten asuinpaikkaa, tai edes ikää. Mikään tapaaminen minua ei kiinnostanut ja tämä kävi viesteistä ilmi oikeudessakin. Erään asianomistajan kanssa keskustelua tapahtui vain yhtenä tai kahtena iltana eli matskua oikeudessa ei ollut kovinkaan montaa sivua. Keskustelut olivat täysin anonyymejä eikä siihen liittynyt mitään kuvallisia profiileja, eikä minulla ollut kuvia tytöistä.
Sain silti ehdollista vankeutta, koska katsottiin että teko oli nettiseksiin pyrkivää. En valittanut tuomiostani hoviin, koska ajattelin että otan rehellisesti rangaistukseni vastaan, vaikka se olisi varmaan pienentynyt hovissa. Rikosnimikkeestä "lapsen houkuttelu seksuaaliseen tekoon" ihmiset ovat kuitenkin pitkin Suomea vetäneet täysin omia johtopäätöksiään. Puolen Suomen silmissä olen hirviö, joka on yrittänyt houkutella pikkulapsia tosielämässä tapahtuvaan seksiin, vaikka mitään tällaista ei ole tapahtunut. Kukaan ei tiedä tai jaksa välittää, ettei keskusteluista käynyt edes ikätiedot ilmi. Oikeuslaitos, joka tutki asiaa 2 vuotta, oli samaa mieltä kanssani. Kansa, joka ei oikeasti tiedä tapahtuneesta mitään, taas ei ole.
Viimeinen naula arkkuun oli se, että asiaa tutkinut naispoliisi löysi tietokoneeltani reilut 110 kuvaa, jotka hän katsoi lapsen sukupuolisiveyttä loukkaaviksi. Mistään lapsipornosta ei tietenkään ollut kyse, vaan lähinnä teini-ikäisten Instagram-kuvista, joissa on heruttelua ja poseerausta. Tämäkin tuli täysin yllätyksenä: kuulusteluissa aloin suorastaan huutamaan naispoliisille, että tällaiset kuvat eivät yksinkertaisesti voi olla laittomia! Hän vain käski minun olla hiljaa ja sanoi, että minulla saa olla mielipiteeni, hänellä on omansa. Iltapäivälehdet muotoilivat asian niin, että minulla oli "toista sataa" kuvaa, jotka oikeus katsoi lasta esittäviksi. Mutta edes media ei kehdannut väittää kuvia lapsipornoksi, koska kuvissa ei siis ollut lasta eikä pornoa.. Eikä varsinkaan asianomistajia, vaikka näinkin väitetään. Huvittavaa kyllä, kuvien joukossa oli about parikymmentä aikuistenkin kuvaa, Domai-nimiseltä pornosivustolta. Vesileimat alareunassa ja kaikki. Valitettavasti tajusin tämän vasta kauan oikeudenkäynnin jälkeen. Kuulusteluissa kuvat näytettiin minulle pikaisesti pieninä peukalonkynsinä eikä niitä saanut esim. viedä asianajajalle. Googlen käänteisellä kuvahaulla olisin voinut todistaa kymmeniä kuvia laillisiksi, mutta tutkinnanjohtaja ei suostunut tähän. Hän sanoi, ettei rikolliselle anneta laittomaksi epäiltyä aineistoa. Kuvat siis tuomitaan oikeudessa lähinnä syyttäjän oletusten perusteella ja minulla on todistustaakka henkilöiden iästä. Kuvien henkilöt pitäisi muistaa ulkomuistista. Sekin on huomautettava, että oikeudessa ei käydä kuvia kuva kuvalta läpi, koska tähän ei ole aikaa. Nostin tietenkin pienen metakan asiasta oikeudessa ja tuomio kuvien osalta oli lähinnä nimellinen.
Asianajajakin suositteli, että tämä kannattaa vain hyväksyä ja olla niin katuva kuin mahdollista.
Tapahtunut on tekona niin pieni, että on vaikea uskoa median reaktiota todeksi. Minusta uutisoidaan kuin lööppijulkkiksesta, vaikka tämä on varmaankin pienin koskaan myllytetty "pedofiliarikos". Edes murhaajat eivät saa mediassa tällaista vastaanottoa, mutta minulta on otettu ihmisarvo pois.
Olin lähdössä opiskelemaan yliopistoon, mutta romahdin tämän takia totaalisesti ja nykyään elän erakkona. Se siitä rikollisen eheytymisestä takaisin yhteiskuntaan.
Kirjoittelin asiasta tänne joskus vuosi sitten, eivätkä muut kirjoittelijat uskoneet tapaustani edes todeksi. Minua pidettiin jonkinlaisena trollina, mutta tottahan se sitten oli.
Muutama vuosi sitten, kun olin 23-vuotias, vaihtelin netissä viestejä teinityttöjen kanssa. Viestit olivat molemmilta osapuolilta jokseenkin seksuaalissävytteisiä, pahimmillaan kuitenkin pepunläpsyttelyn tasolla eikä mitään yksityiskohtaista seksin kuvailua esiintynyt. Tein tätä lähinnä koska en ollut ikinä seurustellut, jos jotakuta motiivit teolle kiinnostaa.
Sain yllätyksekseni syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Reilut 2 vuotta kestäneen oikeustaistelun jälkeen "voitin": käräjäoikeus eikä hovioikeus katsoneet minun syyllistyneen hyväksikäyttöön tai edes sen yritykseen, koska mitään ei ollut tapahtunut, ja miedot viestit eivät olleet omiaan vahingoittamaan kenenkään kehitystä. En ollut kysynyt keskustelukumppanien tietoja kuten asuinpaikkaa, tai edes ikää. Mikään tapaaminen minua ei kiinnostanut ja tämä kävi viesteistä ilmi oikeudessakin. Erään asianomistajan kanssa keskustelua tapahtui vain yhtenä tai kahtena iltana eli matskua oikeudessa ei ollut kovinkaan montaa sivua. Keskustelut olivat täysin anonyymejä eikä siihen liittynyt mitään kuvallisia profiileja, eikä minulla ollut kuvia tytöistä.
Sain silti ehdollista vankeutta, koska katsottiin että teko oli nettiseksiin pyrkivää. En valittanut tuomiostani hoviin, koska ajattelin että otan rehellisesti rangaistukseni vastaan, vaikka se olisi varmaan pienentynyt hovissa. Rikosnimikkeestä "lapsen houkuttelu seksuaaliseen tekoon" ihmiset ovat kuitenkin pitkin Suomea vetäneet täysin omia johtopäätöksiään. Puolen Suomen silmissä olen hirviö, joka on yrittänyt houkutella pikkulapsia tosielämässä tapahtuvaan seksiin, vaikka mitään tällaista ei ole tapahtunut. Kukaan ei tiedä tai jaksa välittää, ettei keskusteluista käynyt edes ikätiedot ilmi. Oikeuslaitos, joka tutki asiaa 2 vuotta, oli samaa mieltä kanssani. Kansa, joka ei oikeasti tiedä tapahtuneesta mitään, taas ei ole.
Viimeinen naula arkkuun oli se, että asiaa tutkinut naispoliisi löysi tietokoneeltani reilut 110 kuvaa, jotka hän katsoi lapsen sukupuolisiveyttä loukkaaviksi. Mistään lapsipornosta ei tietenkään ollut kyse, vaan lähinnä teini-ikäisten Instagram-kuvista, joissa on heruttelua ja poseerausta. Tämäkin tuli täysin yllätyksenä: kuulusteluissa aloin suorastaan huutamaan naispoliisille, että tällaiset kuvat eivät yksinkertaisesti voi olla laittomia! Hän vain käski minun olla hiljaa ja sanoi, että minulla saa olla mielipiteeni, hänellä on omansa. Iltapäivälehdet muotoilivat asian niin, että minulla oli "toista sataa" kuvaa, jotka oikeus katsoi lasta esittäviksi. Mutta edes media ei kehdannut väittää kuvia lapsipornoksi, koska kuvissa ei siis ollut lasta eikä pornoa.. Eikä varsinkaan asianomistajia, vaikka näinkin väitetään. Huvittavaa kyllä, kuvien joukossa oli about parikymmentä aikuistenkin kuvaa, Domai-nimiseltä pornosivustolta. Vesileimat alareunassa ja kaikki. Valitettavasti tajusin tämän vasta kauan oikeudenkäynnin jälkeen. Kuulusteluissa kuvat näytettiin minulle pikaisesti pieninä peukalonkynsinä eikä niitä saanut esim. viedä asianajajalle. Googlen käänteisellä kuvahaulla olisin voinut todistaa kymmeniä kuvia laillisiksi, mutta tutkinnanjohtaja ei suostunut tähän. Hän sanoi, ettei rikolliselle anneta laittomaksi epäiltyä aineistoa. Kuvat siis tuomitaan oikeudessa lähinnä syyttäjän oletusten perusteella ja minulla on todistustaakka henkilöiden iästä. Kuvien henkilöt pitäisi muistaa ulkomuistista. Sekin on huomautettava, että oikeudessa ei käydä kuvia kuva kuvalta läpi, koska tähän ei ole aikaa. Nostin tietenkin pienen metakan asiasta oikeudessa ja tuomio kuvien osalta oli lähinnä nimellinen.
Asianajajakin suositteli, että tämä kannattaa vain hyväksyä ja olla niin katuva kuin mahdollista.
Tapahtunut on tekona niin pieni, että on vaikea uskoa median reaktiota todeksi. Minusta uutisoidaan kuin lööppijulkkiksesta, vaikka tämä on varmaankin pienin koskaan myllytetty "pedofiliarikos". Edes murhaajat eivät saa mediassa tällaista vastaanottoa, mutta minulta on otettu ihmisarvo pois.
Olin lähdössä opiskelemaan yliopistoon, mutta romahdin tämän takia totaalisesti ja nykyään elän erakkona. Se siitä rikollisen eheytymisestä takaisin yhteiskuntaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.