Oksa taipuu tuuleen
Myötäilee
Niin on kaipuuni sinuun
Mies
Sade pisaroi korsilla
Pehmittää maan
Niin on sanasi minussa
Mies
Tuuli liimautuu kiinni minuun
Niin on haluni sinuun
Mies
Valo vangitsee tilan lämpöönsä
Niin on sinun katseesi
Mies
Kaipaan sinua
Rakkauttasi
Tulethan rakas
Olen odottanut sinua!
Myötäilee
Niin on kaipuuni sinuun
Mies
Sade pisaroi korsilla
Pehmittää maan
Niin on sanasi minussa
Mies
Tuuli liimautuu kiinni minuun
Niin on haluni sinuun
Mies
Valo vangitsee tilan lämpöönsä
Niin on sinun katseesi
Mies
Kaipaan sinua
Rakkauttasi
Tulethan rakas
Olen odottanut sinua!
Vastaukset 99
Vanhimmat
Ee oo rakasta näkynynnä..
halunnunna sulle näkyä :)
ikäväkin kovasti ollunna :)
Ja isommaks on tullunna, ikävä siis :)
Niin on tullunna :)
Jos olis useammin nähnynnä, ei ois niin ikävä tullunna. Miten lie sulla männynnä? :)
Oloni siitä näkemisestä on ollunna ristiriitainen. En haluis kaivata kettee enempee, kun nyt jo näkemättä kaipoon.
Tunnelmat täälläkin. Lie tullunna sulle selväksi :)
Ei oo tunteet muuttu ja :)
muuttunna
Puhumattako selvinnä? Ei, en ole puhunna tunteista kanssaan ja siten en tiedä tunteistaan, jotta mitenkä on niijen laita. On vaan tiivis katse, jota olen muistanna :).
oot sen minun silmistä lukenunna, sen jota ei koskaan sanottu. :) Kyllähän sen kertoisinkin, jos sinut jossain sopivassa paikassa näkisin. Tämmöstä oon aatellunna :)
Ihan mieletön ikävä, että mä olen sinua kaivannunna. Arvaa tahtoisinko, että sinut näkisin. Olen onnesta sekaisin :). Sopivassa paikassa kyllä, olen myös aatellunna :).
Tavata jossain. Onko ajatuksia tullunna? :)
Niin. Olemmeko molemmat hieman ihmeissään tästä. Pitääkö meidän miettiä tätä? En voi selittää tätä itselleni mitenkään, olen vain niin odottanna ja kaivanna sinua. Se tietoisuus on vahva. Miten voisin nähdä sinut, sitä mietin :). Tahdon vain, että kaikki menee meillä hyvin :).
Oo jo miettinynnä. Ei tämä selviä, kun keskustelemalla kahden. Miten onnistumma?
Sanos muuta. Ei oo selvinnä muuten tämä eikä selviä. Tiedät luonteeni, olen sellainen vähän, muistat. Menen panniikkiin ja sitä rattaa ;). Miten onnistumma? Tuota. Jos minä sitten rekisteröidyn vai mitenkä sitten tahtoisit?
mutta miten sen jälkeen toimitaan.? En oo selvittännä , miten sitten saa yhteyden.
No enpä tietää tuota. Ehkä me ei nähdä sitten. Ei se näin onnistunna. Ei se haittoo.
onpa ääni kellossa muuttunna
:(
Ee oo muuttunna. Mitä ehdotat?
nimenihän tiedät? Numero löytyy tiedustelusta. Saat laittaa viestiä minulle suoraan. Alotamma siitä :)
Välliin änkeen ja kysäsen jotta missä se pittäis kenennii näkyä? Voipi olla vähäse
vaikkeeta kun joutuu n.800 000 käyttäjää yhtä aikaseti rakastammaan.
Heleppoa :D! Assii on pihivi. Ei tule näillä tietoloilla tapahtummaan.
Ikävä on sinua. Minulle käy mikä vaan :) sinusta jo kauan tykännynnä.
Ehkäpä olisit keksinnä jos olisit halunna. Puss. Bye!
kun kuka vaan kelpaa netissä tykkäämisen kohteeksi. häpäiset jonkun leikilläsi.
En usko tuohon. Anna olla, miksi ilkeilet. Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Itse rakastan häntä aina. Ei se muutu. Rakkaus tuli jäädäkseen. Antaa tunteen elää, ei sitä poiskaan voi ottaa. Tahtoisin nähdä hänet, mutta voi olla ettei se onnistu koskaan. Se on sydäntäsärkevää. Se on elämää.
näemme ilmeisesti syksyllä. Mielellään kyllä näkisin jo aiemmin ihan privaatisti.
Vaikka kuinka tutkii naisen sielua en koskaan ole oppinut ymmärtämään mitä hän oikeasti haluaa???.....
On nainen jokainen erilainen, omansa ainutkertainen.
Katsele naistasi silmiin, ehkä hän kertoo sinulle, mitä tahtoo. Katseen ujonkin saat omistaa jos sydämeensä taiten osaat kurkistaa.
Taivuttele sitten lempeästi, luo silmäyksiä sitkeästi. Keinuttele tuulen pesässä, virvoittele halukkaasti sanoilla ja makustele kielen kantamoisilla ;).
Onpa taitavaa tekstiä. Vau.
Ken ei näe tietä kahden puurivistön välissä aamun koittaessa raikkaana ja elävänä
ei tiedä mitä toivo on.Mun rintani täytti riemu ja raikkaus aamun huhtikuun ja näin
taipuvan oksan. Niin puut ovat runoja joita maa kirjoittaa taivaalle ja tuulen pesä
näyttää kielen kantamoisilla taivaan jonka värejä edelleen ihmettelen....
Vesi uomiinsa hakeutuu
Löytää paikkansa purkautuu
Nöyrinä noroina virtailee
Massana vyöryy aaltoilee
Ei Rakkaus voimaton ole
Se virtailee uomissaan
Hallitsenko sitä tosiaan
Voiman jota padotaan
Hetkisen on vain aloillaan
Tuulikin näin tahollaan
Kaipaus hiljaa myötäilee
Vesi uomissaan virtailee
Voimaansa joskus salailee
Arkana rakkaaseen pälyilee
Toivo on veden voimassa
Ja tuulessa
Hyvässä tuulessa
Kiitos, kaunis ajatus sinulta.
Tuulesta tottelemattomasta
lippu
repaleinen
ja kiikkerä pursi.
Uhmata aaltoja
Kulkea.
Matkalla
missä repaleiset ja kiikkerät
löytävät
sataman
mutta kompassi
on kotona.
enkä näe tähteä.
Näen vain taipuvan oksan.
Kompassi niin...
Rakas ihminen, tuomitsetkohan minut nyt?
Olin ajattelematon
Laitoin silmäni kiinni
Tuuli puhalsi purjeisiin
Seilasin
En lainkaan ohjannut
Häntä rakasta ajattelin
Unelmoin haaveilin
Ajelehdin
Uhmasin olosuhteita
Jättäydyin
Heittäydyin veden varaan
Ajattelin purren rantautuvan hänen saarelleen
Luotin tuuleen
En tahtonut kompassia käyttää
Seilasin näännyksiin
En välittänyt janosta
Ajattelin häntä
Matkasinhan minä, minne matkasin?
Hänen luokseen matkasin
Pursi ajelehti aalloilla
Suljin silmäni
Sade kasteli kasvojani
Kyyneleenikö ne olivatkin
Kun hän löytäisi minut
Hänellä olisi kompassi
Hän näkisi minut
Niin ajelehdin
Niin rakastin
Aika hieno taas vaihteeksi :)
Ja minulle jäi
vain Wilson-pallo
joka uskollisesti
pitää minulle seuraa.
Ja joka päivä kierrän
saaren rannat
ja etsin sinua
ja tunnen suolaiset
pisarat haavoillani.
Vaikka poltan majani
ja lähetän savumerkkejä
ja menetän kaiken omaisuuteni
ei ketään näy.
Repaleinen lippuni liehuu
ja kiikkerä alukseni
odottaa aaltoa
joka veisi minua löytämään
hänet jota kaipaan
mutta sitä tsunamia
ei ole tullut
enkä pääse saarelta
vaikka haluaisin.
Olisit ankkurini
joka pitäisi kiinni elämässä.
Nyt ja tässä.
Taivaalla aurinko hymyilee
Wilson hymyilee
linnut laulavat
ja kurki huutaa
mutta melu hukkuu valtamereen.
Ehkä tämä on kangastus
Näen saaren ja
hajonneen purren
Miehen haavoittuneen,
elämäänsä surren
Purteni lipuu
saarta kohden
Olenko elossa,
Tunnenko sen
Kasvonsa hymynsä
Kurkien äänen
Olisinko vihdoin
luonaan hänen
Tämän täytyy olla kangastus
Olen janoinen
Kuumuus on sekoittanut pääni
Ja kaipaus
Mies puhuu pallolleen
Ketä lie kaipailee
Saarta kiertelee
Ja minä niin tahtoisin
Hoitaa haavojaan
Rakastan sinua
Sanoo mies pallolleen
Wilson se hymyilee
Linnut laulavat
Ja kurki huutaa
Mutta melu hukkuu valtamereen.
Vähemmän on enemmän :).
Tuohon pääsi mukaaan vaivattomasti. Suolainen valtameri maistui huulilla jo parin rivin jälkeen :)
Kutsuuko lintu laulaessaan
kedon tai saaren kukkia
puhuvatko ne puille
vaiko matkivat meren kohinaa???
Ymmärrykseni
ei riitä
ja Wilsonkin on vaiti
miten tulkita
linnun kieltä
puiden suhinaa
tai aaltojen kuiskauksia
koskettaisivatpa ne rantoja
tyynesti ja hellästi
niin majani palaa
ja savumerkit nousee taivaalle
mutta kultainen lanka
joka lähtee sydämestä
on kudottu vaate haaksirikkoiselle
ja iho lämmittää ihoa
ja tähtitaivas suo ilotulituksensa
ja meri huokaa
Lopultakin.....
Jaahas, tämmöistäkin ilotulitusta vielä :)
Lintu laulaa
vapaasta olostaan
Vapaudesta
se laulaa
Haluatko nähdä minut lintuna?
Meri huokailee
lakkaamatta
Rakastaa
rantaa uupumatta
Aaltona
hiekkaa vasten
Olisinko sinulle aalto?
Aalto
jättää jälkensä hiekkaan
Hyväillen
kerta kerralta
Vaahdoten
Tahdotko kirjoittaa nimeni hiekkaan?
Aalto jättää jälkensä kallioon
Silitellen taputellen
Vaatien suudelmia
Ei päästä vähällä
Sileä pinta
Koskettele sitä
Pitkän työn tulosta
Näetkö minut kalliolla?
Rakastathan minua lempeästi
Myötäillen
Niinkuin oksa taipuu tuuleen
Imartelet, se tuntuu hyvältä. Uppoaa tosi harvoin, mutta tuntuu hyvältä :).
Kauneus tulee
kun kauneutta kutsuu
se on vapaa
se koskettaa
hyväilee
vaatii suudelmia
uupumatta
väsymättä hyväillen
kun katsot lintua
katsot kalliota , puuta
ja meren rantaa.
Vaikka katsoisin lakkaamatta
vaikka näkisin
kalliohalkeaman
tai meren vaahdot
niin sitä enemmän ne ovat
kallio , puu , lintu ja meri
ne ovat kauneuttani
kuin hento öinen sade
keskellä rumuutta
joka pyyhkii rumuuden
parantaa ruhjeen
kunpa se tulisikin
ja jäisi
hyvyyden oksa käsissään
joka taipuu rakkauden mukaan
ja tunnet sen tuoksun kasvoilla
taipumisen käsissä
kosketuksen veressä
Nähdä kerrankin tähtitaivas
ja sen ilotulitus.
Ei hukuta hienoihin lauseisiin,
tunteen kauneuteen
Upottaa se ulottuvuuksillaan,
voisi helposti viedä mukanaan
Syvälle sukelluksiin
hetkellisiin ilotulituksiin
Sen tähden katselen
mielummin haavoja
Ne ovat kauniita,
rakastan niitä
Jokaista kerrallaan
Katson
miten ne arpeutuvat,
hiljalleen
Kasvavat umpeen
Tahdon nähdä niitä
Kaunis on
haavanlehti
Haavan juurakko
nähnyt tuhansia vuosia
Puu elää
sata vuotta
Lehdet väristen tuulessa
Miten herkkä on
sen liike
Edestakaisin väristen
Ei ole hätää
haavalla
Runko kuolee,
nousee syvältä esiin uusi kasvu
Miten selviää tunteen palosta haava
Muut kaatuu ympäriltä
haavakin lakoaa
Palaa poroksi
näkyväinen
mutta haava nousee
selviytyy
Herkkä haava
kasvaa korkealle
Katselee ylös
Lintu sen oksalla
laulaa kiitosta
uudesta kasvusta
Vain hetken oli
karrella maa
mustana rauniona
Nyt on tilaa nähdä
kauas
Uusi kasvu
Uusi alku
Olemme osa luontoa
Kun katsot merta
kun katsot puuta
katson kalliota
kukkaa tai lintua
näen luonnon voiman.
On esteitä , ruhjeita , haavoja
on epätäydellistä
mutta luonto korjaa viat
ja saa ne loistamaan
ja luomaan kauneutta
elämäämme
ja rumuus peittyy
Voima on luonnon rakkaus
meihin kaikkiin
joten miksi emme mekin
rakastaisi
ja oppisi oppia luonnosta.
Puu jonka oksilla
laulavat linnut
jonka oksien suojassa
voi huokaista
kertoa tarinoita
kuunnella tuulen sointia
lehdillä
ja halata
ja nähdä puun rakkaus
vuosirenkaineen
ja haavoineen
ja sen kasvu
huikeisiin korkeuksiin.
Olisipa meidänkin rakkaus sitä
mutta ainakin meidän kasvumme
on sitä
luonnon rakkautta joka hetki
olemme osa luontoa.
Kosketan kuortasi
ja toivon ytimen
sen tuntevan
Se kosketus on rakkaus
joka on ja pysyy
sillä juuret on syvällä.
vaikka oksa taipuukin
Kyllä minä sen tunnen. Tunsin myös kun katsoit minua silmiin. Katsoitko sinä minua?
Katsoin.
Enhän saa katsettani irti.....
Se oli hyvin ihanaa. En voi unohtaa sitä...
En minäkään....
Ei sitten unohdeta sitä. En tahdo unohtaa sitä...Minulla on ikävä sinua.
Sitä ei voi unohtaa
ja ikävä on loputon....
iho ei unohda
eikä tunnekaan.....
Ihollani ei muistia hänestä.
Onnekseni näin.
Toivon, että ihosi kohtaa jälleen tuon ihon. Jos hän on poissa, iho silti muistaa.
Rakasta aina vaan.
Tarkoitan
poski vasten poskea
käsi koskettaen toista
halaus muistaen halausta....
Sydän rakastaa sydäntä....
Sitä sinulle toivoen
Toivo vain, mitä haluat.
Lue tuo aloitus uudelleen...
Mitä minä toivon...
Ei enää jäähyväisiä vaan jälleennäkemistä rakas, rakas, rakas!
Näkemistä toivon ja odotan...
Maailma on kuin autiomaa
kun rakas ei ole läsnä........
Kiitos runoista. Koskettavat kyllä läheltä. Meren kumu huokuu niistä. Vahvaa tekstiä.
Voittaako luonto ihmisen vai ihminen luontonsa... Kiitos. Kirjoitat hyvin kauniisti, kirjoitatkohan sinä...? Koko ajan ajatellut.
Ihminen on osa luontoa.
Mutta toimiiko ihminen
luontonsa mukaan
tai kuunteleeko hän mitä
hänen luontonsa sanoo.
Voimme valita.
Kulkea vastoin luontoa
joka aiheuttaa meissä
ristiriidan
kun tavoittelemme
ahnehdimme luonnon hyvää
vastoin sitä mitä se pystyy
antamaan.
tai annamme himomme yltyä
tai muuten järkytämme
luonnon tasapainoa.
Luonto korjaa kyllä epätasapainoa
maanjäristykset, luonnonmullistukset
tulivuorenpurkaukset
Ne koskettavat meitä
mutta opimmeko
Tuleeko meistä nöyriä?
Me emme kykene
luontoa voittamaan
mutta voitammeko luontomme
sen voi jokainen valita
ja elää luonnon mukaan
tai vastoin luontoa
ja kärsiä seuraukset....
Se on vapaa valinta
ja sitä tulee kunnioittaa....
Minun oksani ainakin
taittuu tuuleen
tai tuulen mukaan.
Niin.
Niin Taipuu
ja onnelliseen uneen vaipuu
kun yö saapuu....
Olet hyvin suloinen, kun kirjoitat asioista. Ihan todella hellyttävä. Sinusta on tosi vaikea olla pitämättä :).
Hyvää yötä, nuku tosi hyvin. Silittelisin uneen jos voisin...
Kiitos.Ihana kuullla edes joskus....
katso hymyä ympärilläsi....
Jo ajatus että joku silittää
saa tuntumaan hyvälle ja
tuntemaan sisimmän lämmön...
kosketus uniisi...hyvää yötä
Tahdoitko hänet omistaa
Katso hän on lapsi elämän
Voiko vangita ihminen itselleen
Palan luontoa
Persoonan
Joka itse tuntee ja tahtoo
Ei Luojakaan
Pakota luotuaan
Itseänsä kiittämään
Ja rakastamaan
Kenen oma olenkaan
Olen toisen oma
Toinen minut omistaa
Miten voisin
Muuta ajatellakaan
Hän sydäntäni hallitsee
Hallitsee
Toisen käden oikeudella
Käden jossa
Sinetti on
Taivun toiseen
Miten muuten voisinkaan
Olen luotu
Häntä auttamaan
Ja toisesta elämään
Toiselle toisena
Lauluja laulamaan
Sydän vain ei taivu
Sydän on tottelematon
Sydän matkustaa koko ajan
Sydän on luonaan
Miten sen rihman rinnastani irrotan
Voisinko olla sydämetön
Sydän kaipaa
Sydän haluaa
Sydän tietää
Sydän odottaa
Kertonut sille
Etten voi rakastaa
Sydän vaan rakastaa
Dementoituisipa se
Lakkaisi sykkimästä
Unohtaisi tarkoituksensa
Taipuisi olemaan
Emme ole väleissä
Sydämen kanssa
Ei se tottele kuitenkaan
Menee luokseen menojaan
Laitamma siihen tahdistimen :).
Tämä tahto
järjelle kuuro
usko , halu ja tahto
joka talloenkin kestää
unettomien öiden
surumielisen painon
Olisiko
yhteinen halu.
Älä odota ihmettä
Tee niitä
ja kuuntele sydäntä
No niinpä, oksa taittuu kohta. Maailman huono-onnisin ihminen ilmeisesti olen, eihän tässä enää muuta...
Vaikka viljelisin samaa palstaa kanssaan. Puhuisimme vain kaalinpäille. Kertoisimme kovasta kaipauksesta ja siitä elämää suuremmasta rakkaudesta. Jakelisimme hurskaita neuvoja toisillemme, yli-inhimillisen rohkeuden vaativia tekoja ja helposti ratkaisisimme kaikki ongelmat.
Oksa taidat olla samanlainen kuin minä... Oksa sua rakastetaan. Rakasta häntä, miksi et tee niin.
Vaikka kyllä sinä rakastat häntä, ethän muuten kirjoittaisi. Teet viisaasti, tiedän sen.
Miksi en rakasta
Vastaat runollasi
"sydän ei taivu "
ja sinä tiedät sen
miksi edes kysyt???
ja tiedät toistamattakin
rakkauteni ei katoa
eikä häviä
vaikka mitä tapahtuisi
Se on ja pysyy ikuisesti.
Oksa taipuu
vaan sinä et.
Ja sinulla on oikeus
valintaasi.....
ja minun tulee kunnioittaa
ja hyväksyä se.....
Kyllä sinä tiedät
Tiedän minäkin
Kenelle se sydän kuuluu
Miksi olen edelleen täällä
Rakastan kaikkea sinussa
Yritän lähteä
Mutta pysyn paikallani
Yritän järkeillä
Pyörrän kaikki päätökseni
Minä niin sinua rakastan
Saat minut sekaisin
Kunnioitetaan rakkautta
Hyväksytään se,
se halusi syntyä.
Sillä minä rakastan sinua ja
Minä haluan sinut.
Tahdon myös....
Miten ensimmäisestä tulee toinen...kun tulee toinen, joka sydämelle on ensimmäinen.
Joskus sen tajuaa, että rakastaa, vasta silloin kun kohtaa sen jota rakastaa. Joskus menee niinkin, että liitossa molemmat sen tajuaa yhtä aikaa.
Olipas tässä luettavaa. Tänään on perjantai. Nyt pitää mennä
Hyvää viikonloppua :).
Auringon kosketuksia viikonloppuun.....
kiitos ajatuksista
Te kosketatte teksteillänne myös ulkopuolista ihmistä, lohdutatte suruissa ja nostatatte pienen liekin syvimmässäkin epätoivossa, kiitos siitä:)
Palaan minäkin sitten runoilemaan jos siihen vielä elämässä joku herättää. Runot eivät synny pakosta mutta niitä tulvii kun rakastaa. Te kuulostatte juuri siltä, onnea - pitäkää siitä huolta, se on maailman harvinaisin lahja jonka voi saada.
Kiitos rakas ihminen, on aika jatkaa matkaa eikä katsoa taakseen. Kulkea suoraan pysähtymättä. Puhun itsestäni. Niin kuin tähänkin asti, minä en tule häntä tapaamaan.
Kevät on kaunis, niin sinäkin. Ajatuksellasi halusit rakastaa tuntematonta kulkijaa, kuinka montaa, tiedä häntä.
Kiitos kuitenkin :).
Meri aikaansaa simpukasta helmen.
Aika hiilestä timantin.
Elämä on valintoja joka hetki
mutta eväänäni on " kuuntele sydäntäsi
ja toimi sen mukaan"
*kiitos ja hymyt kaikille*
Miten kauniisti kirjoitatkaan... En lakkaa ihastelemasta sinua koskaan! Upea olet!
Ps. Katso nyt, mitä saat aikaan. Syön kädestäsi kuin pieni pulu :). Aivoni on ohjelmoitu ajattelemaan täysin toisin lapsesta pitäen ja mitä minä teen...
Nautin myös teksteistäsi
vaikka tipunkin välillä kärryiltä.
Esim.odotan että tulet->seur.en tule häntä tapaamaan
mutta kiitos kun aiheutat pähkäiltävää
ja saa naisen tuntemuksia aitoina..
Tulee hyvä mieli...
*kiitos *
saisimmepa hyveet hohtamaan
ja paheet punastumaan
*halit sinulle *
No no, onko pientä vahingoniloa ilmassa, aistinko oikein? ;).
Yritätkin vain naisen oloja täällä katsastaa, hävytöntä on tämä suorastaan :D.
Saat sitten laajan kattauksen, koska en ole lainkaan perinteinen. Toisen puolen, kun opit tuntemaan niin toisesta et ota selkoakaan... Monta eri maailmaa, ole hyvä vaan :). Äläkä nuolaise ennen kuin tipahtaa.
Kuuntele sydäntä...
Niin minäkin yritän tehdä...
Tykkään kaikista puolistasi. Ihan kaikista.
Tykkään sinusta
juuri sellaisena kuin olet!!!
Ja minulle olet
paljon enemmän kuin pulu
mutta sen kuulet vain
kahdenkesken kuten
monta muutakin asiaa...
Hyvä. Sitten meillä ei ole mitään hätää. Tämän täytyy päättyä hyvin. Tällä on tarkoitus, en epäile sitä hetkeäkään. Nämä tunteet on jotain enemmän. Rauha ja hyvä olo tästä. Saadaan viisaus kyllä tähän.
Elämä on niin ihmeellinen. Älkää kiusaantuko hymyistäni, kun nätisti pyydän :)
Tunnut niin tutulta, ihan häneltä. Voiko se olla mahdollista...
Nuku hyvin. Näytät varmaan suloiselta nukkuessa.
Mielenkiintoista muuten, miten eri tunnetilat vaihtelevat täällä palstalla sen hetkisen tunteen ja uskomuksen mukaan... Miten vähän lopulta tiedän sinusta ja olet jo näillä tiedoilla elämäni rakkaus. Kyllä sinä olisitkin jos olisit hän, mutta onko näin. En ole varma.
Voisit olla elämäni rakkaus, mutta en vieläkään tiedä mitä todella ajattelet ja haluat meistä. Kun näet minut samoilla seuduilla kulkemassa niin tule puhumaan. Muuten aika ja matka erottavat meidät lopullisesti.
Aika ja matka (samassa kaupungissa asutaan tietääkseni) ovat erottaneet jo meidät. Ei me olla nähty vuosiin. En tiedä myöskään hänen tilanteestaan juuri mitään. Me ei olla nähty edes satunnaisesti.
Oli kuitenkin kivaa kuvitella hetki tässä ketjussa asioita. Eräänlaista tajunnan virtaa, johon oli kiva heittäytyä. Mietin vieläkin sitä tuttuuden tunnetta, ehkä se oli vain jokin etiäinen, tiedä häntä :).
Rekisteröidyin. Ota yhteyttä oksataipuu jos tahdot.