Burn out on välillä ja välillä lähellä.

On niin pirun kova elämä takana, että oon ihan hajalla välillä.
En tarkoita, että itkisin ja pillittäisin, vaan ennemminkin sisällä pidän asioita, koska arkeni muodostuu sellaiseksi, ettei pahemmin ole mahdollista ees puhua. Lääkäriin en mee koska mä en oo luovuttaja joka hakee avun pillereistä. En sano, että se olis väärin, mutta en vain usko, että mm pillerit tois mun siskon takas kuolleista tai tois mulle ystäviä ja antas mulle lisäenergiaa jne mä haluaisin oikeita ystäviä tai kavereita miksikä.niitä luetellaa ymmärtävää seuraa. Elän parisuhteessa ja mulla on 2 lasta on kädet aika täynnä ku pienempi iha pieni vauva ja vanhempi jo kouluiäs. Miesystävä tekee pitkiä päiviä ja usein liiankin pitkiä15h päiviä. Tosi reipas ja ihana mies mulla, mutta yhteistä aikaa ei ole paljoa ja se on näkyny paljon erokin ollut lähellä. Mä en ole luovuttaja ainesta eikä hänkään siks tää on varmaa ehjä suhde, vaikka koettu nii paljo molemmat ollaa oltu todella koetuksilla. Molempie vanhemmilla vakavaa sairautta taustalla on vaikee laittaa lapsia hoitoo ja vaiva nii pieni että ei ees uskaltais iha vielä. Ehkä haen tätä kautta apua löytääkseen tukiverkostoa ehkä uusista ystävistä en tiiä onko se hullu ajatus, mutta olkoon jos siitä oliso hyötyä. Oma arki on niin paineen alla henkisen ja fyysisen rasituksen alla, että tosi ystävien tuki olisi tarpeen. Voiko saada uusia ystäviä, joihin voi tutustua ja tuntee puolin sun toisi, että olis nii.hyvä ystävä jonaki.päivänä vähä niinku oma sisko vois puhua kaikesta ja luottaa toisee ja lertoa kaikesta ja olla korvana, vaikka oon perheen äiti ja kohta 30 v