Varsinainen oirekimppu

Huomenna menossa neurologille. Mahtaakohan hän pitää minua luulosairaana hulluna... itse ainakin olen ihan ymmälläni siitä mitä minulle / minussa tapahtuu.

Oirehistoria:
Lapsena muutaman kerran kohtauksia, joissa "epätodellinen olo", kuin olisin ulkopuolella todellisuudesta. Paikalla mutten läsnä. Ulkoisesti toimin ihan normaalisti, mutta olo oli tosi kummallinen. Ei tilannesidonnaista, saattoi tulla missä vaan. Ei haitannut elämää, ei tutkittu missään, en muista kerroinko edes kenellekään.

Kolme vuotta sitten alkoi toispuoleinen pulsoiva tinnitus, jota jatkunut näihin aikoihin asti.
Tutkittiin korvat, kuvattiin päätä ja kaulaa varjoaineilla ja ilman, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Silmänpohjissa havaittiin papillaturvotus, mutta siihen ei puututtu sen kummemmin.
Kolme vuotta sitten alkoivat myös tiuhat näköhäiriöt - näön hetkittäistä pimenemistä, sahalaitoja, väreilyjä näkökentän reunoilla, etenkin alalaidassa. Ne ovat tässä matkan varrella vähän muuttuneet, voimistuneet ehkä, painottuen sen oireilevan korvan puolelle. Päänsärky enemmän tai vähemmän säännöllinen seuralainen, aaltoillen lähes huomaamattomasta lähes sietämättömään.
Migreeniä ja jännitysniskaa on ollut teinistä asti, jotenkin oletin että kaikki nuo oireet menee niiden piikkiin kun ei perusteellisissa kuvaamisissa mitään löytynyt.

Hiljattain lääkärissä todettu taas silmänpohjissa papillaturvotus, siitä lähete neurologin kautta silmälääkärille. Jatkotutkimuksiin nyt menossa yliopistosairaalan neurologiselle.

Lopullinen niitti, mikä saa epäilemään että olen sekoamassa, on tämä. Nyt viime viikkoina muutaman kerran outo kohtaus, ihan tyhjästä, yleensä aamuyöllä, jossa jonkilainen paniikin, epätodellisen olon, sydämentykytyksen ja makuaistin häiriöiden (kemikaalimainen maku suussa) sekamelska. Vähän kuin se olo, mikä on muutamaa sekuntia ennenkuin oksennus tulee, mutta kokonaisvaltaisemmin ja voimakkaammin. Ja oksennusta tähän ei liity. Tuolloin aina alkuun kohtauksen voimistuessa sinkoilen levottomana pitkin kämppää, mutta kohtaus menee muutamassa minuutissa ohi liikkumalla, huuhtomalla kasvot kylmällä vedellä ja purskuttelemalla kylmää vettä suussa, hengittelemällä syvään, käymällä parvekkeella kylmässä ilmassa, ravistelemalla jäseniä. Eli yhdistämällä jotakin aistiärsykettä (kylmyys, voimakkaat liikkeet) joka "katkaisee" oireet ja rauhoittumalla syvään hengittäen. Yksi kohtaus tuli aamulla kun istuin kaikessa rauhassa sohvalla kahvimukin ja aamun uutisotsikoiden seurassa, muut ovat alkaneet yöllä. Mitään painajaista ei tähän liity.
Olen perusterve, normaalipainoinen, perheellinen, "täyspäinen", normaalisti työni hoitava ja kaikin puolin tavallinen ihminen. Olenko tulossa hulluksi vai onko hermostoni menossa tilttiin?