Hitausko oikeasti?

Viitisen vuotta samassa duunissa, yksityisellä pienellä. Hitauteni/osaamattomuuteni, jne ärsyttää työkamua- selkeästi. Ihan alun muutaman kuukauden jälkeen sanallinen huomauttelu on ollut jatkuvaa. Teen sekä yritys-, kiinteistö-, koti-, erikois- kuin mitä ikinä siivouksia täällä sitten tuleekin vastaan. Ammatillinen puoli riittää kyllä näitä tehdä.

En tarvitse kuin vaihtaa imurin pistoketta toiseen rasiaan, niin jo kuuluu asiakkaankin kuullen... Et ottanut sitäjasitä. (En), vastaan. (Vaihdan pistoketta.)
Pääsääntöisesti imuroin. Toki, muutakin ja tuuraan työkamun lomat, jne. sekä yksintyöskentelenkin useasti- asiakkaat hitaudestani eivät huomauta.
Pyysin tänään että asioita käsitellään työnantajankin kanssa. Stressaa niin paljon toisinaan, että jo aamusta päivä pelottaa. Olen yrittänyt selvitellä työkamun kanssa asioita, muttei se etene. Työilmapiiri on ikävä. Iloton, vaikka perusluonteeni on ihan tavallisen iloinen, ja itse työstä pidän kyllä kovin.

Aiempi väläys ikävyyksiä oli hiljattain. Työkamu (ei "uskaltanut jäädä lomalle, ellei henkilö x ole käytettävissä.) Sain ihan ahaa elämyksen. Vastasin itku kurkussa että (minullahan kun ei ole ollut tapana tehdä töitä kun kamu on lomilla...)
Itseasiassa harvoin olen saanut ketään tuuraajaa kaveriksi. Ja nytkin siis tilanne oli oikeasti se että tein työkamun loman yksin. Palattuaan lomalta "ihmetteli" asiaa, muistutin että jos olisi tiennyt että teen yksin, mitä siitä olisi seurannut. Asiasta ei syntynyt kuitenkaan keskustelunpuolikastakaan. Valituksia hitaudesta ja jäljestä ei ole kuulunut lomansa ajalta.

Mitä te muut tekisitte tilanteessani? Minä ajattelin että ainoa joka pystyy vaihtamaan tarvittaessa tilalleni nopeamman ja riskimmän, on työnantaja. Hänellehän työn suorittamisen ongelmat pitää viedä- eikä niistä kentällä asiakkaiden tiloissa huomautella, jatkuvasti.
Surettaa, jos joudun vaihtamaan hommia. Sitäkin olen vakaasti jo miettinyt. Rauhallisempiin- ilmapiiriltään.