Erosin v 1977 osittamatta omaisuutta. En halunnut rikkoa kotia lasten tähden joten avioerotuomissa sanotaan että avio-osuuteni jää lapsille mutta he eivät saa vaatia osuuttaan isän eläessä.
Isä kuoli 2011 ja hänen uusi vaimonsa vetoaa lesken oikeuteen asua talossa ja hallita omaisuutta. Sain selville että kun on pesä on jakamaton niin silloin se on ollut yhteisomistuksessa kaiken aikaa eli minun siis tulisi olla yksi kuolinpesän osikkaista.
Nyt minua ei ole huomioitu perukirjassa vaan osuuteni on käsitelty perintönä vaikka minä elän.
Voiko perukirjasta tehdä valituksen?
Isä kuoli 2011 ja hänen uusi vaimonsa vetoaa lesken oikeuteen asua talossa ja hallita omaisuutta. Sain selville että kun on pesä on jakamaton niin silloin se on ollut yhteisomistuksessa kaiken aikaa eli minun siis tulisi olla yksi kuolinpesän osikkaista.
Nyt minua ei ole huomioitu perukirjassa vaan osuuteni on käsitelty perintönä vaikka minä elän.
Voiko perukirjasta tehdä valituksen?
Vastaukset 41
Vanhimmat
"Voiko perukirjasta tehdä valituksen?"
Ei. Perintökaaressa tai muussakaan lainsäädännössä ei ole säädetty mahdollisuutta moittia perunkirjoitusta.
"vaan osuuteni on käsitelty perintönä vaikka minä elän."
Mitä tämä tarkoittaa?
Onko sitä omaisuutta, johon sinulla on ollut avio-oikeus, vielä ex-miehesi pesässä olemassa?
Siis onko ongelmasi se, että kun ositusta ei ole tehty, niin et ole saanut mahdollista tasinkoa? Eivätkös lapsesi kuitenkin ole isänsä jälkeen saaneet perintöä? Ja v 1977 järjestelyn tarkoitus toteutunut?
Ei toteunut kun leski vetoaa asumisoikeuteensa. Siis, voiko tuomion mitädöidä kun sitä ei ole pantu täytäntöön?
On ollut paha virhe jättää ositus aikanaan hoitamatta. Monenlaista sotkua saadaan aikaiseksi kun ei viitsitä/osata/ymmärretä hoitaa omia asioita kuntoon.
Mitähän ihmettä tarkoitat tuolla, että "et halunnut rikkoa kotia"? Mihin se liittyy? Ei ainakaan ositukseen.
Käräjäoikeus tuomitsee puolisot avioeroon, eikä päätä osituksesta. Avioerotuomiossa ei siis voi lukea, että omaisuutesi siirtyy lapsillesi.
Onko kaikki mitä omistat oikeasti siirtynyt lapsillesi vuonna 1977?
Millä oikeustoimella?
Jos olet lahjoittanut omaisuuttasi lapsillesi, siitä on pitänyt laatia lahjakirja. Jos lapsesi ovat olleet tuolloin alaikäisiä, heille on pitänyt määrätä edunvalvoja (tuolloin termi oli uskottu mies) edustamaan heitä ja ottamaan lahja vastaan heidän puolestaan.
Mitähän sitten tuo tarkoittaa, että lapset eivät saa vaatia osuuttaan isänsä eläessä? Määräsitkö lahjakirjassa ex-miehellesi hallintaoikeuden kaikkeen omaisuuteesi? Kovin kummalliselta kuulostaisi.
Mitä siis olet tehnyt?
Mitä asiakirjoja on oikeasti laadittu?
Mitä niissä asiakirjoissa lukee?
Kuka on allekirjoittanut asiakirjat?
Onko tämä kuollut "isä" siis sinun ex-aviopuolisosi?
Jos on, ja ositus on hoitamatta, niin sinä olet hänen kuolinpesänsä osakas.
Sinulla ei kuitenkaan ole mitään perintöosuutta, koska miehesi perillisiähän ovat hänen lapsesa. Entiset tai nykyiset puolisot eivät peri yhtään mitään paitsi jos perittävä on tehnyt testamentin heidän hyväkseen. Näin siis silloin kun perittävällä on lapsia.
Aivan. Oli paha virhe. Oli. Avioerosopimuksen teki asianjaja koska asuin ulkomailla ja se hyväksyttiin Hyvinkään kihlakunnaoikeudessa Siinä lukee että osuuteni jää tyttärilleni mutta he eivät voi vaatia osuuttaan isän eläessä. (Tämän pykälän ex. mieheni vaati) Siis onko siis minun osuus perintö vaiko lahjoitus? Onko leskellä asumisoikeus minun avio-osuuteen?
Siitä pitää tehdä täydennysperunkirjoitus.
Onko se avioerotuomio tarkoitettu keskinäiseksi testamentiksi, jossa kysyjä on luopunut vaatimasta tasinkoa, mutta sovittu samalla ko. osuuden menevän lapsille varakkaamman kuoltua.
Mitä???
Mistä te oikein keksitte näitä?
Eihän tuollainen voi mitenkään olla mahdollista.
Ei käräjäoikeus voi tehdä testamenttia avioeropäätöksellä. Voi luoja...
Käräjäoikeus on tuominnut puolison avioeroon. Ei muuta.
Tai no samalla se on voinut päättää esim. lasten huollosta ym.
Osituksesta puolisot sopivat keskenään.
Ositussopimuksessa pitää lukea mm.:
1. ketkä on osapuolet (nämä entiset puolisot)
2. mikä omaisuus on osituksen kohteena
3. osituslaskelma, josta näkyy avio-osat ja tasinko
4. mitä kumpikin osapuoli osituksessa saa ja pitää.
Sitten kun ositus on tehty, tyypit voivat lahjoitella omaisuuttaan vaikka nyt just lapsilleen.
Mutta ei ne lapset ole ositussopimuksen osapuolia, herra nähköön...
Näin kysyjä kuitenkin esittää, että "avioerotuomissa sanotaan että avio-osuuteni jää lapsille mutta he eivät saa vaatia osuuttaan isän eläessä.", joten ei siitä paljoa muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin että on ollut testamenttitarkoitus, olkoon se sitten mikä paperi tahansa, mutta osituspaperi todennäköisemmin. Nähdäkseni määräyksenä ei mitenkään mahdoton.
Avioerotuomion allekirjoittaa oikeus.
Testamentin allekirjoittaa testamentin tekijä.
Avioerotuomiolla puolisot tuomitaan avioeroon.
Osituskirjassa puolisoiden omaisuus ositetaan.
Ne ovat juridisesti täysin eri asioita eivätkä siis voi olla sama paperi.
Jos kyseessä on osituskirjan ja lahjakirjan yhdistelmä, niin se on sitten toinen juttu.
Kysyjä voisikin kertoa mitä paperissa ihan oikeasti lukee ja kuka sen on allekirjoittanut.
"Ne ovat juridisesti täysin eri asioita eivätkä siis voi olla sama paperi."
Erillisen paperin vaatimusta ei ole missään. On se testamentti voi tehdä vaikka sen avioerotuomioasiakirjan alareunaan tai kääntöpuolelle ja sillä hyvä.
Ei ehkä kuitenkaan ole kaikkein todennäköisintä, että kun ihminen tekee testamentin, hän päättäisi tehdä sen samalle paperille, jossa lukee, että "puolisot tuomitaan avioeroon". Mutta voihan sen viimeisen tahtonsa toki raapustaa vaikka kauppalistan kääntöpuolelle, kunhan saa todistajainlausumat ym. mahtumaan.
Keskinäinen testamentti lienee ollut aikomuksena, koska aloittaja peräänkuuluttaa omaa elossaoloaan, mutta mikä lie ollut tulkinta jos omaisuus on jo katsottu voitavan luovuttaa perintönä lapsille. Siinä tapauksessa että avioero-ositusta ei aikanaan ole tehty, sitä pitää vaan vaatia.
Tästä ei kyllä tule sen selvempää ennenkuin aloittaja tarkentaa. Järkevintä olisi tottakai mennä jonkun asiantuntijan pakeille, jolloin ne dokumentit voisi ottaa mukaan nähtäville, sillä voihan niissä olla mitä vaan virityksiä.
Joo, me emme tosiaan pysty selvittämään mistä oli kyse jollei lisätietoja tule. Vaikka hupaisaahan näitä on arvailla.
En kuitenkaan usko, että olivat tehneet (tai yrittäneet tehdä) keskinäisen testamentin. Olisi perin outoa, että kysyjä eroaisi miehestään ja tekisi sen jälkeen hän hyväkseen testamentin, eli haluaisi perintönsä menevän lastensa sijasta uusissa naimisissa olevalle eksälleen.
Asuin ulkomailla ja asian hoiti asianajaja. Hyvinkään kihlakunnaoikeuden tuomissa lukee että että osuuteni jää tyttärilleni mutta he eivät voi vaatia osuuttaan isän eläessä. (Tämän pykälän ex. mieheni vaati) Siis onko siis minun osuus perintö vaiko lahjoitus? Onko leskellä asumisoikeus minun avio-osuuteen?
Tämä siis oli tuomion liitteenä:
Me allekorjoittaneet aviopuolisot, jotka välien rikkoutumisen vuo0ksi olemme syyskuusta 1975 alkaen asuneet erillään, olemme erillään asumisen ja ja vastaisen avioliiton purkamisen varalta tehneet seuraavan sopimuksen:
1. Minä xxx luovun yhteisestä avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta niin että, vaadon itselleni vain kirjat, taulut sekä henkilökohtaisen omaisuuden, mutta luovutan osuuteni (1/2) osaa xxx kunnan xxx kylässä yhteisesti omistamastamme xx nimisestä tilasta RN:xxx, alaikäisille lapsillemme xxx ja xxx ehdolla että luovuttamani osuus mainittuun tilaan tai osuuden nykyinen arvo säilyy lapsillemme silloinkin, jos miehi myy mainitun tilan sekä myös silloin, jos mieheni solmii uuden avioliiton. Luovuttamaani osuutta lapsemme eivät voi vaatia mieheni eläessä.
2. Alaikäiset lapsemme xxx ja xx jäävät minun xxx huollettaviksi ja kasvatettaviksi.
3. Minä xxx suostin siihen että xxx on tapaamisoikeu keskenämme sovittuna aikana lasten asuinpaikkakunnalla.
4. Minä xxx vastasan avioliiton purkamisesta aiheutuvista kuluista.
5. Tämän sopimuksen määräyksiä sitoudumme noudattamaan senkin jälkeen kun avioliittomme on lainvoimaisella tuomiolla purettu.
xxx 24 pnä tammikuuta 1977
xxxxxx
xx kunnasta
Todistavat xxx (mieheni asianajaja) xxxx (minun asianajaja)
Lontoossa 2 helmikuuta 1977
xxxx
xxx kunnasta
Todistavat Konsuli (leima) Sihteeri (leima)
Tuo sopimus ei täytä ositussopimuksen minimikriteereitä, koska siitä puuttuu esim. osituskaskelma.
No joo. Mutta oletteko hakeneet lapsille lainhuudon? Joka olisi siis pitänyt hakea 6kk kuluessa siitä, kun lapsesi saivat omistuksen osuuteesi kiinteistöstä.
Sinulla on varmaan ollut hyvät syyt tehdä tuollainen sopimus, joka on täysin vastoin lakia ja omia oikeuksiasi.
Mutta hyvä uutinen on se, että jos tuo kiinteistö on osinkin lastesi omistuksessa, niin ex-miehesi leskellä ei ole oikeutta pitää sitä hallinnassaan.
Näyttää NIIN oudolta kuviolta, että ehdottomasti aloittajan kannattaa mennä perhe- ja perintöasioihin erikoistuneen lakimiehen/asianajajan juttusille. PAPERIT MUKAAN.
Sinänsä tosiaan virhe jättää asioita hoitamatta 35 vuodeksi avioeron jälkeen, lapsethan ovat tulleet aikuisiksi jo aikoja sitten.
Niinpä! Kuulostaa siltä, että tässä on tee-se-itse -miehet tai naiset tehneet itse asiakirjat omin päin selvittämättä edes perusasioita. Sitä kuvastaa juuri tuo, että on kuviteltu, että osituksen hoitamatta jättämisestä olisi jotakin hyötytä, vaikka siitä on lähes aina pelkkää haittaa kaikille.
Juridisissa asioissa nyt on yksinkertaisesti syytä käyttää ammattilaista - ellei sitten ole itse valmis käyttämään melkoisesti aikaa kyseisen juridiikan opiskeluun. Moni tälläkin palstalla vastailevista esim. osaa jotkut perusasiat ihan kotuullisesti, mutta on esim. verotuksesta täysin pihalla.
Asuin ulkomailla avioeron aikaan ja asianajaja hoiti avioerosopimuksen ja se hyväksyttiin Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa. Siinä lukee että osuuteni jää tyttärilleni mutta he eivät voi vaatia osuuttaan isän eläessä. (Tämän pykälän ex. mieheni vaati) Siis onko siis minun osuus perintö vaiko lahjoitus? Onko leskellä asumisoikeus minun avio-osuuteen?
Tämä oli tuomion liitteenä:
Me allekorjoittaneet aviopuolisot, jotka välien rikkoutumisen vuo0ksi olemme syyskuusta 1975 alkaen asuneet erillään, olemme erillään asumisen ja ja vastaisen avioliiton purkamisen varalta tehneet seuraavan sopimuksen:
1. Minä xxx luovun yhteisestä avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta niin että, vaadon itselleni vain kirjat, taulut sekä henkilökohtaisen omaisuuden, mutta luovutan osuuteni (1/2) osaa xxx kunnan xxx kylässä yhteisesti omistamastamme xx nimisestä tilasta RN:xxx, alaikäisille lapsillemme xxx ja xxx ehdolla että luovuttamani osuus mainittuun tilaan tai osuuden nykyinen arvo säilyy lapsillemme silloinkin, jos miehi myy mainitun tilan sekä myös silloin, jos mieheni solmii uuden avioliiton. Luovuttamaani osuutta lapsemme eivät voi vaatia mieheni eläessä.
2. Alaikäiset lapsemme xxx ja xx jäävät minun xxx huollettaviksi ja kasvatettaviksi.
3. Minä xxx suostin siihen että xxx on tapaamisoikeu keskenämme sovittuna aikana lasten asuinpaikkakunnalla.
4. Minä xxx vastasan avioliiton purkamisesta aiheutuvista kuluista.
5. Tämän sopimuksen määräyksiä sitoudumme noudattamaan senkin jälkeen kun avioliittomme on lainvoimaisella tuomiolla purettu.
xxx 24 pnä tammikuuta 1977
xxxxxx
xx kunnasta
Todistavat xxx (mieheni asianajaja) xxxx (minun asianajaja)
Lontoossa 2 helmikuuta 1977
xxxx
xxx kunnasta
Todistavat Konsuli (leima) Sihteeri (leima)
Joskus -90-luvulla oli avioerohakemuksessa kohta, johon piti kirjata omaisuuden jako. En tiedä kuinka asia oli -70-luvulla tai nyt.
Millainen kohta? Oliko se kyllä/ei eli onko homma hoidettu vai hoitamatta? Eihän siihen koko ositussopimusta ole voinut saada mahtumaan.
On myös yleistä tehdä erillisiä liitteitä, jos teksti ei mahdu pikkusarakkeeseen
Olen melkoisen monta ositussopimusta laatinut urani aikana ja kyllä ne aina tehdään ihan erillisille paperille ja ovat siis itsenäisiä sopimuksia. Osapuolina eivät missään nimessä ole lapset vaan nämä eroavat puolisot.
Lapset olivat alaikäisiä erotessamme. Asuin ulkomailla ja asianajaja teki avioerosopimuksen joka siis hyväksyttiin Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa. Siinä lukee että osuuteni jää tyttätilleni mutta he eivät voi vaatia osuuttaan isän eläessä. (Tämän pykälän ex. mieheni vaati) Siis onko siis minun osuus perintö vaiko lahjoitus? Onko leskellä asumisoikeus minun avio-osuuteen.
No tuo ulkomailla asuminen oli aika oleellinen tieto. Oliko puolisosikin ulkomaalainen? Sovellettavaksi ei ehkä tulekaan Suomen lainsäädäntö.
Kuka tällä hetkellä omistaa omaisuutesi? Tai siis sen omaisuuden, joka sinulla oli erotessanne? Lahjoititko kaiken lapsillesi ja jäit itse täysin varattomaksi?
Harvoin kyllä kuulee tällaisesta sopasta!! Mitä ylipäätään tarkoittaa, että omaisuus "jää tyttärillesi, mutta he eivät voi sitä vaatia"? Jos he saavat kaiken, niin mitä heidän enää pitäisi vaatia, jos jo saivat omaisuuden omistukseensa.
Ainakaan ex miehesi leskellä ei voi olla lesken hallintaoikeutta lastesi omistamaan asuntoon.
Koita nyt vähän selventää eli mitä omistitte erotessanne ja kuka omisti mitäkin eron jälkeen? Ja tosiaan mikähän valtion lakia sovellettiin tuohon avioeroonne?
Sekä ex. mieheni että minä olemme suomalaisia. Minä muutin avioeron yhteydessä ulkomaille ja siis omaisuus jäi jakamattomana ex. mieheni haltuun. Hän halusi pykälän sopimukseen ettei lapset saa minun avio-osuutta ennen hänen eläessään. Hän kuoli 2011 ja odotin että lapset saavat silloin minun osuuden mutta leski (ex.miehen uusi vaimo) vetoaa lesken asumisoikeuteen ja minun lapseni eivät ole saaneet mitään. Omaisuuden omistaa kuolinpesä jakamattomana. Nyt en tiedä jos voin hakea tuomion mitätöimidstä koska sitä ei ole pantu täytäntöön ja vaatia avio-osuuteni. Sitten voin lahjoittaa kenelle haluan.
Kenen nimissä asunto oli exäsi kuollessa, olitko sinä osaomistaja?
Olin osaomistaja koska omaisuus oli jakamaton. Ex. mieheni ei edes saanut pankkilainaa ilman minun allekirjoitusta.
" Hän halusi pykälän sopimukseen ettei lapset saa minun avio-osuutta ennen hänen eläessään. "
Tämä on tyypillinen hallintaoikeustestamenttimääräys, jossa siis aukipurettuna olet määrännyt entiselle miehellesi elinikäisen hallintaoikeuden sinun omistamaasi avio-oikeuden osaan siinä tapauksessa että olisit sattunut kuolemaan ennen häntä, kun normaalin perimisjärjestyksen mukaan se muutoin olisi mennyt heti lapsillesi kuoltuasi. Tämä on kuitenkin pelkkä ehto, joka ei ole toteutunut, koska entinen miehesi ehti kuolla ennen sinua.
Ja se että entinen miehesi on kuitenkin hallinnoinut sinun avio-oikeuden osaa jo eläessäsi, johtuu puolestaan siitä, että et ole vaatinut ositusta. Ositusvaade ei vanhene, joten sitä voi vaatia kanteella tai suoraan.
Perunkirjoituksessa on tehty virhe, jos sinun avio-oikeuden osuuden omistus on jo siirretty lapsillesi ja sen vuoksi pitää tehdä täydennysperunkirjoitus, jossa se oikaistaan ja sinut kutsutaan kuolinpesän osakkaan ominaisuudessa mukaan. Tai vaikka ei olisi siirrettykään, joka tapauksessa perunkirjoitus on toimitettu virheellisesti, koska olet entisen miehesi kuolinpesän osakas, jos kerta avioero-ositusta ei ole aikanaan tehty. Epäilen vaan, että sitä sopimuspaperia on tulkittu toisella tapaa tai sitten on kokeiltu jäätä ja yksinkertaisesti vain 'unohdettu' kutsua ensimmäinen puoliso perunkirjoitukseen.
Nykyisen lesken hallintaoikeus jatkuu kuitenkin puolisoiden yhteisenä käyttämään asuntoon, jos leskellä ei ole muuta asuntoa, mutta toki osa-omistajalla kuolinpesän osakkaana on sanansa sanottavana, kuhan pitää oikeuksistaan kiinni.
Kiitos selkeästä vastauksesta. Minua ei kutsuttu perunkirjoitukseen enkä myöskään ole antanut kenellekään valtakirjaa edustaa minua. Asun nykyisin Ruotsissa. Miten toimin käytännössä "Ositusvaade ei vanhene, joten sitä voi vaatia kanteella tai suoraan." Keneltä vaadin tai kenelle teen kanteen? Minulla ei todella ole paljon Suomen lakiasioista tietoa.
Olisi varmaan viisainta ottaa suomalainen asianajaja edustamaan sinua ja lähettää hänelle kopiot eropaperista sekä kaikesta pesään liittyvästä.
"1. Minä xxx luovun yhteisestä avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta niin että, vaadon itselleni vain kirjat, taulut sekä henkilökohtaisen omaisuuden, mutta luovutan osuuteni (1/2) osaa xxx kunnan xxx kylässä yhteisesti omistamastamme xx nimisestä tilasta RN:xxx, alaikäisille lapsillemme xxx ja xxx ehdolla että luovuttamani osuus mainittuun tilaan tai osuuden nykyinen arvo säilyy lapsillemme silloinkin, jos miehi myy mainitun tilan sekä myös silloin, jos mieheni solmii uuden avioliiton. Luovuttamaani osuutta lapsemme eivät voi vaatia mieheni eläessä."
Tämä avasi hieman enemmän tilannetta.
Sopimuksella kysyjä on ensinnäkin luopunut vaatimasta tasinkoa eli aloittaja on luopunut vaatimasta itselleen silloisen miehensä avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta tasauserää ja sen lisäksi kysyjä on luovuttanut oman avio-oikeuden alaisen omaisuutensa lapsilleen rajoitettuna lasten isälle annetulla elinikäisellä käyttö/hallintaoikeudella.
Tasingosta luopuminen on sallittua ja sitovaa, jos se on tehty ositusperusteen syntyhetken jälkeen (ositusperuste = avioeron vireilletulohetki tai puolison kuolema), mutta tätä tuskin on aikomus kyseenalaistaa.
Sitten se oman avio-oikeuden alaisen omaisuuden luovuttaminen eli omistus-, hallinta- tai käyttöoikeuden siirtäminen kaupalla, lahjana tai perintönä on ihan oma lukunsa. Avioliiton voimassaollessa luovuttamiseen vaaditaan puolison suostumus, mikä tässä tapauksessa on kyllä annettu, joten siltä osin pätee oikeustoimena.
Tulkinnanvaraisempi ehto on viimeisen virkkeen määräys, jonka mukaan lapset eivät voi vaatia luovutettua osuutta heidän isänsä eläessä. Että mitä osuutta sillä on haluttu tarkoittaa. Hallinta/käyttöoikeuden osalta tämä on selvä, mutta koska omistusoikeus ei voi jäädä ilmaan, joten sen on täytynyt olla ko. ajan joko luovuttajalla itsellään, puolisolla tai lapsilla. Että niin.
Näin se olisi ihan järkeenkäypä tulkinta, että lapset voivat vaatia luovuttajalta luovutuksen (= lahjoituksen) toimeenpanoa isänsä kuoltua ja jos eivät vaadi, niin omistusoikeus pysyy lasten äidillä hänen kuolemaansa saakka.
Ja siinä tapauksessa että lapsille luovutettavaksi määrätty osuus on todellakin käsitelty perunkirjoituksessa isän perintönä, siihen olisi kysyjän aihetta puuttua kun kerta nykyisen lesken hallintaoikeus kaikertaa.
Kuulostaa järkevältä. Liitos.
Kiitos kailille vastauksista.
Näyttää todella sotkuiselta. En osannut kuvitella tuollaista kun erosin. Hyvinkään kihlakunnanoikeus on allekirjkoittaja avioerosopimukseen jossa siis sanotaan että avio-osuuteni jää kahdelle tyttärelleni. Ex. mieheni vaati kuitenkin että he eivät saisi sitä hänen eläessään ettei häneltä menisi koti. Tiedän että olin tosi typerys kun suostuin.
Nyt uusi vaimo, siis leski vetoaa lesken asumisoikeutee ja siis estää osituksen.
En ole kiinnostunut saamaan itselleni mitään mutta että tuomio pantaisiin taäytäntöön. Siis, jos perukirjaa ei voi moittia niin voinko hakea tuomion mitätöimistä kun sitä ei ole pantu täytäntöön?
Ei ole olemassa mitään tuomiota, vain tuo päätös avioeron myöntämisestä. Tai no ennen muinoin se taisi tosiaan olla tuomio eikä hakemusasia kuten nykyään. Eikä sitä avioerotuomiota muutoin panna täytäntöön kuin että te olette nyt eronneet.
Hyvinkään kihlakunnanoikeus ei ole mitenkään voinut tehdä ositussopimusta teidän puolestanne, eikä varsinkaan lahjoittaa sinun omaisuttasi tyttärillesi. Tässä täytyy nyt olla joku väärinymmärrys.
Ennen kuin aletaan miettiä tuon uuden vaimon asemaa, pitää selvittää, mitä ihan oikeasti on tapahtunut. Tosin jos asunto jostain syystä on lastesi omistuksessa, ei uudella vaimolla ole mitään oikeutta pitää sitä hallussaan.
Voisitko kertoa, mitä siinä päätöksessä ihan oikeasti lukee? Kopioi päätöksen teksti tänne ihan sana sanalta (ainakin nuo oleelliset kohdat).
Tämä siis oli liitteenä avioerotuomiossa:
Me allekorjoittaneet aviopuolisot, jotka välien rikkoutumisen vuo0ksi olemme syyskuusta 1975 alkaen asuneet erillään, olemme erillään asumisen ja ja vastaisen avioliiton purkamisen varalta tehneet seuraavan sopimuksen:
1. Minä xxx luovun yhteisestä avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta niin että, vaadon itselleni vain kirjat, taulut sekä henkilökohtaisen omaisuuden, mutta luovutan osuuteni (1/2) osaa xxx kunnan xxx kylässä yhteisesti omistamastamme xx nimisestä tilasta RN:xxx, alaikäisille lapsillemme xxx ja xxx ehdolla että luovuttamani osuus mainittuun tilaan tai osuuden nykyinen arvo säilyy lapsillemme silloinkin, jos miehi myy mainitun tilan sekä myös silloin, jos mieheni solmii uuden avioliiton. Luovuttamaani osuutta lapsemme eivät voi vaatia mieheni eläessä.
2. Alaikäiset lapsemme xxx ja xx jäävät minun xxx huollettaviksi ja kasvatettaviksi.
3. Minä xxx suostin siihen että xxx on tapaamisoikeu keskenämme sovittuna aikana lasten asuinpaikkakunnalla.
4. Minä xxx vastasan avioliiton purkamisesta aiheutuvista kuluista.
5. Tämän sopimuksen määräyksiä sitoudumme noudattamaan senkin jälkeen kun avioliittomme on lainvoimaisella tuomiolla purettu.
xxx 24 pnä tammikuuta 1977
xxxxxx
xx kunnasta
Todistavat xxx (mieheni asianajaja) xxxx (minun asianajaja)
Lontoossa 2 helmikuuta 1977
xxxx
xxx kunnasta
Todistavat Konsuli (leima) Sihteeri (leima)
Tuo sopimus ei täytä ositussopimuksen minimikriteereitä, koska siitä puuttuu esim. osituskaskelma.
No joo. Mutta oletteko hakeneet lapsille lainhuudon? Joka olisi siis pitänyt hakea 6kk kuluessa siitä, kun lapsesi saivat omistuksen osuuteesi kiinteistöstä.
Sinulla on varmaan ollut hyvät syyt tehdä tuollainen sopimus, joka on täysin vastoin lakia ja omia oikeuksiasi.
Mutta hyvä uutinen on se, että jos tuo kiinteistö on osinkin lastesi omistuksessa, niin ex-miehesi leskellä ei ole oikeutta pitää sitä hallinnassaan.
Tuossa on kyseessä lahja.
Mutta onko lahja pätevä kiinteistön kohdalla ilman kaupanvahvistajaa?
Jos tuossa on nyt käynyt niin että kiinteistön lahja on pätemätön niin mitä sitten on tapahtunut?
Ei ainakaan sillä siinäkin pätee samat säännöt.
Mielestäni lainvastainen sopimus joka ei siitä syystä ole astunut voimaan kiinteistön osalta.
Muulta osin (tapaamisoikeuksista, lasten holohouksesta yms.) sopimus lienee pätevä.
Eli kun ositusta ei ole tehty eikä lahjakaan ole lainvoimainen niin kiinteistö on edelleen yhteisomistuksessa.
Ap sulla meni 5 vuotta reagoida asiaan, oikeusjuttujen evidenssi canhenee yleensä 2 vuodessa
Kiitos kaikille kansanäänestyksen järjestämistä kannattaville. Meitä on jo valtavan paljon. Allekirjoituksesi auttaa varmistamaan, että maamme metsien, maiden ja vesien kohtalosta päättää tulevaisuudessakin Suomen kansa eikä lahjottu eliitti.
Osallistu: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1986
AP, palaatko kertoman kuinka kävi?