Häpeän itseäni, ulkonäköäni ja olemustani. Useimmat ihmiset ja sosiaaliset tilanteet ahdistavat ja huomaan olevani vajavainen ja erilainen kuin muut. Ihmisten seurassa olen todella jännittynyt ja oloni on epämukava ja ajatukset sekavia.
Erityisesti häpeän ja vihaan itsessäni sitä kun alitajuntaisesti ajattelen kokoajan mitä muut ajattelevat minusta ja olen varma että kaikki aina katsovat minua ja arvostelevat. Häpeän myös sitä miten ajatukseni pyörii suurimmaksi osaksi omassa ulkonäössäni. Koen että minulla on jonkinlainen pakonomainen tarve siihen joka on jokin päänsisäinen ongelma. En siis ole ylpeä enkä pinnallinen. Vain pelkkä olemassaoloni pistää ajattelemaan miten kukaan jaksaa katsella tälläistä ihmistä.
Erityisesti häpeän ja vihaan itsessäni sitä kun alitajuntaisesti ajattelen kokoajan mitä muut ajattelevat minusta ja olen varma että kaikki aina katsovat minua ja arvostelevat. Häpeän myös sitä miten ajatukseni pyörii suurimmaksi osaksi omassa ulkonäössäni. Koen että minulla on jonkinlainen pakonomainen tarve siihen joka on jokin päänsisäinen ongelma. En siis ole ylpeä enkä pinnallinen. Vain pelkkä olemassaoloni pistää ajattelemaan miten kukaan jaksaa katsella tälläistä ihmistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et suinkaan yksin ole. Syitä joita tiedä en, minusta tuli suurperheen ongelmatapaus ensi minuuteista alkaen.
Jotain on täytynyt sattua että ajauduin vikaraiteelle. Kouluun pääseminen korjasi kyllä paljon.
Nykyään puhuttais erikoisongelmalapsesta. Oli muutoshalua. Halusin elää itsenäistä elämää. Osasin lähtä pois perheestäni.
Se perusluterilainen syntisyyden tai mitättömyyden tunne on seurannut tähänkin päivään.
Ei sen tarvi olla kummoinenkaan eläjä joka pilkallisesti naureskelee päin naamaa meikä äijälle, koululaisistakin jotkut.
Hyvää tässä marginaalielämässä on se ettei ole paha asia päästä atomisfääreihin, ukkospilven päälle.
Onko sinua sitten sanottu joskus rumaksi, vertailtu sisarusparvessa ettet ole niin kaunis kuin joku teistä. Tai onko sinulle annettu ymmärtää, ettet ole riittävä ja juuri sellaisena kuin olet? Mistä moinen?
En oikeastaan keksi mitään erityistä syytä. Ei ole muistaakseni ikinä sanottu rumaksi mutta muuten on pidetty pilkkana joka oli lähinnä koulukiusaamista.
Murrosiästä täysi-ikäisyyteen vietin vapaa-aikani suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä eristäytyneenä ihmisistä eikä minulla ollut juuri mitään sosiaalista kanssakäymistä kenenkään kanssa (paitsi tietenkin perheen) joten siinä missä muut ikäiseni viettivät kavereiden ja harrastusten parissa aikaa niin minulta jäi siinä ajassa jokin merkittävä kehitys osa-alue uupumaan. Ainakin näin jälkeenpäin tuntuu siltä.
No syy on sitten siinä, että olet etäännyttänyt itsesi luontevasta sosiaalisuudesta. Onneksi sosiaalisuutta voi opetella ja totutella olemaan porukoissa. Ei syy ole ulkoisessa olemuksessa vaan arkailussa olla ihmisten parissa.