Monta kissaa sinulla on, on ollut?
Mitä muita lemmikkieläimiä on, on ollut?
Onko kumppanillasi tai perheenjäsenilläsi nyt tai aiemmin ollut lemmikkejä?
Kerro jotain omista kissoistasi :)
Mitä muita lemmikkieläimiä on, on ollut?
Onko kumppanillasi tai perheenjäsenilläsi nyt tai aiemmin ollut lemmikkejä?
Kerro jotain omista kissoistasi :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Monta kissaa sinulla on, on ollut?
Ollut 4 omaa ja useita sijaishoidossa olleita kissoja. Tällä hetkellä yksi sijaishoitolainen.
Mitä muita lemmikkieläimiä on, on ollut?
On ollut 4 koiraa ja tällähetkellä on yksi.
Onko kumppanillasi tai perheenjäsenilläsi nyt tai aiemmin ollut lemmikkejä?
Siskolla kaikkiaan 4 kissaa joista elossa yksi, veljellä on laumanvartijoita ja kanoja kukkoja, veljen lapsilla on ollut kaneja. Lapsuudessamme olleita lemmikkejä en jaksa nyt luetella kun niitä on ollut paljon.
Helatorstaina sijaishoitolaiseni muutti uuteen kotiin jossa se toivon mukaan viihtyy hyvin. Rauhallinen ja hyvin mukava kissa jonka uudet omistajat on erittäin viehättävä eläkeläispariskunta.
Tällä hetkellä talouteni on siis kissaton, mutta ei meidän karjalankarhukoiran kanssa ilman kattiseuraa tarvitse olla, sillä tapaamme sisareni tyttökilliä Penttiä hyvin hyvin usein. Liian usein sanoisi koirani.
Kuinka metsästysrotuiset koirat suhteutuvat kissanpentuun? Kotona kaksi suomenpystykorvaa ja dreeveri, harkinnassa kissan hankkiminen. Kokemuksia?
Täysin mutuilua, mutta luulisin että on helpompaa totuttaa koira kissaan kuin kissa koiraan. Koira ehkä helpommin hyväksyy uuden perheenjäsenen vaikka se haukkumisen sijaan naukuisi, mutta ehkä on olemassa todella metsästysviettisiä koiria jotka saattavat pitää kissaa, aikuista tai pentua saaliseläimenään. Toivottavasti joku paremmin asiasta paremmin perillä oleva jakaa tietouttaan ja kokemuksiaan.
Itsellä on kokemusta entisestä kulkukoirasta, rescuerakista joka meille tultuaan oli sitä mieltä että on kissat ovat tapettavien listalla. Aikuisten kissojen ja aika vanhan kulkukoiran toisiinsa totuttaminen on ollut kaikkein haasteellisinta mitä eläinten kanssa on eteeni tullut, mutta kun oli paljon kärsivällisyyttä, hyvät hermot, aikaa ja päättäväinen mieli niin lopulta kiitos seisoi. Bestiksiä koirasta ja kissoista ei koskaan tullut, mutta onneksi sopuisa yhteiselo lopulta onnistui niin hyvin että jopa lenkillä voitiin hyvässä yhteisymmärryksessä käydä.
Karjalankarhukoira tuli meille pentuna ensin vierailulle ja pikkuhiljaa muutti kotiimme kokonaan asumaan. Kissat olivat alusta alkaen pomoja ja opettivat koiran sen verran hyville tavoille että se kärsivällisesti sieti itseään lähentelevät naukujaiset ja jopa sisareni sekopäisen adhd villikillin joka piti koiraa pehmolelunaan. Ulkoillessa koira oli kissojen turvamies joka piti huolen ettei irtokoirat ja -kissat päässeet häiriköimään, ja omille teilleen yrittänyt kisu palautettiin ruotuun hyvin pian. Ehkä karhukoirani on entisessä elämässään ollut paimenkoira!
Veljeni maremmat eivät kissoja noteeraa lainkaan kun eivät pidä niitä uhkana hevosille ja emolehmille. Kissat ovat ilmaa noille suurille valkoisille paitsi kaikkein nuorimmalle joka pentuna oli edes hieman kissojen kanssa tekemisissä yhteisillä lenkeillämme.
Meillä kissat ja koirat ovat loppujen lopuksi tulleet toimeen oikein hyvin, mutta tiedän kyllä paljon tapauksia joissa kissat ovat äänestäneet jaloillaan eli lähteneet omille teilleen jos perheeseen on koira tullut, jopa vaikka vain kyläilemään. Luulen siis että on parempi ottaa ensin koira ja vasta sen jälkeen kissa ja mieluummin pentu kuin aikuinen ellei katti ole koiriin tottunut. Metsästyskoirien kanssa saattaa olla haastavampaa, mutta valitettavasti mulla ei ole kokemusta muista kuin tuosta kärsivällisestä ja kissoihin mukavasti suhtautuvasta karjalaisesta.
Naapurissa kissa ja saksanmetsästysterrieri tulivat toimeen, mutta koira tappoi pennut kun emokissa kävi ulkona.
nyt on kaksi koiraa. Viimeisen kissan, Jussin jouduin antamaan pois, kun se ei sietänyt koiranpentua. rauhaa yritettiin kolmisen kuukautta, mutta viha ja tappelu senkus pahentui.( koiranpentu oli pienempi kui kissa).
Sitä ennen, lapsuudesta lähtein on ollut kissoja, vaikka kuinka monta., ja myös koira tai kaksi siitä alkaen kun täytin 8v. Nyt on mittarissa 60v. Jokaisen koiran kyllä' muistaa, Vahti, Saku ykkönen, Seri, Vili, Tomi, Kössi, nyt Saku kakkonen ja Kassu, nuorimmainen. Koirien keski-ikä on ollut noin 12v.
Miksi annoit pois kissan etkä koiranpentua? On normaalia että kissa puolustaa reviiriään jopa useita kuukausia, mutta epänormaalia on se että ensin taloon tullut lemmikkieläin pistetään kiertoon uuden tultua.
Mä olen joutunut totuttamaan kissoja koiriin ja koiria kissoihin eikä se aina ole ollut helppoa. Suurin urakka oli saada espanjalainen kulkukoira ymmärtämään ettei kissat ole sen tappolistalla numero yksi. Oikeasti, se todellakin halusi tappaa kaikki kissat, tappaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikamoisen aikaavievää on joskus ollut kissojen totuttaminen toisiin kissoihin kuin myös koiriin. Eipä ne vanhimmat katit purematta nielleet esim. karjalankarhukoiranpennun tulon talouteen, mutta ylimpiä ystäviä niistä kaikista tuli loppujen lopuksi.
Hyvä ihminen, miksi annoit pois kissan etkä koiranpentua? Miksi luovutit? Miksi uusi koira oli parempi kuin sulla jo ennestään ollut kissa?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/12993894/kaippaatko-kissaa
Jussin mamma tarjoteli kissaansa kun ihku koiranpentu oli parempi.
Niin siinä valitettavasti todella usein käy, jos ottaa kissan jälkeen koiran.Huomaa että onkin enemmän koiraihminen, ja kissa on turha.
Tai jos lapsi syntyy, tulee ero yms.katti joutaa sitten usein matkoihinsa,surullista ;/
Kissoja ei arvosteta. Kissa saa lähteä jos se ei ylläripylläri tulekaan toimeen uuden kissan- tai koiranpennun kanssa. Kissa saa lähteä jos perheeseen tulee vauva kun eihän sitä jaksa hoitaa sekä kissaa että lasta. Kumma kyllä koirasta ei raivauduta eroon yhtä helposti kuin kissasta. Kissoilla ei valitettavasti ole arvoa valitettavan monen ihmisen silmissä. Kissasta on helppo luopua, sen voi jättää heitteille ilman omatunnonpistoksia eikä sitä tarvitse hoitaa ja ulkoiluttaa kuten koiraa. Harmillista.
Lainaus:
jussinmamma, jälleen
21.12.2014 20:50
"Jotgen, jos Jussi ei asetu ja anna koiran olla rauhassa, niin se on haulikkorauhoitus. Hauta on jo kaivettu, kaiken varalta"
Voi vittu!
Ragdoll ja norskin "rakkauslapsi" nyt ja aikaisemmin oli maatiaiskissa.
Irlanninsetteri, tolleri ja kaksi marsua. Lapsuudenkodissani oli beagle ja cockerspanieli.
Isällä on saksanseisoja ja venäjänajokoira.
Sokrates on ensimmäinen kissani. Hän on 3 vuotias tuxedo-väritteinen maatiaiskolli.
Myönnetään että nimi on hieman erikoinen, mutta se EI ole tarkoituksellista erikoisuudentavoittelua, vaan johtuu siitä kun ensimmäisen kerran näin pikkuisen, se tuli vain ensimmäisenä mieleen. Silloin Sokrates oli vain viikon vanha eikä sen toinen silmä edes ollut auki. Sokrates on veljeksistä nuorempi. Kun ensimmäisen kerran näin pikkukaverin, meinasi se lähteä kotiin taskussa... Varhainen tapaaminen selittyy sillä että oin miettinyt kissan ottoa jo jonkun aikaa ja sitten perhetutun vanha kissarouva pyöräytti kaksoset. Pakkohan ne oli nähdä.
Nyt 3 vuotta myöhemmin Sokrates on kookas ja erittäin tyytyväinen sisäkissa. Ja kun sanon kookas, tarkoitan sitä. Sen emokin on isokokoinen, joten suuri koko oli odotettavissa. Se saavuttikin täyden kokonsa vasta tänä keväänä ollen säkäkorkeudeltaan 38 senttiä korkea ja painoakin on 8 kiloa. Nimi osoittautui jotenkin enteelliseksi, Sokrates kun osaa mm. avata erilaisia ovia.
Lähe panee
Aikaisemmin oli vaimo, ja sitä ennen jokunen tyttöystävä, joita voisi luonnehtia kissaksi. =;)
Nyt on kaksi upeaa kollia.
On ollut vaimon kautta yksi aivan uskomaton kolli, jonka tempauksista yms. voisi kirjoittaa kirjan. Ressukka (siis se kissa) kuoli muutamama vuosi sitten ja on kova ikävä sitä; niinkuin kaikilla tuttavillakin!
Nykyiset mahtavat 2 kollia ovat upeita!!!
Joka päivä tulee eteen jotain uutta. Välillä ei edes pysy kärryillä poikien aivoituksista!
Lapsena pari kissaa, aikuisena toiset kaksi. Edellinen, tavallinen kissa, kuoli 15 v:na ja nykyinen Maine Coon on 5 v.
Lapsena yksi seropi, aikuisena 8 koiraa joista kaksi edelleen, toinen 13 v, toinen 3kk pentu, collieita molemmat.
Nykykatti antaa ohjelmaa, se herättää aamulla klo 4 ja kun saa minut hereille se menee nukkumaan. Aamuvuorossa se on ok, mutta iltavuorossa ollessani haluaisin nukkua pitempään. Koirien kanssa se tulee toimeen kunhan sai annettua näytteen siitä mitä tapahtuu jos ei saa olla rauhassa. Vanhemman koiran kanssa se on hyvä kaveri, pesee koiran korvat ja silmät pari kertaa viikossa. Ulkona ollessaan se pyydystää kaikkea mikä liikkuu, jopa heiluvia heinänkorsia. Toisaalta se pitää hiiri - ja myyräkannat kurissa kiitettävästi.
Mutta se karva on kamala pitää kunnossa, siinä jäin toiseksi ja leikkasin pitkät karvat lyhyemmiksi. Takkuuntuu se vieläkin mutta nyt saan selvitettyä sen helpommin.
Meillä on ollut akvaario jo useamman vuoden, sitten haluttiin lemmikki josta olisi seuraakin. Haettiin 8kk vanha kolli parin tunnin ajomatkan päästä kun joku oli saanut pentueen eikä pystynyt pitämään pentuja. Nyt tämä kissa, Kalle, on sellaiset 2v ja hieman harmittaa kun ei otettu Kaltsulle veljeä mukaan. Mietitään jos pitäisi löytötalosta hakea kissakaveri, meille kyllä mahtuu mutta tulisivatko toimeen? Onko kellään kokemuksia? Kalle on vähän villi poika, touhukas ja utelias ja aika rohkea kissaksi, aina uusissa paikoissa ja uusien ihmisten parissa uteliaisuus voittaa pelon erittäin nopeasti, mutta vaikka on sosiaalinen ei viihdy oikein sylissä.