Lemmikkikysely

Helatorstaina sijaishoitolaiseni muutti uuteen kotiin jossa se toivon mukaan viihtyy hyvin. Rauhallinen ja hyvin mukava kissa jonka uudet omistajat on erittäin viehättävä eläkeläispariskunta.

Tällä hetkellä talouteni on siis kissaton, mutta ei meidän karjalankarhukoiran kanssa ilman kattiseuraa tarvitse olla, sillä tapaamme sisareni tyttökilliä Penttiä hyvin hyvin usein. Liian usein sanoisi koirani.

Kuinka metsästysrotuiset koirat suhteutuvat kissanpentuun? Kotona kaksi suomenpystykorvaa ja dreeveri, harkinnassa kissan hankkiminen. Kokemuksia?

Vii--vi kirjoitti:

Kuinka metsästysrotuiset koirat suhteutuvat kissanpentuun? Kotona kaksi suomenpystykorvaa ja dreeveri, harkinnassa kissan hankkiminen. Kokemuksia?

Täysin mutuilua, mutta luulisin että on helpompaa totuttaa koira kissaan kuin kissa koiraan. Koira ehkä helpommin hyväksyy uuden perheenjäsenen vaikka se haukkumisen sijaan naukuisi, mutta ehkä on olemassa todella metsästysviettisiä koiria jotka saattavat pitää kissaa, aikuista tai pentua saaliseläimenään. Toivottavasti joku paremmin asiasta paremmin perillä oleva jakaa tietouttaan ja kokemuksiaan.

Itsellä on kokemusta entisestä kulkukoirasta, rescuerakista joka meille tultuaan oli sitä mieltä että on kissat ovat tapettavien listalla. Aikuisten kissojen ja aika vanhan kulkukoiran toisiinsa totuttaminen on ollut kaikkein haasteellisinta mitä eläinten kanssa on eteeni tullut, mutta kun oli paljon kärsivällisyyttä, hyvät hermot, aikaa ja päättäväinen mieli niin lopulta kiitos seisoi. Bestiksiä koirasta ja kissoista ei koskaan tullut, mutta onneksi sopuisa yhteiselo lopulta onnistui niin hyvin että jopa lenkillä voitiin hyvässä yhteisymmärryksessä käydä.

Karjalankarhukoira tuli meille pentuna ensin vierailulle ja pikkuhiljaa muutti kotiimme kokonaan asumaan. Kissat olivat alusta alkaen pomoja ja opettivat koiran sen verran hyville tavoille että se kärsivällisesti sieti itseään lähentelevät naukujaiset ja jopa sisareni sekopäisen adhd villikillin joka piti koiraa pehmolelunaan. Ulkoillessa koira oli kissojen turvamies joka piti huolen ettei irtokoirat ja -kissat päässeet häiriköimään, ja omille teilleen yrittänyt kisu palautettiin ruotuun hyvin pian. Ehkä karhukoirani on entisessä elämässään ollut paimenkoira!

Veljeni maremmat eivät kissoja noteeraa lainkaan kun eivät pidä niitä uhkana hevosille ja emolehmille. Kissat ovat ilmaa noille suurille valkoisille paitsi kaikkein nuorimmalle joka pentuna oli edes hieman kissojen kanssa tekemisissä yhteisillä lenkeillämme.

Meillä kissat ja koirat ovat loppujen lopuksi tulleet toimeen oikein hyvin, mutta tiedän kyllä paljon tapauksia joissa kissat ovat äänestäneet jaloillaan eli lähteneet omille teilleen jos perheeseen on koira tullut, jopa vaikka vain kyläilemään. Luulen siis että on parempi ottaa ensin koira ja vasta sen jälkeen kissa ja mieluummin pentu kuin aikuinen ellei katti ole koiriin tottunut. Metsästyskoirien kanssa saattaa olla haastavampaa, mutta valitettavasti mulla ei ole kokemusta muista kuin tuosta kärsivällisestä ja kissoihin mukavasti suhtautuvasta karjalaisesta.

koiriajakissoja kirjoitti:

Täysin mutuilua, mutta luulisin että on helpompaa totuttaa koira kissaan kuin kissa koiraan. Koira ehkä helpommin hyväksyy uuden perheenjäsenen vaikka se haukkumisen sijaan naukuisi, mutta ehkä on olemassa todella metsästysviettisiä koiria jotka saattavat pitää kissaa, aikuista tai pentua saaliseläimenään. Toivottavasti joku paremmin asiasta paremmin perillä oleva jakaa tietouttaan ja kokemuksiaan.

Itsellä on kokemusta entisestä kulkukoirasta, rescuerakista joka meille tultuaan oli sitä mieltä että on kissat ovat tapettavien listalla. Aikuisten kissojen ja aika vanhan kulkukoiran toisiinsa totuttaminen on ollut kaikkein haasteellisinta mitä eläinten kanssa on eteeni tullut, mutta kun oli paljon kärsivällisyyttä, hyvät hermot, aikaa ja päättäväinen mieli niin lopulta kiitos seisoi. Bestiksiä koirasta ja kissoista ei koskaan tullut, mutta onneksi sopuisa yhteiselo lopulta onnistui niin hyvin että jopa lenkillä voitiin hyvässä yhteisymmärryksessä käydä.

Karjalankarhukoira tuli meille pentuna ensin vierailulle ja pikkuhiljaa muutti kotiimme kokonaan asumaan. Kissat olivat alusta alkaen pomoja ja opettivat koiran sen verran hyville tavoille että se kärsivällisesti sieti itseään lähentelevät naukujaiset ja jopa sisareni sekopäisen adhd villikillin joka piti koiraa pehmolelunaan. Ulkoillessa koira oli kissojen turvamies joka piti huolen ettei irtokoirat ja -kissat päässeet häiriköimään, ja omille teilleen yrittänyt kisu palautettiin ruotuun hyvin pian. Ehkä karhukoirani on entisessä elämässään ollut paimenkoira!

Veljeni maremmat eivät kissoja noteeraa lainkaan kun eivät pidä niitä uhkana hevosille ja emolehmille. Kissat ovat ilmaa noille suurille valkoisille paitsi kaikkein nuorimmalle joka pentuna oli edes hieman kissojen kanssa tekemisissä yhteisillä lenkeillämme.

Meillä kissat ja koirat ovat loppujen lopuksi tulleet toimeen oikein hyvin, mutta tiedän kyllä paljon tapauksia joissa kissat ovat äänestäneet jaloillaan eli lähteneet omille teilleen jos perheeseen on koira tullut, jopa vaikka vain kyläilemään. Luulen siis että on parempi ottaa ensin koira ja vasta sen jälkeen kissa ja mieluummin pentu kuin aikuinen ellei katti ole koiriin tottunut. Metsästyskoirien kanssa saattaa olla haastavampaa, mutta valitettavasti mulla ei ole kokemusta muista kuin tuosta kärsivällisestä ja kissoihin mukavasti suhtautuvasta karjalaisesta.

Lue lisää

Naapurissa kissa ja saksanmetsästysterrieri tulivat toimeen, mutta koira tappoi pennut kun emokissa kävi ulkona.

Miksi annoit pois kissan etkä koiranpentua? On normaalia että kissa puolustaa reviiriään jopa useita kuukausia, mutta epänormaalia on se että ensin taloon tullut lemmikkieläin pistetään kiertoon uuden tultua.

Mä olen joutunut totuttamaan kissoja koiriin ja koiria kissoihin eikä se aina ole ollut helppoa. Suurin urakka oli saada espanjalainen kulkukoira ymmärtämään ettei kissat ole sen tappolistalla numero yksi. Oikeasti, se todellakin halusi tappaa kaikki kissat, tappaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikamoisen aikaavievää on joskus ollut kissojen totuttaminen toisiin kissoihin kuin myös koiriin. Eipä ne vanhimmat katit purematta nielleet esim. karjalankarhukoiranpennun tulon talouteen, mutta ylimpiä ystäviä niistä kaikista tuli loppujen lopuksi.

Hyvä ihminen, miksi annoit pois kissan etkä koiranpentua? Miksi luovutit? Miksi uusi koira oli parempi kuin sulla jo ennestään ollut kissa?

http://keskustelu.suomi24.fi/t/12993894/kaippaatko-kissaa

Jussin mamma tarjoteli kissaansa kun ihku koiranpentu oli parempi.

Hyihyihitto kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/12993894/kaippaatko-kissaa

Jussin mamma tarjoteli kissaansa kun ihku koiranpentu oli parempi.

Lue lisää

Niin siinä valitettavasti todella usein käy, jos ottaa kissan jälkeen koiran.Huomaa että onkin enemmän koiraihminen, ja kissa on turha.
Tai jos lapsi syntyy, tulee ero yms.katti joutaa sitten usein matkoihinsa,surullista ;/

Kissoja ei arvosteta. Kissa saa lähteä jos se ei ylläripylläri tulekaan toimeen uuden kissan- tai koiranpennun kanssa. Kissa saa lähteä jos perheeseen tulee vauva kun eihän sitä jaksa hoitaa sekä kissaa että lasta. Kumma kyllä koirasta ei raivauduta eroon yhtä helposti kuin kissasta. Kissoilla ei valitettavasti ole arvoa valitettavan monen ihmisen silmissä. Kissasta on helppo luopua, sen voi jättää heitteille ilman omatunnonpistoksia eikä sitä tarvitse hoitaa ja ulkoiluttaa kuten koiraa. Harmillista.