...koskaan edes seurustellut kenenkään kanssa? Elikkäs jos ei ole koskaan ollut miehen eikä naisen kanssa ja silti tietää olevansa lesbo. Voiko olla tosiaan varma siitä, että haluaa vain naista jos ei ole kuunaan miestä kokeillutkaan? Olen törmännyt teineihin, jotka sanovat olevansa ehdottomasti lesboja vaikka ovat vasta 15 vuotiaita. Miten ihmeessä niin varhain voi jo tietää?
MITEN VOI TIETÄÄ SUUNTAUTUMISENSA JOS EI OLE....
Saara
143211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tottakai voi tietää. Yleensäkin ihminen tietää itsestään paljon enemmän kuin suostuu myöntämään.
Olen tavannut usempia homo-kundeja jotka ovat kertoneet tienneensä omasta suuntautumisestaan jo 10 vuotiaana.
Itse totesin vasta 23v että, kylläpä tykkäänkin naisista.
Olkaamme siis onnellisia jos kaikki ei joudu käymään läpi sitä kokeilujen paskamaisuutta vaan tietää jo nuorena mitä elämältä haluaa.
Tiesin jo alle kouluikäisenä.
Anna itsellesi aikaa ja mieti mitä tunnet kun näät miehen ja mitä tunnet kun näät naisen..kyllä se jossain vaiheessa selviää kummasta kiihotut enemmän. Jos unohdat kaiken ympärillä olevan ja katsot baarissa vaikka naisen ja miehen kroppaa niin tiedät kumman haluat vai haluatko molempia.
Älä ota stressiä mieti rauhassa ja tutki itseäsi, kuuntele sydäntäsi ja seuraa silmiäsi, kyllä löydät vastauksen kun aika on kypsä.
Tsemppiä sulle jatkoon=)
Niin. Toisille se voi olla hyvinkin helppoa sisäistää suuntautumisensa. Kyllähän 15-vuotiaana on jo kaikenlaisia seksuaalisia viettejä ja jos osaa jo siinä vaiheessa sanoa, että tuntee vetoa vain naisiin, niin onnittelut. Kuitenkin seksuaalisuus ei ole kiinni siitä, mitä "on kokeillut". Samalla tavallahan voisi kelle tahansa sanoa, että mistä tiedät ettet halua sekaantua lapsiin, jos et ole kokeillut, tai eläimiin. En todellakaan rinnasta homoseksuaalisuutta kumpaankaan näistä, olenhan itse lesbo, mutta haluan vain osoittaa ettei aina tarvitse "kokeilla" tietääkseen, mikä on itselleen oikea suuntautuminen.
Entä ihminen, joka on neitsyt, onko hän aseksuaali? Eli jos ei ole "kokeillut" mitään, tarkoittaako se ettei ihmisellä ole minkäänlaista suuntautumista? Jos on 15-vuotias tyttö, joka on koko ikänsä tuntenut vetoa vain naisiin, lienee syytä luokitella itsensä lesboksi.
Itse en tähän pystynyt. Vaikka ensisuudelmani tapahtuikin toisen tytön kanssa, uskoin pitkään olevani bi ja että voisin olla yhtä lailla miehen kuin naisenkin kanssa. Kesti pitkään tajuta, että loppujen lopuksi yhteenkuuluvaisuutta voin tuntea vain naisen kanssa siinä määrin, että pystyn tasa-arvoiseen suhteeseen.
Voisin toivoa, että olisin tämän tajunnut jo silloin 13-vuotiaana. Toisaalta en tiedä tekiskö se elämäni yhtään paremmaksi. Olen nyt tällainen ihminen, kokemusten muokkaama... ja ehkä olen nyt viisaampi kuin olisin muuten. Ehkä en. Kuka tietää.
...voisi kysyä 15-vuotiaalta heteropojalta, että miten hän tietää olevansa hetero, vaikka ei ole koskaan ollut miehen eikä naisen kanssa. Kyllä sen vaan tietää, jos on tietääkseen. Monet lesbot tietävät suuntautumisensa lapsesta lähtien, minä tiesin vasta noin 19-vuotiaana.
Eikö kukaan tule koskaan ajatelleeksi että esimerkiksi lasten päiväkodeissa on pikkuisia lesbotyttöjä ja homopoikia? =)
kun on jokaisella se oma kehittyminen niin erilaista ja siksi omaan seksuaalisuuteensa herääminen on myös ihan henkilökohtaista.
Turhahan siitä stressiä on itselleen kehittää että mikä maistuisi.
Kyllä se siitä aukee kun vaan menee niinkuin hyvälle tuntuu.
Kukaan ei ole sen oikeampi lesbo vaikka tietäisi 1 vuotiaana ettei se äidin rinta niinkään vaan hoitotädin=)
Jos nyt vaan kaikki jotka epäilee tai miettii tai luulee niin ihan relax vaan, kysymys kuitenkin on sitten loppupeilessä seksistä, että kumman kaa siitä nauttii.
Rakkaus ei katsele jalkoväliin, sen mukaan kun suunnistaa niin ei voi pahasti eksyä.
Olen 18-vuotias. En ole minäkään koskaan seurustellut. Pidemmän aikaa olen itsekseni pohtinut suuntautumisiani, ja tuntenut jonkinlaista vetoa naisiin. Tähän asti olen kuitenkin ihastunut "kunnolla" vain miehiin. Kun vihdoin syksyllä ihastuin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla naiseen, niin tajusin, että tämä on minun juttuni. Kyseinen ihastuminen ei kehittynyt mihinkään suuntaan, mutta se oli minun elämässäni ratkaiseva ihastuminen. Tällä hetkellä pidän itseäni nimittäin lesbona.
On tosiaan vain ajan kysymys, milloin itse kukin hoksaa sen oman juttunsa. Uskon kuitenkin että esimerkiksi murrosiän höyryt saavat ihmiset ajattelemaan itsestäänkin mitä jännempiä asioita, ja voihan se olla, että tapaamasi teinit käsittelevät juuri tämä tyyppistä murrosiän vaihetta ja ovat mielestään hyvin varmoja suuntautumisestaan, vaikka varmuus olisikovin kaukana.
Kaikki eivät tule varmoiksi koskaan. Ei sitä tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Kirjoititte kai kaikki lesboudesta asiana, joka hoksataan jossain elämänvaiheessa eli tajutaan, että "hei, mä oon ollut lesbo koko ajan!" Ok. Ilman muuta näin voi tapahtua.
Uskotteko te myös toiseen vaihtoehtoon, eli siihen, että seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua iän myötä aivan oikeastikin? Eli että voi esim. viehättyä nuorempana miehistä ja keski-iässä naisista tai päin vastoin?
Siis uskotteko, että näin voi käydä ilman, että kyse olisi mistään poikkeuksellisen hitaasta kypsymisestä tai siitä, että asianomainen henkilö kiistäisi tosiasiat menneisyytensä osalta?
Tuli mieleen, kun luin yhtä tutkimusta feministiäideistä (vanha tutkimus ja lisäksi englanninkielinen) ja siinä sanottiin, että osalla lesboista, joita siinä oli haastateltu, oli heteromenneisyys ja osalla haastatelluista heteronaisista puolestaan lesbomenneisyys.
uskon minä ainakin. meitähän on joka lähtöön. oikeastaan harvalla pysyy suuntautuminen aina samana...
vaikka se muuttuisi niin mä kyllä katson että se on edelleen sitä kypsymistä ja löytämistä.
Ei se ole missään kirjoissa että esim 30 v sä olet valmis kaikkine haluinesi ja elo siitä eteenpäin on sellaista ettei enempää voi löytää itsestään.
Varmaan on niitä jotka kääntää kelkkansa moneenkin kertaan ja minkä ikäisenä vain.
Sinänsä ihme kysymys, ja olihan se kiva mainita että oli ihan englanninkielinen tukimus=), ja totta että joillain lesboilla on ollut kokemuksia miehistä.
Kaipa on enemmänkin kuin kaksi vaihtoehtoa, kun kaikki me ollaan erilaisia oltiin sitten lesboja tai heteroita, bi:t on erikseen=)
Jos olisi olemassa joku lesbomittari, jolla voisi mitata lesboprosentin, niin silloin voisi tutkia ja seurata tuollaisia muutoksia ihmisessä. Omasta puolestani sanoisin, että tyhmyysaste vaihtelee. Ei muuta.
Yläasteella huomasin, että voi kamalaa, olen varmaankin lesbo. Että ei ehkä tulisi helppoa elämää minulle. Olin rakastunut Lauraan, Mariin, Seijaan...
Ei tullut, ei.
Meni vuosia ennenkuin ujo, herkästi laumautuva, tavallinen tyttö uskalsi olla erilainen kuin kaikki ystävät, sukulaiset, paikkakuntalaiset, työkaverit. Kokeilin seurustella poikienkin kanssa, mutta onneksi vaihto-oppilaana kokeiluja tehnyt ystävä sitten minut iski, tai ihastuimme toisiimme. Tai siis lähinnä minun lesbouteni siinä ilmeni. No, seurusteltiin jonkin aikaa silloin sitten. Hänellä oli myös miehiä ja oli se kyllä raastavaa. Miten mustasukkainen olin! Nyt hänellä on 4 lasta, soittelemme aina silloin tällöin. Ihana ihminen.
Nyt tuntuu hyvältä. Perhe tietää, töissä tiedetään, kaveritkin tietävät. Ja vain kaksi nuoruuden ystävää säikähti ja lopetti ystävyyden lesbouteni takia silloin joskus.
putkinäöstä?
Bi- seksuaali ihminen voi ihastua/haluta vuoronperään miehiin ja naisiin.
Yleensä jos olen yhden kanssa niin en halua muita. En naisia enkä miehiä vaan ainostaan sitä "omaa". En mielestäni ole kuitenkaan mihinkään "kääntyntyt".