Ajattelen ja ymmärrän niin, että uskominen on toista kuin olettaminen, luuleminen tai tietäminen. Luulo ei ole tiedon väärti. Uskominen on asioiden totena pitämistä kuten tietäminenkin, mutta tietämisestä sen erottaa se, että uskomisensa kohdetta ei voi osoittaa eikä havainnollistaa todeksi.
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1).
Kun ihminen todella uskoo asiaansa, häntä on liki mahdotonta käännyttää, vaikka tosiasiat osoittaisivat kuinka muuta. Niiden sijaan hän takertuu kaikkiin oljenkorsiin, jotka tarjoavat tukea hänen vallitsevalle käsitykselleen. Tuntuu siltä, että ihminen pelkää toisinaan totuuden kohtaamista, jopa pakenee. Ihmisen todellisuuskäsitys on usein niin vahva, ettei hän edes tiedosta uskovansa mihinkään – hän vain pitää asioita tosina.
Jokaisen ihmisen maailmankuva perustuu hänen henkilökohtaiseen näkemykseensä todellisuudesta, siis toisin sanoen uskoonsa todellisista asiaintiloista. Siihen hän sovittaa kaiken kokemansa ja havaitsemansa. Yleensä ihminen pyrkii etsimään tukea omille käsityksilleen. Viisautta on korjata ja muuttaa niitä tarvittaessa.
Mielestäni usko on välttämätön ominaisuus ihmiselle. Se on elämää edistävä ja ylläpitävä voima. Sen avulla saavutetaan asioita, sen avulla toteutetaan unelmia ja haaveita. Sen avulla ylitetään inhimillisen suorituskyvyn rajoja. Sen avulla tehdään mahdottomasta mahdollista. Kääntäen: jos usko loppuu, motivaatio katoaa ja silloin myös työstä ja ponnistelusta loppuu puhti.
* * *
Raamatussa puhutaan paljon uskomisesta. Oikeastaan koko Raamatun idea on siinä, että ihminen uskoo sen sanoman olevan totta – Jumalan sanaa ja erityistä ilmoitusta ihmisille. Sanoma pelastuksesta perustuu myös uskomiseen, eli sen totena pitämiseen.
Hän [vartija] vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He [Paavali ja Silas] vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." (Ap. t. 16:30–31.)
Usko Herraan Jeesukseen. Siinä tiivistyy koko Raamatun ydinsanoma ja uskon perusviesti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Moni väittää uskovansa näin ja pitävänsä siten viestiä totena. Se ei yksin riitä. Oikea, elävä, Jumalalle kelpaava ”usko Herraan Jeesukseen” syntyy Pyhän Hengen synnyttämänä.
Elävä usko on ulkopuoliselta salattu kokemus. Siitä osattomat eivät ehkä ymmärrä, mikseivät uskovaiset voi pitää heitä uskonveljinään, vaikka he kuinka sitä haluaisivat, toivoisivat ja vakuuttaisivat uskovansa ”samalla tavalla”. Se saattaa ahdistaa ja jopa suututtaa.
Uskosta ei voi käydä kauppaa. Uskonveljeys ei synny myönnytyksiä tekemällä. Uskon lahjan saadakseen on tehtävä parannus, käännyttävä, kuten Kristus kehotti.
Elävän, Jumalalle kelpaavan uskon voi löytää ja saada vain Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin kautta. Tällöin Pyhä Henki synnyttää ihmisessä oikean uskon. Siinä jokainen uskovainen on aina valmis auttamaan.
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1).
Kun ihminen todella uskoo asiaansa, häntä on liki mahdotonta käännyttää, vaikka tosiasiat osoittaisivat kuinka muuta. Niiden sijaan hän takertuu kaikkiin oljenkorsiin, jotka tarjoavat tukea hänen vallitsevalle käsitykselleen. Tuntuu siltä, että ihminen pelkää toisinaan totuuden kohtaamista, jopa pakenee. Ihmisen todellisuuskäsitys on usein niin vahva, ettei hän edes tiedosta uskovansa mihinkään – hän vain pitää asioita tosina.
Jokaisen ihmisen maailmankuva perustuu hänen henkilökohtaiseen näkemykseensä todellisuudesta, siis toisin sanoen uskoonsa todellisista asiaintiloista. Siihen hän sovittaa kaiken kokemansa ja havaitsemansa. Yleensä ihminen pyrkii etsimään tukea omille käsityksilleen. Viisautta on korjata ja muuttaa niitä tarvittaessa.
Mielestäni usko on välttämätön ominaisuus ihmiselle. Se on elämää edistävä ja ylläpitävä voima. Sen avulla saavutetaan asioita, sen avulla toteutetaan unelmia ja haaveita. Sen avulla ylitetään inhimillisen suorituskyvyn rajoja. Sen avulla tehdään mahdottomasta mahdollista. Kääntäen: jos usko loppuu, motivaatio katoaa ja silloin myös työstä ja ponnistelusta loppuu puhti.
* * *
Raamatussa puhutaan paljon uskomisesta. Oikeastaan koko Raamatun idea on siinä, että ihminen uskoo sen sanoman olevan totta – Jumalan sanaa ja erityistä ilmoitusta ihmisille. Sanoma pelastuksesta perustuu myös uskomiseen, eli sen totena pitämiseen.
Hän [vartija] vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He [Paavali ja Silas] vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." (Ap. t. 16:30–31.)
Usko Herraan Jeesukseen. Siinä tiivistyy koko Raamatun ydinsanoma ja uskon perusviesti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Moni väittää uskovansa näin ja pitävänsä siten viestiä totena. Se ei yksin riitä. Oikea, elävä, Jumalalle kelpaava ”usko Herraan Jeesukseen” syntyy Pyhän Hengen synnyttämänä.
Elävä usko on ulkopuoliselta salattu kokemus. Siitä osattomat eivät ehkä ymmärrä, mikseivät uskovaiset voi pitää heitä uskonveljinään, vaikka he kuinka sitä haluaisivat, toivoisivat ja vakuuttaisivat uskovansa ”samalla tavalla”. Se saattaa ahdistaa ja jopa suututtaa.
Uskosta ei voi käydä kauppaa. Uskonveljeys ei synny myönnytyksiä tekemällä. Uskon lahjan saadakseen on tehtävä parannus, käännyttävä, kuten Kristus kehotti.
Elävän, Jumalalle kelpaavan uskon voi löytää ja saada vain Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin kautta. Tällöin Pyhä Henki synnyttää ihmisessä oikean uskon. Siinä jokainen uskovainen on aina valmis auttamaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja aamen päälle kirkon rotat tätä ei käsitä
Hän [vartija] vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He [Paavali ja Silas] vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." (Ap. t. 16:30–31.)
Niinpä, niin. Olivatko kesitas ja melperi paikalla ja sonottiinko heille? Vahvasti epäilen.
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1)."
Kuka on Jumala? Missä on Jumala? Mitä Jumala tekee?
Uskonnot ja lahkot tuovat tähän oman näkemyksensä. Ne uskovat että ovat oikeassa mikä on todellisuus ja sitä tunnetta ja uskoa luodaan kaikenlaisin keinoin kuten pelko tai synnin tekeminen sekä yhteenkuuluvuus jne. Mikään niistä ei tuo todellisuutta ja totuutta. Koko ihmiskunta pelkää totuutta itsestään ja kaikesta mitä on ympärillä. Se hakee pelastusta uskomalla että asiat ovat näin ja sitten siihen tyydytään eikä kyseenalaisteta. Uskonnot vievät ihmiskuntaa pois totuudesta sillä ne estävät sen näkemisen. Kaikki toimivat samalla tavalla ja perustuvat samaan ajatteluun mutta toteutuvat eri muodoissa.
Onko uskonnot ja usko Jumalaan vain yksi iso oppi koko ihmiskunnan kehitykselle johonkin paljon suurempaan totuuteen joka voidaan tuoda ihmiskunnalle vain tämän kautta?
""Elävän, Jumalalle kelpaavan uskon voi löytää ja saada vain Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin kautta.""
Oulun PASKAA!
Sanoo kalervo, hieman katkerana?
""""Elävän, Jumalalle kelpaavan uskon voi löytää ja saada vain Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin kautta.""
Totta, mutta se Jumalan valtakunta ei ole vanhoillislestadiolaisuus, vaan esikoislestadiolaisuus.
Toinen Jumalaa pilkkaava SEKOPÄÄ siellä!