Mikä jakaa Sinut....

Ehkä se tosiasia että on maksanut autosta usein
ison summan rahaa ja yrittää vakuuttaa ennekaikkea
itsensä että on tehnyt hyvän valinnan.

tosiasiassa molemmat ajavat erittäin hyvällä ja
karmeasti ylihintaisella autolla. Aivan samalla
tavalla kuin Opelin/Audin/Skodan valinneetkin.

Minä ajelen kummallakin, olen kuitenkin enemmän
bemari-mies.

BMW:ssä on mainiot jarrut. Kovassakin vauhdissa,
vaikka jossakin autobahnalla, kun tulee jonon pää
eteen. BMW vain yksinkertaisesti pysähtyy, TYFF!
Mersulla pelottaa joskus, kun nopeutta on enemmän
ja se jono pää lähestyy ja lähestyy eikä auto
meinaa pysätä.

Selvyyden vuoksi vielä: Mersu on juuri
katsastettu, jarrut ovat kunnossa, eivätkä ne kai
huonot ole, mutta vertaankin niitä BMW:n
jarruihin.

BMW:ssä on miellyttävä ja tarkka vaihteisto,
mersun vaihteisto on jotenkin lonksuva ja asennot
ovat suuripiirteisiä. Mersu pitää näköjään valita
automaatilla.

BMW on erittäin jämäkkä ja mukava ajaa varsinkin
kaupunkiajoa ja leppoisaa maantieajoa. Toisaalta
mersu on sitten kieltämättä parempi hyvällä tiellä
pikkuisen kovemmilla nopeuksilla.

Mersu nikottelee kylmänä pienellä kaasulla
risteyksistä lähtiessä (kengurubensaa).

Mersussa, jolla ajan on leveähköt ja
matalaprofiiliset renkaat, mikä saattaa selittää
sen että se hyvällä tiellä kovilla nopeuksilla
tuntuu mukavammalta kuin bemari. Vastaavasti
sitten nuo renkaat ovat mielettömän kovat ja
liukkaat, normaalissa taajama-ajossakin
kesäkelillä ABS rutisee tämän tästä. BMWssäni on
standardi-rengastus.

Olipa laadittu kysymys nimimerkin mukaan eli
katalasti. Suurta vastaustulvaa ei näköjään ole
kun verrataan "mulla on parempi ja isompi"
tai "sulla on paska auto" -teemoihin. No niin,
tähän eivät uskalla vastatakaan kuin ne, joilla
kyseiset autot ovat todella olemassa. Siis
wannabe-meseilijät ja bemaristit menivät
KYYKKYYN, kun eivät tiedä mistä pitäisi puhua.
No nyt Otto meni asiattomuuksiin.

Otolla on skitsofrenia, Otto on Jekyll&Hyde.
Asiallisesti ottaen: ensimmäinen Mersuni oli W115
250 -72. Erään inssin muuttoauto Arabiemiireistä.
Kaikki mausteet ja ilmanputsari kuin 22"
bassorumpu, pitkä perä, sanottiin
aavikkomalliksi.
Siellä ilmeisesti jonkun kengänkiillottajan
kakkosauto. Mahtavan mukava ajettava taipaleella,
mutta melko vellova ja pehmeä alusta, muistutti
jenkkiä. Ratin takana oli Euroopanomistajan olo.
Mutta samanaikaisesti en voinut vastustaa
Baijerin kutsua, joten alle tuli 520, käytettynä
sekin. Ajettavuus ohitti mesen mennen tullen,
mutta lievä askeesi oli läsnä. Yleinen
laatuvaikutelma korvasi kuitenkin helyt.
Nämä olivat Ottopojalla vajaa vuoden yhtä aikaa.
Mutta se persoonan muutos, kun vaihtoi toisen
rattiin. Vaikka asiaan koetti suhtautua kuinka
neutraalisti, 250:n ratissa istui
herrasmiespohatta ja bemarin penkillä
erektioherkkä playboy. Näiden jälkeen oli hyvin
lyhyt japanilaisseikkailu ja eikun alle
sitruunankeltainen 320. Leikkisä ajettava, vähän
vikuri ääripaikoissa. Riittävän nopea ja kaikin
puolin jämäkkä. Ahdas takaa, mutta so what. 240D
tuli kuvioon päivittäisen n. 250 km ajorupeaman
takia. Bemu jäi silti pikkuajoon.
Taivallettuaan yli 700 tkm (oli sillä yli 400 jo
pohjallakin)luottopeli vaihtui 300D:n olomuotoon,
joka sekin on jo toisen palveluksessa. Siis: alle
200 km mökkimatka mukavan mutkaisia teitä pitkin
on Bemarin heiniä. Kalareissu Käsivarteen
kaikessa rauhassa menee mesellä mukavimmin.
Edellisen esimerkkiä seuraten laitan tämän myös
naapurin tontille.