Moni uskovainen kaverini tunnustaa, ettei oikeasti usko, vaan vain esittää uskovaista. Ei uskalla kieltää uskoa. Vanhempien ja sukulaisten takia. Itse kuitenkin kielsin uskoni ajat sitten enkä ole katunut. Elämä on ollut sen jälkeen todella mukavaa. En kuitenkaan ruvennut ryyppäämään tai muutenkaan huonosti elämään. Sukulaiset jotkut eivät paljon juttele enää eikä monet entiset kaverit, mutta uusia on löytynyt. Jotkut höpisee iäisyysasioita mutta ihan turhaan. ne ei oo mun juttu kun en niihin usko. Kovin ne yrittää pelotella mikä on aika kummallista. Tekevät itsestään ihan narreja. Ja ne haukkujat vaan osoittaa että ei nekään ihan oikeessa ole.
Epäuskoisen elämän hyvyys
Hyvänyt
375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lasten joukossa kulkevista ovatkin mätiä kaloja, jotka kompostoidaan viimeisellä tuomiolla. Ihmisille voi näytellä ja ihmisiä pettää. Jumalaa ei.
mitään, jos on tehnyt valinnan.
On siinä vanhemmat luonu hyvän kodin kun lapsi ei uskalla olla sitä mitä oikeasti on. Vanhemmat ovat luoneet pelon rakkauden sijaan.
Ne jotka pelottelee pelkää itse. Tässä huomaa sen mikä on ihmisten arvostus toisia kohtaan aidosti kun eroaa lahkosta niin ei puhuta.