Viikko on mennyt ihan loihakkaasti, ei oluttakaan, vaikka olen lenkkeillyt reippaasti saadakseni olon ja naaman laskeutumaan joulun ja uuden vuoden rallattelusta.
Nyt sitten on ensimmäinen tipaton perjantai naismuistiin, ja niitä punaviiniin upotettuja aika perhanasti (olen 41v. - aloin juhlimaan ja nauttimaan juomia n. 25-v.:na).
Tänään olen valmistellut itseäni luterilaisen perusteellisesti:1) käynyt lenkillä 45min helevetinmoisessa vesisateessa. 2) siivonnut kotona SEKÄ pessyt täkit ja tyynyt. Siivous perusteellinen, koti tuuletettu ja tuoksuu puhtaalle, lakanat vaihdettu. 3)Käynyt kaupassa viikonloppua varten,kaapit varusteltu. EN käynyt ostamassa punkkua, mutta koko ajan alitajunta kertoo, että yks pottu on kaapissa, ja konjakkia iltateetä varten on ainakin puolikas vielä.
Ajatukset menne näin: Olenhan ollut tosi reipas, hoitanut kaikki hommat ja vähän ylimääräistäkin. Olen lasin ansainnut.
Laitan hyvää ruokaa: kyllähän hyvän lihan kanssa pitää kunnon juomaa olla. Sehän sama ruveta syömään kalapuikkoja, jos pitää kraanavettä juoda ruokajuomana. Seuraavaksi: Onpas tänään kälynen ilma, myrskyä nostaa ja sataa vaakasuoraan, taidanpa keittää itselleni kupposen teetä, laitan kynttilät palamaan ja loautan pehmeää konjakkia oheen.
Lopputulos noin 5 tunnin kuluttua: känninen keski-ikäinen toimistomerkonomi nollaa kotonaan, mies työmatkalla maailmalla, kuuntellee muka-taiteellisesti jotain Stingiä ja miettii humalassaan, että siinä kahviliköörissä on kuitenkin yli 20 vattia, jos ottais moukun sitä jäiden kansssa. (Punkku ja konjakki on jo juotu).
Vielä vaihdetaan soittimeen Eppujen parhaat ja muistellaan nuoruusmuistoja 80-luvulta. Voi olla, että laulan mukanakin, koska kuulokkeet päässä se on niin mukaansatempaavaa.
Kello on vasta 20.00 - kaikki elementit ilmassa. Saapa nähä, miten muorin käy...
Nyt sitten on ensimmäinen tipaton perjantai naismuistiin, ja niitä punaviiniin upotettuja aika perhanasti (olen 41v. - aloin juhlimaan ja nauttimaan juomia n. 25-v.:na).
Tänään olen valmistellut itseäni luterilaisen perusteellisesti:1) käynyt lenkillä 45min helevetinmoisessa vesisateessa. 2) siivonnut kotona SEKÄ pessyt täkit ja tyynyt. Siivous perusteellinen, koti tuuletettu ja tuoksuu puhtaalle, lakanat vaihdettu. 3)Käynyt kaupassa viikonloppua varten,kaapit varusteltu. EN käynyt ostamassa punkkua, mutta koko ajan alitajunta kertoo, että yks pottu on kaapissa, ja konjakkia iltateetä varten on ainakin puolikas vielä.
Ajatukset menne näin: Olenhan ollut tosi reipas, hoitanut kaikki hommat ja vähän ylimääräistäkin. Olen lasin ansainnut.
Laitan hyvää ruokaa: kyllähän hyvän lihan kanssa pitää kunnon juomaa olla. Sehän sama ruveta syömään kalapuikkoja, jos pitää kraanavettä juoda ruokajuomana. Seuraavaksi: Onpas tänään kälynen ilma, myrskyä nostaa ja sataa vaakasuoraan, taidanpa keittää itselleni kupposen teetä, laitan kynttilät palamaan ja loautan pehmeää konjakkia oheen.
Lopputulos noin 5 tunnin kuluttua: känninen keski-ikäinen toimistomerkonomi nollaa kotonaan, mies työmatkalla maailmalla, kuuntellee muka-taiteellisesti jotain Stingiä ja miettii humalassaan, että siinä kahviliköörissä on kuitenkin yli 20 vattia, jos ottais moukun sitä jäiden kansssa. (Punkku ja konjakki on jo juotu).
Vielä vaihdetaan soittimeen Eppujen parhaat ja muistellaan nuoruusmuistoja 80-luvulta. Voi olla, että laulan mukanakin, koska kuulokkeet päässä se on niin mukaansatempaavaa.
Kello on vasta 20.00 - kaikki elementit ilmassa. Saapa nähä, miten muorin käy...
Vastaukset 6
Vanhimmat
käy? paas ottaen ny vain, mieles tekee kumminkin.
hankalalta.johonkin muuhun sun varmaan täytyis ajatukset suunnata vaikka väkisin,ettei lipsu.esim.litran kannu vettä juotuna hillitsee halua.kokeile.
kuivaa iltaa itse viettelen,ruokaa on varattu,telkasta ehkä jotain,sitte lueskelemaan ja nukkumatti tullee ihan kutsumatta.mutta siihen on vielä hetki aikaa.
Hyvin kuvaileva ja henkilökohtainen kirjoitus. Toivottavasti onnistuit pitämään pullot kaapissa. Kerro miten kävi. Hienoa jos pullot pysyivät kaapissa, mutta jos eivät niin ei sitä netissä pidä hävetäkään.
Itselläni oli yksi tuskien taival koko ilta ja yö. Todella pitkästä aikaa kun koetin olla ottamatta rentouttavia iltasella niin unensaannin kanssa oli todella vaikeaa.
Olisinpa itse osannut kirjoittaa noin, mutta samat asiat täällä ovat pyörineet.
Mun ainoa keino oli tyhjentää kaapit, ennen täysi viina/viinikaappi on nyt tyhjä. Ensin se koko rivistö hiipui, sitten käytiin alkossa, valikoitiin ja mietittiin viinihyllyjen välissä, minähän olin sellainen valikoiva asiakas enkä mikään yhden kirkkaan ostaja. Olin myöhemmin myös sen kirkkaan ostaja, siitähän sai mitä erilaisempia paukkuja. Sitten oli pakko ratkaista kumpi vie minä vai viina. En todella ole absolutisti, mutta juomaton viina ei minulla säily eli kaapit on tyhjät ja joudun joka kerta tekemään päätöksen, haenko perjantaipullon tai en.
Joskus menee parikin kuukautta, että pulloa ei hankita (jopa ruuhka alkon edessä voi estää sen), mutta kun pullo on kaapissa, se ei siellä säily.
Hyvää jatkoa sinulle.
eilen sen taas alkossa näki: olemme juoppoja kaikki!
jotkut sitä häpeilee toiset ei, voi kunpa suomalaiset osaisivat juoda kuten eurooppalaiset sanotaan vaikkapa esimerkkinä amsterdam.
Mä tiesin sen, mä tiesin sen koko ajan, että jotakin otan ihan varmasti! Siinä täkkien pesemis-vaiheessa tiesin, että olen valmistelemassa itselleni rattoisaa ehtoota, oli se sen verran liioittelua kodinhuoltoa.
Surffailin vielä kirjoitukseni jälkeen puolitoista tuntia, kunnes luin jotakin mieltäni liikuttavaa ja päätin siemaista yhden kylmän oluen tasoittaakseni kokemaani järkytystä. Just joo.
Siirryin illan elokuvan pariin, ja join sitten ne kaksi muutakin keppanaa mitä jääkaapissa oli, tietysti 0,5 ltran tölkkeja. Sekä ainoastaan kolme konjakkia.
Tulin humalaan kyllä ja valvoin tietty myöhään, mutta en avannut sitä yhtä punkkua, koska tiesin että siitä ei jää seuraavaaksi päiväksi enää tippakkaan dekantoitumaan. Enkä ottanut muutakaan.(Voi kyllä johtua siitä, että kaapissa ei ollut kuin giniä ja sitä kahvilikööriä...)
Nukuin yli puolenpäivän ja itseäni rauhoittaakseni kävin tunnin kävelyllä ja ilokseni huomasin,että en meinannut pökertyä jo lenkkareita sitoessani eikä hissin peilistä näkynyt ihan pullosilmä-täti.
Tänään ei tartte arpoa, että "josko sittenkin hiukan", kulta tulee huomenna kotiin ja maanantaina voi mennä töihin, ilman että olo tuntuu huteralta taikka naamasta näkyisi pientä turvotusta.
Sen muutaman kerran, kun olen morkkiksissani ollut viikonloppuna ottamatta, olen ollut sitten seuraavalla työviikolla viimeistään torstaina jo niin valmista tavaraa, että suunnitelen vetäväni lärvit ja otan perjantaina rokulin, oli mikä oli.
Helkkarinmoista tasapainoilua tää multa vaatii, ja koko ajan on pieni pelko periissä, että tää ottaminen saattaa repsahtaa ihan levälleen, jos vaan olisi rajattomasti aikaa ja rahaa, taikka ykstyiselämässä mättäisi.
No joo, tää on tätä. "Eteenpäin, sano mummo lumessa". Niin täytyy munkin jatkaa niillä säädöillä, mitä tässä nyt on. Kaippa se siitä.