Kertokaa miten pääsisi eroon tästä kurjuuden haalimisesta... Onkohan se vaan geeneissä kun ei anna itsensä tuntea minkäänlaista onnea ihmisuhteissa? Kaverisuhteet kyllä onnistuu, mutta heti kun romantiikka astuu mukaan kuvioihin niin itsestä tulee epävarma kyynikko joka tuomitsee suhteen päättymiseen jo ennenkuin se kerkee alkamaankaan... Toisaalta ei parisuhde varmaan onnistukaan jos ei halua nähdä ihmisiä jokapäivä koska tarvitsen itselleni paljon aikaa... Yleensä koulun jälkeen olen saanut tarpeeksi sosiaalisesta kanssakäymisestä ja haluaisin olla vaan hiljaa ja puuhastella omiani.
Masennuskausia on takana paljon ja nyt taas vaihteeksi on semmonen neutraali oli... ei siis vituta elämä eikä ole semmoista ylenpalttista onnellisuuden tunnetta. Jos tunnistit itsesi tekstistä niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia....
Masennuskausia on takana paljon ja nyt taas vaihteeksi on semmonen neutraali oli... ei siis vituta elämä eikä ole semmoista ylenpalttista onnellisuuden tunnetta. Jos tunnistit itsesi tekstistä niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moips.no et oo masokisti.ite vähän samanlainen,tarviin paljon omaa aikaa ja tilaa.
koulun jälkeen viihyn itekseen vaikka kavereita onkin ihan tarpeeks.liittyy kai taiteelliseen luonteeseen,ja masennuskausia itelläänkin takana useita...