En varmaan ikinä pääse eroon arvista mitkä jätit minuun. Yritän silti ajatella, että näin kaiken kuului mennä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta silti joskus mietin kuinka sinä nykyään voit.
Kuinka voit höpö
Tasapainossa
37838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kenelle? Tuttua muuten mutta et sanonut minua ikinä höpöksi vaan jollai muulla termillä.. Ei siis line minulle
En sanonutkaan.
Mitä sä sitten sanoit?
Liian henkilökohtainen "termi" sanottavaksi tänne.
Mut eihän sitä voi muut tietää ja jos minä tunnistaisin niin olisko ihan kamalaa? Anna joku vinkki
Niin kamalaa ettei pysty.
Mikä on kamalaa? Siis aloitus oli ilmeisesti kysymys miten kaivatullasi menee? Pystyykö hän vastaamaan sinulle ellei tunnista? Itse ainakin voisin kertoa jos olisit kyseinen henkilö. Oletko edes n/m?
Pystyy hän tunnistamaan. Kyllä olen.
Oletko mies?
Ja kauan on siitä kun viimeksi näitte?
En ja kauan.
En voi hyvin. Olen täysin tasapainoton tällä hetkellä.
Miten noin pääsi käymään?
Stressi ja masennus hiipinut kuvioihin, oireillut vuosia, nyt puhjennut oikein kukkaan. Yritän nyt selvitä itse, vaikka vaikealta tuntuukin.
Höpö masentuneena? Ei hän kyllä siltä ikinä vaikuttanut. Tiedä sitten nykypäivinä.
Jos aloittaja ei edes kerro, onko tämä miehelle vai naiselle, niin pidän koko touhua provona, joka on liitänyt tänne tuolta ikävääkin ikävemmältä Ikävä-palstalta!
Voi kauhistus. Ihan tosissani aloituksen tein.
Jos olisit "hän" kertoisin että paremminkin on mennyt. Toisaalta tiedän että näin sen piti mennä, vaihtoehdot loppuivat..
Aika kanssasi oli osittain onnellista mutta tärkeitä elementtejä "kateissa" . En jää syyttämään ketään, en jaksa enää.. Tilanteeseen nähden voin aika hyvin. Pulpahtelet mieleeni vähänväliä, mutta tiedän että sekin hiipuu vielä ajallaan. Käyn läpi tätä mielessä ja taistelen ikävää vastaan järkikamppailulla! Joitain hetkiä ikävöin kauheesti kanssasi ja lemppari muistoja paljon
Uskon että sinä voit hyvin, joten en kysy miten sulla menee.. Tiedän että meillä oli hetkemme ja luovuimme meistä. Sinulle toivon kyllä sitä että saat etsimäsi ja rauhan elämääsi myös.. Päivä päivältä haalistut muistoissani, niinhän sen pitää mennä.. Vielä en ole pystynyt muistoja kokonaan deletoimaan vaan työstän sitä
Kiva kuulla, että oli jotain muistettavaakin (tai itseasiassa positiivista muistettavaa). Ei me luovuttu vaan tilanne erotti. Jos jotain muistat minusta (vielä joskus) niin muista, että olen pahoillani kaikesta tapahtuneesta. En vaan pystynyt sinulle sitä enää sanomaan.
Oikeastaan tiesin koko ajan että olin suhteesi oikeassa ja siitä syytän itseäni että en laittanut aikaisemmin tilannetta poikki.. Halusin uskoa sokeasti sinua! Nyt kuitenkin tiedän totuuden en kuitenkaan motiivejasi miksi veit niin pitkälle sen esittämisen? Tuskin sitä sinulta tuun koskaan kuulemaan? Mutta pahoillasi? Kenen vuoksi? Kyllä mä realiteetit tiedän.. Olet varmaan siellä missä on hyvä olo nyt
Et ollut oikeassa jos noin ajattelit. En esittänyt missään vaiheessa. Syy vain oli siinä, että ei pystytty keskustelemaan asioista, ei ymmärretty toisiamme. Pahoillani siitä mitä tapahtui.
Mitä tarkalleen ottaen tapahtui? Vähän valotusta tähän
Ei ehkä kannata esittää. Tietty pahaa mieltä, pettymystä ja loukkaantumisia ei kannata vieraille ihmisille näyttää.
Teillä oli ilmeisesti kiihkeä ja läheinen suhde ja se on aina ikävää, jos suhteessa ei pystytä puhumaan kipupisteistä. Toisaalta, jos välitätte toisistanne niin ehkä kannattaa yrittää.
Tapahtui tosi pahasti välillämme. En mielellään halua muistella asiaa. En esittänyt missään vaiheessa. Oli kyllä erittäin kiihkeä ja läheinen. Tuskin tätä voi enää korjata.
Onko näkemisestä yli puoli vuotta? Vai vähemmän?
Kauanko olitte suhteessa ja asuitteko saman katon alla? ei kannata liian nopeasti kiirehtiä saman katon alle. Toisaalta tiedän uusperheitä, joiden on ollut pakko toimia niin, ympäristönkin takia ym. ja ovat kyllä suhteissaan onnistuneet, oppineet vanhasta.
En muista tarkalleen. Kauan siitä silti on.
Onko yli 4kk kuitenkin?
En muista.
Näin kaiken kuului mennä? Että netissä vaan kaipaamme toisiamme vaikka selkeästi haluaisimme edelleen enemmän kuin tämä.
Ei mene siten oikein! Asiahan on niin, että jos aloittaja tai joku täällä ei laita selkeetä tunnistetta niin tähän se jää. Itse ainakin olisin enemmän kuin valmis keskustelemaan, mutta hän jota ikävöin pitäisi antaa kunnon merkki.. Tarttuisin siihen kyllä ja hän pystyy sen tekemään yhdellä sanalla. Siihen asti tilanne näin.
Voin aloittaa että olen nainen ja kaipaan miestä..
Sinulla itselläsikö ei ole mitään yhtä sanaa jolla voisit halutessasi antaa toisen tunnistaa sinut?
Ei se tunnistaminenkaan johda täällä mihinkään, sekin on varmaan jo nähty.
Olette rakkautenne hautajaiset viettäneet, siis katse eteenpäin kohti valoa.
Oletko sama joka kutsuu toista hassuksi. Kuinka hassua se onkin että niin monet menettää lähes mielenterveytensä joidenkin ylimielisten mutta ressukoiden takia jotka ei muka osaa puhua. Mitä olet vailla enää jos noin hyvin kuitenkin kirjoittaa osaat. Kaipaile vaan rauhassa. Ylsinäinenhän sinä vaan olet.
Tästä kirjoituksesta tunnistaisin sen hassun jolle kirjoittelin ja totta yksinäisyyttäni, surullisuuttani, elämän ilosta ja mistä vaan. Kirjoittelu jääköön, kun toista ei kiinnosta. En uskalla enää aukaista sydäntäni -pelkään haavoittuvani.
Niinhänse meneekin että sinä satutat ja toista sattuu ja sitten sinuakin kuuluu sattua.tervetuloa vastavuoroisuuden ja aikuisuuden maailmaan.