Jos tietäisit varmuudella, että elämäsi rakkaus olisi omasi vaikka kahden vuoden kuluttua?
Jaksaisitko odottaa?
miten_on
26780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kerrankin positiivinen aloitus! Vastaa helposti hymyssä suin: Tottakai:D
Mutta kukahan senkin voisi luvata. Kaunis ajatus silti!
Pakko lisätä että silloin sen pitäisi olla kyllä puhuttu ja sovittu ja selitetty asia ettei turhaan mieti paria vuotta missä mennään vai mennäänkö ja palaako vai eikö, asiaan. Nyt pois.
eihän tuo ole aika eikä mikään.
Itse olen tilanteessa jossa mielessäni maalailen jos jonkinlaisia haave kuvia tulevaisuudesta erään toisen ja erittäin mielenkiintoisen naisen kanssa kuin kenenkä kanssa olen tällä hetkellä parisuhteessa...
Jos joutuisin odottelemaan tätä naista kaksi tai vaikkapa viisi vuotta ja tulevaisuudessa kun aika koittaessa saisin hänet omakseni olisi se kyllä sen arvoista...
Olen tässä viimeisten puolen vuoden aikana miettinyt tiukasti elämän kulkua ja sitä miksi ja mikä saa ajatukset muuttumaan ja elämän tuntumaan siltä että elää ihan vääränlaista ja väärää elämää...
Itselleni pitäisi sanoa tässä tilanteessa että tavoittele sitä unelmaa minkä koet tärkeimmäksi ja kuuntele sydäntäsi eli unelmat ovat aina tavoittelemisen arvoisia!!
Jos te ette toistenne tunteista mitään tiedä ja olette vielä kumpainenkin varattuja niin aika turhanpäiväistä tuollainen on. Jos olet mies niin varmaan asialle jotain teet. Oulussa taitaa asua pelkkiä nössyköitä haaveilijoita.
Tiedetään toistemme tunteista jotain.. Kumpikin ollaan varattuja... Ja hartia voimin pusken asiaa omalta kohdaltani eteenpäin koko ajan...
Asiaan liittyy muitakin henkilöitä sen verran että joutuu/pitää ajatella muitakin kuin itseämme...
nuorena olisin voinut epäröidä. mutta olisin ehkä silloinkin jaksanut. Nyt kun elämää on tovi takana niin tuo aika on lyhyt ja en epäröisi hetkeäkään. Etäisyys ja odottaminen kasvattaa yhteenkuuluvuutta ja tunnen sen olevan hyväksi kestävälle parisuhteelle.
Jaksaisin tietenkin, niinkuin nytkin.
Jaksaminen ei olisi ongelma vaan se, että ajattelisin olevani hänelle merkityksetön ja siksi päättäisin olla odottamatta. Mikä olisi niin hidas prosessi että siihen kaksi vuotta tarvittaisiin? Aika hyvin pitäisi perustella kyllä.
En.
Jos on tosiaan sovittu että on Jotain mitä odottaa. Mutta noin pitkään en.
Jotenkin sen tietää kun kohtaa sen oikean, että kuuluu yhteen. Parin vuoden odotus ei tunnu missään jos tuntuu siltä, että on kuuluttu yhteen jo edellisessä elämässä ja varmaan seuraavassakin niin tulee käymään.
Oikea tunne ja rakkaus toista kohtaan mahdollistaa sen, et jaksaa hyvinkin odottaa ja opettaa luottamaan.
Eihän tuohon voi oikein edes vastata. Jos tuntuu oikealta, saattaa yhtäkkiä huomata jo odottaneensa jonkin aikaa ja odottavansa edelleen.
Kyllä, mutta vain siinä tapauksessa että hän todella olisi elämäni rakkaus, larger than life. Ihastuksia en odottaisi.
Tommoset asiat kysytään irl ei täällä.
Kyllä. Odotin ja odotan. Ei mitään tietoa varmuudella mistään. On vain tämä hetki ja odotus. Tämä kummallinen side, aivan kuin toinen oisi vastinpari...Ei edes huvittaisi ja kuitenkin.
Odottaminen on luonnollista elämässä ja on helpompaa kun asiasta puhuu ääneen välillä mikä yhteinen tulevaisuuden ajatus on. Kukaan ei tietysti toivoisi odotusajan pituutta, siksi ei varmaan huvittaisikaan. Tuona aikana ehtii tutustumaan ajatuksen kanssa aidosti ja luomaan luotettavan pohjan onnelliselle suhteelle. Hyvin se aika menee ja jälkeenpäin voi olla tyytyväinen itseensä ja toisiinsa.
Minulla ei ole elämäni rakasta tiedossa, tiedossa on mitä on, ja siihen tyydyn nyt. En halua myrskyjä enää, ei mikään minussa huuda sen puolesta, tahdon päästä tästäkin huolesta.
Minä jaksaisin odottaa yhtä E... nimistä vaikka kuinka kauan, hän on niin suloinen...
Käytännössä rakastunut pari voi odottaa jotain toisarvoista toimenpidettä, toisen parantumista, paluuta ulkomailta, täysi-ikäiseksi tuloa... Rakastunut pari tekee tätä odotusta yhdessä. Muussa tapauksessa kyse on pelkästä epäluottamuslauseesta, ei rakkaudesta.
Tää multa:)
Jaa en itse luottaisi tällasiiin katsellaan kahden vuoden päästä puheisiin kun on kokemusta kaikista kuvioista ja aina on käynyt niin että ero tullut ja rakastunut hype on ollut vain haavetta. Sanoisin noin puhuvalle että täytyy lähteä ja moi. Kahdessa vuodessa rajukin ihastus menee ohi jotta tuskinpa pystyisin omaltakaan puolelta mitään varsinaisesti lupaamaan.
Odottanut kymmenii vuosii jo, loppu sujuu rutiinilla
Ehkä mä jaksaisin odottaa jos tietäisin eläväni itse siihen asti ja siitä eteenpäin.
Eihän seuraavaa päivää tiedä