P. Paavalin 1. Epistola Korintilaisille 12
"1. Mutta hengellisistä lahjoista, rakkaat veljet, en minä tahdo teiltä salata.
2. Te tiedätte, että te olette pakanat olleet ja käyneet mykkäin epäjumalain tykö, niinkuin te viedyt olitte.
3. Sentähden teen minä teille tiettäväksi, ettei yksikään, joka Jumalan Hengen kautta puhuu, Jesusta kiroile: ja ei yksikään taida Jesusta kutsua Herraksi, vaan Pyhän Hengen kautta.
4. Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki;
5. Ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra.
6. Ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa.
7. Mutta jokaiselle annetaan Hengen ilmoitus hyödytykseksi.
8. Sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudesta, toiselle puhua tiedosta, sen yhden Hengen kautta:
9. Mutta toiselle usko siitä yhdestä Hengestä: toiselle lahjat terveeksi tehdä siinä yhdessä Hengessä:
10. Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget eroittaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys.
11. Mutta nämät kaikki se yksi Henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niinkuin hän tahtoo.
12. Sillä niinkuin ruumis on yksi, ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usia, ovat kuitenkin yksi ruumis; niin on myös Kristus.
13. Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juudalaiset että Grekiläiset, sekä orjat että vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut.
14. Sillä ei ruumis ole yksi jäsen, vaan usia.
15. Jos jalka sanois: en minä ole käsi, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ole ruumiista?
16. Ja jos korva sanois: en minä ole silmä, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ruumiista ole?
17. Jos koko ruumis silmänä olis, kussas siis kuulo? Jos se kaikki kuulona, kussas siis haisto?
18. Mutta nyt on Jumala pannut jäsenet erinänsä itsekunkin ruumiissa niinkuin hän on tahtonut.
19. Vai jos kaikki olisivat yksi jäsen, kussa sitte ruumis olis?
20. Mutta nyt on monta jäsentä, vaan yksi ruumis.
21. Mutta ei silmä taida kädelle sanoa: en minä sinua tarvitse, eli taas pää jaloille: en minä teitä tarvitse.
22. Vaan paljoa enemmin ne ruumiin jäsenet, jotka heikommaksi näkyvät, ovat tarpeelliset.
23. Ja jotka me luulemme häpiällisemmäksi ruumiissa, niiden päälle me enimmän kunnian panemme; ja jotka häijymmäksi näkyvät, niillä on enin kaunistusta:
24. Sillä jotka meissä kauniit ovat, ei ne mitään tarvitse; mutta Jumala on ruumiin kokoon liittänyt ja sille puuttuvaiselle enemmän kunnian antanut,
25. Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi; vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän.
26. Ja jos yksi jäsen kärsii jotakin, niin kaikki muut jäsenet kanssa kärsivät, ja jos yksi jäsen kunniassa pidetään, niin kaikki jäsenet myös riemuitsevat.
27. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen.
28. Ja Jumala on pannut seurakuntaan ensin apostolit, sitte prophetat, senjälkeen opettajat, sitte voimalliset työt, jälleen parantamisen lahjat, avut, hallitukset, moninaiset kielet.
29. Ovatko kaikki apostolit? Ovatko kaikki prophetat? Ovatko kaikki opettajat? Onko kaikilla voimalliset työt?
30. Onko kaikilla parantamisen lahjat? Puhuvatko kaikki moninaisilla kielillä? Taitavatko kaikki selittää?
31. Mutta noudattakaat te paraita lahjoja. Ja vielä minä teille korkiamman tien osoitan. "
"1. Mutta hengellisistä lahjoista, rakkaat veljet, en minä tahdo teiltä salata.
2. Te tiedätte, että te olette pakanat olleet ja käyneet mykkäin epäjumalain tykö, niinkuin te viedyt olitte.
3. Sentähden teen minä teille tiettäväksi, ettei yksikään, joka Jumalan Hengen kautta puhuu, Jesusta kiroile: ja ei yksikään taida Jesusta kutsua Herraksi, vaan Pyhän Hengen kautta.
4. Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki;
5. Ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra.
6. Ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa.
7. Mutta jokaiselle annetaan Hengen ilmoitus hyödytykseksi.
8. Sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudesta, toiselle puhua tiedosta, sen yhden Hengen kautta:
9. Mutta toiselle usko siitä yhdestä Hengestä: toiselle lahjat terveeksi tehdä siinä yhdessä Hengessä:
10. Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget eroittaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys.
11. Mutta nämät kaikki se yksi Henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niinkuin hän tahtoo.
12. Sillä niinkuin ruumis on yksi, ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usia, ovat kuitenkin yksi ruumis; niin on myös Kristus.
13. Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juudalaiset että Grekiläiset, sekä orjat että vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut.
14. Sillä ei ruumis ole yksi jäsen, vaan usia.
15. Jos jalka sanois: en minä ole käsi, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ole ruumiista?
16. Ja jos korva sanois: en minä ole silmä, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ruumiista ole?
17. Jos koko ruumis silmänä olis, kussas siis kuulo? Jos se kaikki kuulona, kussas siis haisto?
18. Mutta nyt on Jumala pannut jäsenet erinänsä itsekunkin ruumiissa niinkuin hän on tahtonut.
19. Vai jos kaikki olisivat yksi jäsen, kussa sitte ruumis olis?
20. Mutta nyt on monta jäsentä, vaan yksi ruumis.
21. Mutta ei silmä taida kädelle sanoa: en minä sinua tarvitse, eli taas pää jaloille: en minä teitä tarvitse.
22. Vaan paljoa enemmin ne ruumiin jäsenet, jotka heikommaksi näkyvät, ovat tarpeelliset.
23. Ja jotka me luulemme häpiällisemmäksi ruumiissa, niiden päälle me enimmän kunnian panemme; ja jotka häijymmäksi näkyvät, niillä on enin kaunistusta:
24. Sillä jotka meissä kauniit ovat, ei ne mitään tarvitse; mutta Jumala on ruumiin kokoon liittänyt ja sille puuttuvaiselle enemmän kunnian antanut,
25. Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi; vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän.
26. Ja jos yksi jäsen kärsii jotakin, niin kaikki muut jäsenet kanssa kärsivät, ja jos yksi jäsen kunniassa pidetään, niin kaikki jäsenet myös riemuitsevat.
27. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen.
28. Ja Jumala on pannut seurakuntaan ensin apostolit, sitte prophetat, senjälkeen opettajat, sitte voimalliset työt, jälleen parantamisen lahjat, avut, hallitukset, moninaiset kielet.
29. Ovatko kaikki apostolit? Ovatko kaikki prophetat? Ovatko kaikki opettajat? Onko kaikilla voimalliset työt?
30. Onko kaikilla parantamisen lahjat? Puhuvatko kaikki moninaisilla kielillä? Taitavatko kaikki selittää?
31. Mutta noudattakaat te paraita lahjoja. Ja vielä minä teille korkiamman tien osoitan. "
Vastaukset 26
Vanhimmat
P. Paavalin 1. Epistola Timoteukselle 3
"1. Se on totinen sana: jos joku piispan virkaa pyytää, hän hyvää työtä halajaa.
2. Niin pitää siis piispan oleman nuhteettoman, yhden emännän miehen, valppaan, raittiin, siviän, vierasten holhojan, opettavaisen.
3. Ei juomarin, ei tappelian, ei ilkiän voiton pyytäjän, vaan armeliaan, ei riitaisen eikä ahneen,
4. Joka oman huoneensa hyvin hallitsee, jolla kuuliaiset lapset ovat, kaikella kunniallisuudella:
5. (Mutta jos joku ei taida omaa huonettansa hallita, kuinkas hän Jumalan seurakunnan taitaa hallita?)
6. Ei äsken kristityn, ettei hän paisuneena laittajan tuomioon lankeaisi.
7. Mutta hänellä pitää myös hyvä todistus oleman niiltä, jotka ulkona ovat, ettei hän laittajan pilkkaan ja paulaan lankeaisi.
8. Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, ei juomarit, ei häpiällisen voiton pyytäjät,
9. Jotka uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa pitävät,
10. Jotka pitää ensin koeteltaman, ja palvelkaan sitte kuin he nuhteettomiksi löydetään.
11. Heidän emäntänsä pitää myös siviät oleman, ei laittajat, vaan raittiit, kaikissa uskolliset.
12. Seurakunnan palveliat olkoon yhden emännän miehet, jotka lapsensa ja oman huoneensa hyvin hallitsevat.
13. Sillä jotka hyvin palvelevat, he hyvän menestyksen ansaitsevat ja suuren vapauden uskossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
14. Näitä minä kirjoitan sinulle, ja toivon pian tulevani sinun tykös;
15. Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus.
16. Ja se on julkisesti suuri jumalisuuden salaisuus, että Jumala on ilmoitettu lihassa, vanhurskautettu hengessä, nähty enkeleiltä, saarnattu pakanoille, uskottu maailmassa ja otettu ylös kunniaan. "
Jos ketään silleen kiinostaa yhden pakanan puhetta ottaa vaarin, niin haluaisin vielä tuoda ilmi sen, että me tekisimme jyrkän eroituksen sen onnellisuuden välille,
Joka tulee vapaasta, niin kuin uskosta Jeesuksen Kristukseen ja Hänen sovitustyönsä kautta ja sen kokonaisen opin totuuden kautta,
Ja sen onnellisuuden välille, joka tulee ylimielisyydestä, ja joka on paremmuuden tunnossa,
Sillä kyllä ylimielinenkin on onnellinen yhtälailla kuin vapaa onnellinen, mutta ylimielinen on paremmuuden tunnossa, ja silmistä me sen näemme, koetelkaamme siis yhdessä, mikä on Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto.
Toivottavasti me saisimme olla kerran kaikki yhdessä laumassa, siinä kiittäjien laumassa.
...21. Mutta ei silmä taida kädelle sanoa: en minä sinua tarvitse, eli taas pää jaloille: en minä teitä tarvitse.
22. Vaan paljoa enemmin ne ruumiin jäsenet, jotka heikommaksi näkyvät, ovat tarpeelliset.
23. Ja jotka me luulemme häpiällisemmäksi ruumiissa, niiden päälle me enimmän kunnian panemme; ja jotka häijymmäksi näkyvät, niillä on enin kaunistusta:
24. Sillä jotka meissä kauniit ovat, ei ne mitään tarvitse; mutta Jumala on ruumiin kokoon liittänyt ja sille puuttuvaiselle enemmän kunnian antanut,
25. Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi; vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän...
Meinaatko sä ettei meillä ittellä oo raamattua ollenkaa, teukkapersepetteri pakana??
Haluaa päteä ja olla esillä, ressukka!
Haluan. Ja myös päden ja olen esillä.
Kiitos,ymmärrän sinua.
Jumalan seurakunta
puolestas rukoilen.
Ja armoalttarille
käyn kanssa pyhien.
Nyt seuroihin teukkapakana ynnä muut!
Jesaia. 62
(1.Seurakunnan valitus ja kaunistus. II. Lupaus uskollisista opettajista. III. Levollisuus, ja valmistus Kristusta kohtaamaan.)
1.Zionin tähden en minä vaikene, ja Jerusalemin tähden en minä lakkaa, siihenasti että hänen vanhurskautensa koittaa niinkuin paiste, ja hänen autuutensa palaa niinkuin tulisoitto.
2.Että pakanatkin näkisivät sinun vanhurskautes, ja kaikki kunikaat sinun kunnias. Ja sinä nimitetään uudella nimellä, jonka Herran suu on nimittävä.
3.Ja sinun pitää oleman kunnian kruunu Herran kädesssä, ja kuninkaan hiippa sinun Jumalas kädessä.
4.Et sinä enään kutsuta hyljätyksi, eikä sinun maatas enää sanota hävitetyksi, vaan sinä kutsutaan: minun suosioni on hänessä, ja sinun maas asuttavaksi; sillä Herra on mielistynyt sinuun, ja sinun maallas asutaan.
5.Sillä niinkuin nuorukainen rakastaa neitsyttä, niin sinun lapses pitää sinua rakastaman; ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamestansa, niin myös sinun Jumalas iloitsee sinusta.
II6.Jerusalem, minä asetan vartiat muuris päälle, jotka ei ikänä päivällä eikä yöllä vaikene; ja jotka Herran muistatte, ei teidän pidä vaiti oleman.
7.Ja ei teidän pidä hänestä vaikeneman, siihenasti että hän sen vahvistaa, ja asettaa Jerusalemin maan päälle kiitokseksi.
III8.Herra vannoo oikian kätensä kautta, ja voimansa käsivarren kautta: en minä tahdo enään antaa jyviäs vihollistes syödä, enkä viinaas, jonka tähden sinä työtä teit, muukalaisten juoda;
9.Vaan jotka sen kokoovat, syövät sitä ja kiittävät Herraa; ja jotka sitä kokoovat, juovat sitä minun pyhyyteni esihuoneissa.
10.Menkäät, menkäät porttein kautta, peratkaat tietä kansalle: silittäkäät, silittäkäät polut, siirtäkäät kivet pois, ylentäkäät lippu kansain päälle.
11.Katso, Herra antaa sen kuulua hamaan maailman ääriin asti: sanokaat Zionin tyttärelle: katso, sinun autuutes tulee, katso, hänen palkkansa on hänen myötänsä, ja hänen työnsä hänen edessänsä.
12.Ja he pitää kutsuttaman pyhäksi kansaksi, Herran lunastetuiksi; ja sinä kutsutaan etsityksi ja ei hyljätyksi kaupungiksi.
Tämä on lyhykäinen Epistola, mutta kuitenkin sangen kaunis opetus, jossa kaikkinaiset jalosti tiettäväksi tehdään, mitä joku kristitty tietääksensä ja sen jälkeen elääksensä.
1 hän opettaa, millaisen piispan eli pitäjän parin oleman pitää, nimittäin hyvän, toimellisen ja oppineen evankeliumia saarnaamaan ja joka vääräin töiden ja ihmisten säätyin opettajat takaperin ajaa, jotka aina uskoa vastaan sotivat ja omattunnot kristillisestä vapaudesta eroittavat ihmisten töiden vankiuteen, niinkuin ne Jumalan edessä vanhurskaiksi, jotka ei kuitenkaan mihinkään kelpaa.
2 opettaa hän kaikkinaisia säätyjä, vanhoja, nuoria, vaimoja, miehiä, isäntiä ja palvelioita, kuinka kunkin pitää hänensä käyttämän, niinkuin ne, jotka Kristus kuolemallansa omaksensa saanut on.
3 opettaa hän maailmalliselle esivallalle kuuliaisen olemaan. Niin myös opettaa vielä siitä armosta, jonka Kristus meille ansainnut on, ettei joku luulisi kyllä olevan, että esivaltaa kuullaan ja kunnioitetaan; sillä ei meidän vanhurskautemme kelpaa mitään Jumalan edessä. Hän neuvoo myös eriseuraisia karttaman.
1 LUKU
I. Paavali tervehtii Titusta; II. Opettaa häntä, minkätapaisia piispaksi ja opettajaksi asetettaman pitää; III. Varoittaa häntä jumalattomia ja ulkokullatuita kovasti nuhtelemaan.
I. Paavali, Jumalan palvelia ja Jesuksen Kristuksen apostoli, Jumalan valittuin uskon jälkeen ja totuuden tunnon, joka jumalisuuden* jälkeen on,
2. Ijankaikkisen elämän toivoon, jonka Jumala, joka ei valehdella taida*, ennen ijankaikkisia aikoja luvannut on§,
3. Mutta ajallansa sanansa ilmoitti* saarnan kautta, joka minulle uskottu on, Jumalan meidän Vapahtajamme käskyn jälkeen,
4. Titukselle, toimelliselle pojalleni, meidän molempain uskomme jälkeen: armo, laupius, rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme, Herralta Jesukselta Kristukselta!
5. II. Sentähden minä sinun Kretaan jätin, että sinun pitää toimittaman, mitä vielä puuttuu, ja pappeja kuhunkin kaupunkiin asettamaan*, niinkuin minä sinulle käskenyt olen:
6. Jos joku nuhteetoin* ja yhden emännän mies on, jolla uskolliset lapset ovat, ei juomariksi eli kankeiksi soimatut.
7. Sillä piispan tulee nuhteettoman olla, niinkuin Jumalan huoneen haltian, ei röyhkiän, ei tylyn, ei juomarin*, ei tappelian, ei ilkiän voiton pyytäjän ,
8. Mutta vierasten holhojan*, hyväntahtoisen, siivollisen, hurskaan, pyhän ja puhtaan,
9. Ja kiinnipitävän puhtaasta ja opettavaisesta sanasta, että hän olis väkevä terveellisen opin kautta neuvomaan* ja vastaanseisojia voittamaan.
10. III. Sillä monta on tottelematointa, turhan puhujaa* ja mielen kääntäjää, enimmästi ne, jotka ympärileikkauksesta ovat ,
11. Joidenka suu pitää tukittaman, jotka koko huoneet kääntävät pois* ja häpiällisen voiton tähden** kelvottomia opettavat .
12. Yksi heistä sanoi, heidän oma prophetansa: Kretalaiset ovat aina valehteliat, pahat pedot ja laiskat vatsat.
13. Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä kovin, että he uskossa terveet olisivat,
14. Eikä Juudalaisten turhia juttuja* ja ihmisten käskyjä tottelisi**, jotka itsensä totuudesta kääntävät pois .
15. Kaikki ovat puhtaille puhtaat, mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään puhdas ole*, vaan sekä heidän mielensä että omatuntonsa on saastainen.
16. He sanovat tuntevansa Jumalan, mutta töillänsä he sen kieltävät*, ja ovat kauhiat ja kovakorvaiset ja kaikkiin hyviin töihin kelvottomat.
2. Luku.
I. Titusta varoitetaan neuvomaan jokaista velvollisuudestansa ja olemaan itse hyvä esikuva. II. Kirjoitetaan Jumalan autuaaksi tekeväisen armon vaikutus ja tarkoitus.
I. Mutta puhu sinä niitä, mitkä ovat terveelliseen oppiin soveliaat:
2. Että vanhat olisivat raittiit, kunnialliset, siivolliset, lujat uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä;
3. Vanhat vaimot myös käyttäisivät itsensä niin kuin pyhäin sopii*, ei panetteliat, eikä juomarit, mutta hyvin opettavaiset:
4. Että nuoret vaimot heiltä hyviä tapoja oppisivat, miehiänsä rakastaisivat, lapsensa rakkaina pitäisivät,
5. Olisivat siviät, puhtaat, kotonansa pysyväiset, hyvät, miehillensä alamaiset*, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
6. Neuvo myös nuoria miehiä siviästi olemaan.
7. Aseta itses kaikissa hyväin töiden esikuvaksi*, vilpittömällä opetuksella, kunniallisuudella,
8. Terveellisellä ja nuhteettomalla sanalla, että se, joka itsensä vastaan panee, häpeäis eikä mitään löytäisi meistä pahoin puhuaksensa.
9. Neuvo palvelioita isännillensä alamaiset olemaan, ja kaikissa kelvolliseksi*, ei vastaan sanojat,
10. Ei pettäväiset, vaan kaiken hyvän uskollisuuden näyttäväiset, että he Jumalan meidän Vapahtajamme opin kaikissa kaunistavat.
11. II. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme,
että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais*, ahkeraksi hyviin töihin.
15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön.
3. Luku.
I. Edespäin saa Titus käskyn neuvoa kristityitä, niinkuin armosta osallisia, heidän käytöksistänsä esivaltaa ja muita kohtaan II. Tituksen omista käytöksistä. III. Päätökseksi erinäisistä asioista, tervehdysten kanssa.
I. Neuvo heitä, että he päämiehille ja esivallalle kuuliaiset olisivat*, että he kaikkiin hyviin töihin valmiit olisivat:
2. Ettei he ketään pilkkaisi, eikä riitaiset olisi, vaan sopivaiset, osoittain kaikille ihmisille siveyttä.
3. Sillä me olimme myös muinen taitamattomat, kovakorvaiset, eksyväiset, palvellen himoja ja moninaisia hekumia, ja vaelsimme pahuudessa ja kateudessa, vainoten ja vihaten toinen toistamme.
4. Mutta sittekuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ihmisille ilmestyi,
5. Ei vanhurskauden töiden kautta*, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson§ ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. Jonka hän meidän päällemme, Jesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta, runsaasti vuodattanut on:
7. Että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja ijankaikkisen elämän perillisiksi toivon jälkeen.
8. II. Tämä on totinen sana ja näitä minä tahdon sinun vahvasti opettamaan, että ne, jotka Jumalan päälle uskoneet ovat, ahkeroitsisivat hyvissä töissä muiden edellä käydä: nämät ovat ihmisille hyvät ja tarpeelliset.
9. Mutta hulluja tutkimisia, polvilukuja, riitoja ja kilvoituksia laista vältä; sillä ne ovat turhat ja kelvottomat.
10. Eriseuraista ihmistä pakene, kuin häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.
12. III. Kuin minä Artemaan eli Tykikuksen sinun tykös lähetän, niin riennä sinä minun tyköni Nikopoliin; sillä minä olen aikonut siellä talvea pitää.
13. Lähetä Zenas, lainoppinut, ja Apollo visusti matkaan, ettei heiltä mitään puuttuisi.
14. Mutta anna myös niidenkin, jotka meidän ovat, oppia hyvissä töissä muiden edellä käymään, kussa niin tarvitaan, ettei hekään hedelmättömät olisi.
15. Sinua tervehtivät kaikki, jotka minun kanssani ovat. Tervehdi niitä, jotka meitä uskossa rakastavat. Armo olkoon teidän kaikkein kanssanne, amen!
Kirjoitettu Titukselle, Kretan ensimäiselle piispalle, Makedonian Nikopolista.
*"Tämä on lyhykäinen Epistola, mutta kuitenkin sangen kaunis opetus, jossa kaikkinaiset jalosti tiettäväksi tehdään, mitä joku kristitty tarvitsee tietääksensä ja sen jälkeen elääksensä."
"3. Sillä me olimme myös muinen taitamattomat, kovakorvaiset, eksyväiset, palvellen himoja ja moninaisia hekumia, ja vaelsimme pahuudessa ja kateudessa, vainoten ja vihaten toinen toistamme.
4. Mutta sittekuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ihmisille ilmestyi,
5. Ei vanhurskauden töiden kautta*, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson§ ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. Jonka hän meidän päällemme, Jesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta, runsaasti vuodattanut on:
7. Että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja ijankaikkisen elämän perillisiksi toivon jälkeen."
"Pyhän Johanneksen ensimäinen Epistola on toimellinen apostolinen Epistola, ja sen pitäis kohta hänen evankeliumiansa seuraaman. Sillä niinkuin hän evankeliumissansa uskosta selkiästi opettaa, niin hän myös tässäkin Epistolassa nuhtelee niitä, jotka uskosta kerskaavat ilman töitä, ja opettaa ahkerasti, ettei työt siitä jää pois, jossa usko on. Mutta jos ne jäävät pois, niin ei usko ole oikia, vaan valhe ja pimeys. Vaan ei hän tätä tee lain vaatimisella, niinkuin pyhän Jakobin Epistola, mutta herättää ja suosittelee meitä rakkauteen, että me toinen toistamme rakastaisimme, niinkuin Jumalakin meitä rakasti.
--->>Kirjoittaa myös kovasti kerintilaisiä ja antikristuksen henkeä vastaan, joka jo silloin rupesi kieltämään, ettei Kristus ollut lihaan tullut. Joka nyt enimmästi käsissä on; sillä ehk’ei nyt julkisesti suulla kielletä Kristuksen lihaan tulleeksi, niin ne kuitenkin kieltävät sen sydämessänsä, opillansa ja elämällänsä. Sillä joka töillänsä tahtoo hurskaaksi ja autuaaksi tulle, se kieltää Kristuksen. Mutta Kristus on sitä varten lihaan tullut, että hän meitä ilman meidän töitämme verensä kautta hurskaaksi ja autuaaksi tekis.
Ja niin tämä Epistola sotii molempia vastaan, sekä niitä, jotka tahtovat ilman töitä uskossa olla ja myös niitä vastaan, jotka töillänsä tahtovat hurskaaksi tulla, ja pitää meitä oikialla, keskimäisellä tiellä, että me uskon kautta hurskaaksi ja synnistä vapaaksi joutuisimme; ja sitte kuin me hurskaat olemme, pitää meidän hyviä töitä ja rakkautta Jumalan tähden ahkeroitseman vapaasta mielestä ilman maksun toivoa.
Mutta ne kaksi seuraavaista Epistolaa ei ole opettavaiset, vaan rakkauden ja uskon esikuvat, joilla myös on oikia apostolinen henki."
"Mutta Kristus on sitä varten lihaan tullut, että hän meitä ilman meidän töitämme verensä kautta hurskaaksi ja autuaaksi tekis."
97. Psalmi
97:1 \Herra\ on kuningas, siitä maa iloitkaan: olkoon saaret riemuiset, niin monta kuin heitä on.
97:2 Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä: vanhurskaus ja tuomio ovat hänen istuimensa vahvistus.
97:3 Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa ympärillä hänen vihollisensa.
97:4 Hänen leimauksensa välkkyvät maan piirin päällä: maa näkee sen ja vapisee.
97:5 Vuoret sulavat niinkuin vedenvaha \Herran\ edessä, koko maailman Herran edessä.
97:6 Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
97:7 Hävetkäät kaikki, jotka kuvia palvelevat, ja kerskaavat epäjumalista: kumartakaat häntä kaikki enkelit.
97:8 Zion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret ovat riemuissansa, \Herra\, sinun hallituksestas.
97:9 Sillä sinä, \Herra\, olet Korkein kaikissa maakunnissa: sinä olet sangen suuresti korotettu kaikkein jumalain ylitse.
97:10 Te kuin \Herraa\ rakastatte, vihatkaat pahaa! hän kätkee pyhäinsä sielut: jumalattomain käsistä hän heitä pelastaa.
97:11 Vanhurskaalle koittaa valkeus, ja ilo hurskaille sydämille,
97:12 Vanhurskaat iloitkaat \Herrassa\, kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.
Kiitos, raamattu on best.
Jooel 2:
27.
Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
28.
Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29.
Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
30.
Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31.
aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
32.
Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.
Nyt sen tajusin. Paavali viittaa roomalaiskirjeessä tähän Jooelin kirjan jakeeseen 32. Varmasti oli jo Roomassa nousseet sellaiset äänet, että kun vain suullaan huutaa Herran nimeä niin pelastuu. Tähän Paavali sanookin:
(Room 10)
"13. Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
14. Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?"
Täällä pyörii tänäkin päivänä näitä kirkkiksiä, joilla on väärä autuuden oppi. He väittävät, kunhan vain suullaan tunnustaa Kristusta, niin se riittää. Heille vastaankin, kuten Paavali: kuinka he sitä tunnustavat, johon he eivät uskoneet, kuinka he sen uskovat, josta eivät ole kuulleet ja kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa. Niin siis tulee usko kuulosta ja kuulo Jumalana sanan saarnan kautta.
Kahdeksas käsky.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Mitä se on?
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele lähimmäisestämme emmekä häntä petä, panettele taikka saata pahaan huutoon, vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin.
Ketä nämä väärän autuuden opin kirkkikset ovat?
Ethän vain tarkoita niitä, jotka eivät voi omantunnon syistä hyväksyä tätä ylpeää touhua sakramenttien itselle otossa? Sakramentit kun olisi voitu ottaa rukoushuoneille sopimalla kirkon kanssa jakamalla omilla rukoushuoneilla papin ja saarnaajien avulla, kuten on tehty iätajat kirkkorakennuksessa. Miespappi ja vanha kaava.
Miksi oikean kristityn tuntomerkin pitäisi olla halu tapella esivallan kanssa välittämättä yhteiskunnallisesta vanhurskaudesta?
kirkkiksiä, esikoisleestadiolaiset, leeviläiset jne... Missä..."teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. "? Tuomittavaa joutua perustavat uskonsa niiden naapurin virheellisen opin, ("he ovat väärässä = olemme oikeassa"-oppi)
En ota kantaa siihen, mitä mieltä on sakramenttiasiasta. Ei se ole autuuden asia minun nähdäkseni. Kertoo vain siitä, että ei luota seurakuntaan, eikä ole nöyryyttä. Niihin otan kantaa, joille riittää kristityksi hyväksymiseen se, että suullaan tunnustaa herran nimeä, tämä on väärä autuuden oppi.
"8. II. Tämä on totinen sana ja näitä minä tahdon sinun vahvasti opettamaan, että ne, jotka Jumalan päälle uskoneet ovat, ahkeroitsisivat hyvissä töissä muiden edellä käydä: nämät ovat ihmisille hyvät ja tarpeelliset.
9. Mutta hulluja tutkimisia, polvilukuja, riitoja ja kilvoituksia laista vältä; sillä ne ovat turhat ja kelvottomat.
10. Eriseuraista ihmistä pakene, kuin häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on."
(Joh. 1 Epistolan selityksestä)
"Ja niin tämä Epistola sotii molempia vastaan, sekä niitä, jotka tahtovat ilman töitä uskossa olla ja myös niitä vastaan, jotka töillänsä tahtovat hurskaaksi tulla, ja pitää meitä oikialla, keskimäisellä tiellä, että me uskon kautta hurskaaksi ja synnistä vapaaksi joutuisimme; ja sitte kuin me hurskaat olemme, pitää meidän hyviä töitä ja rakkautta Jumalan tähden ahkeroitseman vapaasta mielestä ilman maksun toivoa."
"I. Neuvo heitä, että he päämiehille ja esivallalle kuuliaiset olisivat*, että he kaikkiin hyviin töihin valmiit olisivat:
2. Ettei he ketään pilkkaisi, eikä riitaiset olisi, vaan sopivaiset, osoittain kaikille ihmisille siveyttä.
3. Sillä me olimme myös muinen taitamattomat, kovakorvaiset, eksyväiset, palvellen himoja ja moninaisia hekumia, ja vaelsimme pahuudessa ja kateudessa, vainoten ja vihaten toinen toistamme.
4. Mutta sittekuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ihmisille ilmestyi,
5. Ei vanhurskauden töiden kautta*, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson§ ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. Jonka hän meidän päällemme, Jesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta, runsaasti vuodattanut on:
7. Että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja ijankaikkisen elämän perillisiksi toivon jälkeen."