Otatko apua vastaan....

Otin jo ja sen jatkeena työstän itseäni edelleen, enää en muita tarvitse. Oleelliset kysymykset on minulta kysytty, ja nyt osaan esittää niitä itsekin itselleni. Hiljaisuus on ollut täydellinen ja läpikäyty-nyt olisi jo aika kohisevan roihun. Valitettavasti, särkyneen sydämen syndroomaan ei voi kukaan toinen auttaa. (En kuunnellut videosta kuin alkua.)

Ahaa, täältäkö se apu löytyy. Pitää pistää korvan taa jos en selviä ilman ulkopuolista. Tähän mennessä on keksitty ratkaisu jokaiseen ongelmaan, ihan omasta päästä, ja sen kyllä huomaa - tämmönen musta tuli.

Toisaalta mä oon kuin muutkin, tulin tänne kertomaa että tein ruokaa ja söin niin paljon, että on heittäydyttävä huilimaan. Mut kyl mä tästä vielä nousen, meinaan ulkoilla tänäänkin.

Totta tuo! Olen ollut vuosia hiljaisuudessa ja itsetutkiskelussa, että ny tuntuu riittävän. Haluaisin jo vähän joyain säpinää ja hieman kiirettä
Kyllä itseensäkkin kyllästyy pidemmän päälle :D
Toisaalta, kiire voi mielestäni olla myös jotenkin ulkosyntyistä, vaikka se perustuukin omiin valintoihin. helposti löhtee myös auttamiskierteeseen, kun ympärillä on paljon avun tarvitsijoita, jolloin kohta huomaa olevansa kiireinen. terveitsekkyys on hyvästä, mutta missä menee sen raja.