kun emme näe toisiamme ollenkaan?
Meneeköhän tämä sitten kesällä ohi
kahteen.kuukauteen
14507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen yrittänyt, mutta ei hän mielestä mihinkään katoa <3
N>M
Ainahan sitä voi lomallakin nähdä jossakin, jos sopii etukäteen.
Teoriassa kyllä, käytännössä ei.
Totta turiset. Ei ole meistä kummastakaan sopimaan, kun tahtoa ei ole riittävästi. Mutta ällös huoli, löydät kyllä vielä jonkun, jonka kanssa palaset loksahtelee kuin itsestään. Ehkä jo kesällä.
Sitä toivon.
Entä millainen on jälleenäkeminen sitten taas syksyllä? Hyppäätkö syliini ja annatko ensisuudelman viulukvartetin säestäessä taustalla kohtausta? Oon mäkin yrittäny unohtaa ja mietinki sua enää joka toinen sekunti.
Palaan auringonpolttamat pitkiksi kasvaneet hiukset hulmuten maailmankansalaisen elkein jenkkiaksenttia jauhaen takaisin eikä hän enää tunnista minua. Viulukvartetti peruuntuu.
Hienoa, että unohtamisprojektisi edistyy noinkin hyvin. Ehkä minullakin on toivoa?
Ei ole kummallakaan toivoa ja nyt kun mainitsit hänen ihanat vaaleat hiuksensa niin unohdin unohtaa unohtamisen kokonaan. Tilaan myös koko sinfoniaorkesterin säestämään kun kuiskaan hänen korvaansa tunteeni. En antaisi itselleni anteeksi jos päästäisin hänet toiselle mantereelle palanen minua mukanaan.
ei se mene ohi ,,,on jo monen vuoden kokemus,,,häntä en nähnyt kolmeen kuukauteen ,silti kaipasin joka päivä ....:(
Voi voi. Pari kk ei ole edes paha.. Paha on kun tietää ettei ikinä koskaan enää...
Ei näe, ei kuule, ei muuta ok kuin muistot.. Haudattava on. Tuleekohan kylmä kesä..
Joo. Tämä.
Mä olen murehtinut sitä, että se vääjäämätön, kun en enää häntä näe, ei välttämättä olekaan kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan voi tapahtua jo aiemmin.
Kuristava tunne. Ja siis ihan oikeasti on pala kurkussa ja on itkussa pitelemistä. Yhtäkkiä tämä pari kesäkuukautta ilman häntä onkin best case scenario ja lottovoitto.
Sitten musta tulee kävelevä masennus. Mä toivoin, että siihen menisi kauemmin, että loppuelämä ei olisi niin pitkä.
Sitä aina miettii, kun tottuu toisen näkemiseen ja sitä alkaa kaipaamaan jos ei näe toista. Tulee varmasti ikävä häntä ja juttujaan. Onneksi nähdään ennen sitä yhteisessä illanvietossa :).
Milloin se illanvietto on?
Minulla ei ole varmasti tiedossa illanviettoa. Oma kaupunki on paras paikka ja rakastan keskustaa ja sen lähialueita. Ehkä siellä törmää mukavaan ihmiseen koskaan ei tiedä. Unelmia on hyvä olla, mutta kaikki niistä eivät voi toteutua.