On mielestäni tyhmää ajatella noin.
Yksinäinen tai vaikkapa eläkeläinen voi olla onnellinen ja semirikas.
Ei kannata tehä yleistyksiä.
Tosin itsekin joskus yleistyksiin sorrun.
Esim millaine on perussuomalaisten äänestäjä yleensä.
Tulee semmosia mielikuvia, että on yleensä työtön, pahoinvoiva, supisuomalainen, juoppo, kovanaama-skini, huumehörhö, väkivaltarikollinen, natsi tai vaikkapa rasisti.
Yksinäinen tai vaikkapa eläkeläinen voi olla onnellinen ja semirikas.
Ei kannata tehä yleistyksiä.
Tosin itsekin joskus yleistyksiin sorrun.
Esim millaine on perussuomalaisten äänestäjä yleensä.
Tulee semmosia mielikuvia, että on yleensä työtön, pahoinvoiva, supisuomalainen, juoppo, kovanaama-skini, huumehörhö, väkivaltarikollinen, natsi tai vaikkapa rasisti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin ja siis jotkut voi kokea olevansa (negatiivisella) tavalla yksinäisiä vaikka olisi millainen lauma ympärillä. Se on subjektiivinen kokemus.
Kiinnostava ja tärkeä avaus. Itse ajattelen, ettei yksin oleminen ole tosiaankaan aina onnetonta ja surullista. Pikemminkn koen, että jollei joku osaa olla yksin, on se aika surullista.
Yksinäisyys sen sijaan sanana merkitsee ainakin itselleni ehkä enemmän yksinolon kielteistä puolta.
Uskon, että ihminen on perusyksin jossain mielessä. Toisten seura, perhe ja parisuhde eivät täysin pääse tunkeutumaan perusyksinäisyyden ytimeen. Vaikka ne lievittävätkin sitä varmasti. Kristittynä ja pappina ajattelen, että Jumala on yksinäisyyden keskelläkin. Silloin emme olekaan täysin yksin koskaan.
Mitä te muut ajattelette asiasta?
Pappi Elisabet
Hyvä ihminen hyväksyy monenlaiset ihmiset.
Rakastava Jumala hyväksyy erityyppiset, muttei hyväksy mitään erityisen suurta pahuutta, kuten kiusaaminen/tappo.
Mun kirjoissani jos Jumala ja uskonasiat ovat totta, niin Jumala on rakastavampi ja suvaitsevaisempi kuin mitä esim vanhan testamentin Jumala.
Esim homous on se, jonka oikeamielinen Jumala hyväksyy.
Sukurutsaus tai eläimiin sekaantumisen Jumala sen sijaan tuomitsee.
Näin mä luulen.
Yksinään oleminen ei oo ongelma, jos ihminen on tehty lujasta puusta, kuten minä.
Mä pärjään kyllä yksinäni.
Asun toki isäni kanssa, mutta kokisin pärjääväni hyvin täysin yksin.
Aika yksin mä oon, kun ei oo oikeastaan yhtäkään kaveria.
Mä oon hieman vaikea tapaus, sillä en hyväksy sarkasmihuumoria jne.
Olen tarkka ja vaikea.
Suurin osa ihmisistä harrastaa esim sarkasmia, minä en.
En suutu tai loukkaannu, mutten tule vain toimeen niiden kanssa.
Sinulla on erinomainen kyky pukea ajatuksesi sanoiksi, siis tarkoitan itsearviointikykyäsi.
P Elisabet
Ihan samaa mieltä olen Elisabetin kanssa. Olen elänyt pitkään sinkkuna, yksin ilman perhettä. Ihminen voi kokea jatain eksistentiaalista yksinäisyyttä vaikka on parisuhteessa, on ystäviä. Voi olla tunne, ettei kukaan pääse samalle aaltopituudella ja henkiseen, sielun yhteyteen. On niin kuin olisi välillä aina se jonkinlainen näkymätön muuri. Olen joskus kokenut sellaista nuoruudessa ollessani naimisissa ja lapsuuden ydinperhe oli vielä koossa.
Nyt on enää vain ystäviä mutta sitä orpouden ja autiuden ja ulkopuolisuuden tunnetta ei enää ole. Koen myös että olen kodissa, omassa kehossani ja on ihan hyvä olla ihmistenkin parissa. Kiva tulla sitten kotiin lepään ja latautumaan. Kaipaan tilaa ja rauhaa ja hiljentymistä.
En tiedä mitä minulle on tässä vuosikymmenien saatossa tapahtunut. Olenko eheytynyt ihmisenä, kasvanut ukossa ja Jumala-suhteessa.
Nk. yksinäisyyden ja onnettomuuden välillä ei ole täyttä korrelaatiota siinä mielessä, että esim. onnettomassa parisuhteessa elävä on usein hyvin yksinäinen. Hänellä ei ole ehkä ketään, jolle voisi epäonnestaan ja häpeästään kertoa (esim. väkivaltainen ja sairaalloisen mustasukkainen kumppani). Toisaalta taas yksinelävälle ihmiselle riittää yksikin hyvä tuttava. Eli pieni puhelu päivittäin ja tapaaminen harvemmin voi pitää elämäniloa yllä. Se sijaan jos ei ole ketään, jolle voi koskaan kertoa syvimmistä tunteistaan, niin useimmat ihmiset kärsivät. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen olento.
Itse olen mieluummin onnellisesti eronnut. Vietän suurimman osan päivästäni yksin, mutta minulla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa viestitellään ja soitellaan päivittäin. Tavataan ehkä kuukausittain. Satunnaisetkin tuntemattomien kohtaamiset esim. erilaisissa tilaisuuksissa piristävät. Toisaalta aktiivista ja vauhdikasta sosiaalista elämää en edes jaksaisi. Kaipaan ympärilleni tilaa ja hiljaisuutta.