Olen jo vuosia kärsinyt masennuksesta ja uupumuksesta. Olen syönyt monenlaisia lääkkeitä ja käynyt terapiassa, yrittänyt muuttaa ruokavaliota, tehdä vähemmän töitä, vaihtaa töitä jne. Välillä olen ollut sairaslomalla. Olen todella kamppaillut jaksaakseni eteenpäin koska minulla on perhe: mies ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Olen tunnollisesti hoitanut lapset ja kotitalouteen liittyviä asioita (jopa enemmän kuin mieheni) ja yrittänyt olla miehelleni hyvä vaimo. Kaikki tämä on ollut suuren ponnistelun takana ja nyt olen tullut tieni päähän. En näe että tulevaisuudessa olisi minulle mitään, olen itkuinen ja ahdistunut. Väsyttää, tavarat eivät pysy kädessä eikä muisti toimi kuten ennen. Olen aivan loppu. Olen kertonut tilanteen miehelleni ja hän joutuu ottamaan nyt enemmän vastuuta perheestämme kuin koskaan. Ei kuitenkaan kaikkea sillä yritän edelleen olla lapsilleni äiti, en haluaisi heidän joutuvan kärsimään. Ongelmana on mieheni reaktio: hän ei pysty olemaan myötätuntoinen vaan on melko ärsyyntyneen oloinen. Olemme yrittäneet tästä keskustella ja hän vetoaa siihen että onhan tämä nyt hänellekin rankkaa. Ymmärrän että onkin, mutta nyt olen itse alkanut ärsyyntyä. Olen hoitanut masentuneena kaikki nämä velvollisuudet kaikki nämä vuodet, mutta nyt kun tarvitsisin lepoa enkä vain enää pysty, mieheni kiukuttelee minulle. Olenko jotenkin kohtuuton?
Masennus ja puoliso
Ärsyyntynyt
297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et ole kohtuuton.Olet sinnitellyt sairautesi kanssa,ja hoitanut perheen.Kyllä miehelläsi täytyisi olla ymmärrystä,ja olla sinun tukenasi.Ota kaikki mahdollinen hoitoapu vastaan,jospa jollakin keinoin saisit helpotusta ja voimia jaksaa eteenpäin.Kyllä puolisolla pitäisi olla ymmärrystä,ja olla tukenasi.Onko teidän keskinäiset välit ,ja välittäminen kunnossa.
Suurin piirtein välimme ovat kunnossa, mutta onhan tämä monen vuoden kamppailu tuonut varjoja. Ongelmia ei ole ollut vain minulla vaan myös miehelläni. Ymmärrän kyllä että masentuneen ihmisen kanssa ei ole helppo olla ja miehenikin on väsynyt. Tuntuu vain siltä että en voi tälle sairaudelle mitään ja toisen ärsyyntyminen siitä surettaa.