Se tunne, puuttuva osa, myyttinen puolikas, jumalten kahtia jakama ihminen, joka etsii itseään, sielunkumppania, täydellisyyttä. Moni ei koskaan löydä, jotkut löytävät, mutta eivät silti saavuta. Silti se on etsinnän päätös ja on kasvot, on nimi, on tarina, jonka viimeinen lause päättyy kolmeen epäröivään pisteeseen...
Ja vaikka et tuntenutkaan samoin niin silti se on kuin kotiinpaluu, näköala harjulta taloon laakson toisella puolen kun ei jaksa enää harhailla, kun sydän päätti ja sisin tiesi, että sinun seurassasi lakkasin olemasta yksin.
https://youtu.be/Tj75Arhq5ho
Ja vaikka et tuntenutkaan samoin niin silti se on kuin kotiinpaluu, näköala harjulta taloon laakson toisella puolen kun ei jaksa enää harhailla, kun sydän päätti ja sisin tiesi, että sinun seurassasi lakkasin olemasta yksin.
https://youtu.be/Tj75Arhq5ho
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kenelle tämä on suunnattu?
Yhtä tiettyä miestä mietin.
Se tunne, että on tullut kotiin.
Tunsikohan hän mies niin?
Rakastatko kaipuuta enemmän kuin sitä miestä?
Kummallinen ajatus, en todellakaan. Ikävöin hänen seuraansa ja sitä miltä hänen läheisyydessään tuntuu. Joku saattaa kyllä rakastua siihen rakastumisen tunteeseen, mutta silloin kohteella ei olisi merkitystä.
Tunne siitä kun kuulee toisesta tai näkee hänet.Onni sisimmässä.Hymy nousee huulille ja on niin hyvä olla.
Toisinaan sitä on vaipua epätoivoon, loputtomaan tiistai-illan sateeseen, nuokkuvien, yhä lehdettömien oksien harmauteen. Mutta jossain aina piilee tuo tunne, päättymättömän tarinan haalistunut kaavapiirros, jota väritämme sanoillamme vahvemmaksi. Kerro minulle vielä lisää. Kerro poluista, jotka ovat sivunneet toisiaan, heijastuksista ikkunalasissa, sillä ne auttavat minua uskomaan - uskomaan, että elämässä todellakin on tarkoitus sekä kiero, puolisokea kohtalo, joka on neulonut lankansa piirun verran syrjään kurssistaan.
Kotimatka, paras matka.
...ja sit kun pääsee perille :-)