Olen hankkimassa ensimmäistä koiraani, ja olen harkinnut myös aikuista, vaikka pentukin olisi ihana. Nyt olisi eräällä kasvattajalla tarjolla 2 aikuista uuden kodin etsijää (7&10v) heidän omia koiriaan. Kannattaisiko ottaa pentu vai aikuinen? Koirista on aiemmin kokemusta hoitokoiran muodossa, joka silloin tällöin ollut hoidossa. Omaa ei koskaan ollut.
Nämä aikuiset ovat olleet koko ajan kasvattajalla itsellään, entisiä näyttelykoiria.
Koiran pitäisi melko pian tottua olemaan yksin 5-6h/pv joskus 8h (olipa pentu tai seniori), kun olemme molemmat päivät töissä (toinen 2-vuorotyössä, että päivällä olisi aikaa koiralle jokatoinen vko). Kumpi kannattaisi ottaa pentu vai aikuinen? Kokemuksia?
Nämä aikuiset ovat olleet koko ajan kasvattajalla itsellään, entisiä näyttelykoiria.
Koiran pitäisi melko pian tottua olemaan yksin 5-6h/pv joskus 8h (olipa pentu tai seniori), kun olemme molemmat päivät töissä (toinen 2-vuorotyössä, että päivällä olisi aikaa koiralle jokatoinen vko). Kumpi kannattaisi ottaa pentu vai aikuinen? Kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Peruskoulutettu aikuinen on aina helpoin. Pennussa on valtavasti töitä, enkä tiedä otanko itsekään enää pentua koskaan (vaikka hyvä tuostakin tuli).
Hyvä pitää mielessä kyllä, ettei mitään rescueita kannata ekaksi koiraksi ottaa, koska niillä on usein jo jonkinmoisia käytöshäiriöitä (ei kaikilla, mutta usein). Valitse siis just tollanen peruskoulutettu näyttelykoira, niin todennäköisesti ihan nappi valinta.
Mikä rotu kyseessä, koska sekin vaikuttaa aikalailla? Kaikki rodut ei sovi kaikille, varsinkaan epävarmalle ensikertalaiselle.
Järkevältä kuullostaa, kyseessä on sheltti. Olemme ihastuneet tähän rotuun emmekä edes muuta ole ajatelleet (hoitokoirakin). Olen lukenut/kuullut, että on suht.helppo koira ns.pehmeä ja helposti koulutettava. Kovat rodut ei minulle sopisi.
En uskaltaisikaan ottaa sitä riskiä, että ottaisin "rescuekoiran"(ulkomailta tai Suomesta), että siinä mielessä tuollainen kasvattajalla ikänsä ollut peruskoulutettu varmaan paras vaihtoehto. Tosin elänyt koiralaumassa ja nyt joutuisi ainoaksi koiraksi.
Kuulostaa hyvälle =)
Muistakaa varmistaa ettei ole esim. eroahdisteinen, koska yksinjäädessään nyt ei ole laumaa tukenaan enää. Itselläni eroahdisteinen koira, joka pärjää toisen koiran kanssa kyllä, mutta ei yksin pitkästä koulutuksesta huolimatta.
Niin vanhaa en itse ottaisi, eläinlääkärikulut on korkeat ja elinaikaa ei enää paljon jäljellä. On ikävä saattaa kaveria hautaan ja vaikea ottaa päätös siitä milloin se aika on.