Alkuperäistä Lestaadiuksen kirjoitusta!
"Näinä aikoina on monella omavanhurskaus
autuuden perustuksena, ei
ainoastaan siveöillä, jotka eivät ole
koskaan heränneet, että he olisivat tulleet
pahuutensa tuntemaan; mutta muutamat
heränneet tahtovat myös omanvanhurskauden
kautta mennä taivaaseen, nimittäin
semmoiset heränneet, joiden tunto
on liikkunut, että he rupesivat tuota
entistä grouvia elämää silittämään. He
ovat heittäneet juopumuksen pois ja
maistavat vaan pikku piiskaisen. He ovat
heittäneet kirouksen. He ovat heittäneet
muun varkauden, mutta tullivarkautta he
eivät saata heittää. Niille on sentähden
kaikki maailman turhuus luvallinen,
koreus on luvallinen, häät ovat luvalliset,
ristijäiset ovat luvalliset ja gravijaiset
ovat luvalliset ja maailman malli on
luvallinen. Eivät he tahdo peräti luopua
perkeleestä ja hänen menoistansa Eivät
he tahdo kaikesta sydämestä kieltää
itseänsä maailmasta. Siitä hännästä nyt
heitä rietas pidättää ja se on kuitenkin
luja rihma, josta hän pidättää. Se on niin
paksu kuin ankkuritanko, vaikka he itse
luulevat, ettei se ole paksumpi kuin
hiuskarva. Mutta kyllä he saavat tuta
kuinka luja ja paksu tämä maailman
nuora on, jos omatunto herää."
"Näinä aikoina on monella omavanhurskaus
autuuden perustuksena, ei
ainoastaan siveöillä, jotka eivät ole
koskaan heränneet, että he olisivat tulleet
pahuutensa tuntemaan; mutta muutamat
heränneet tahtovat myös omanvanhurskauden
kautta mennä taivaaseen, nimittäin
semmoiset heränneet, joiden tunto
on liikkunut, että he rupesivat tuota
entistä grouvia elämää silittämään. He
ovat heittäneet juopumuksen pois ja
maistavat vaan pikku piiskaisen. He ovat
heittäneet kirouksen. He ovat heittäneet
muun varkauden, mutta tullivarkautta he
eivät saata heittää. Niille on sentähden
kaikki maailman turhuus luvallinen,
koreus on luvallinen, häät ovat luvalliset,
ristijäiset ovat luvalliset ja gravijaiset
ovat luvalliset ja maailman malli on
luvallinen. Eivät he tahdo peräti luopua
perkeleestä ja hänen menoistansa Eivät
he tahdo kaikesta sydämestä kieltää
itseänsä maailmasta. Siitä hännästä nyt
heitä rietas pidättää ja se on kuitenkin
luja rihma, josta hän pidättää. Se on niin
paksu kuin ankkuritanko, vaikka he itse
luulevat, ettei se ole paksumpi kuin
hiuskarva. Mutta kyllä he saavat tuta
kuinka luja ja paksu tämä maailman
nuora on, jos omatunto herää."
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Niille on sentähden
kaikki maailman turhuus luvallinen,
koreus on luvallinen, häät ovat luvalliset,
ristijäiset ovat luvalliset ja gravijaiset
ovat luvalliset ja maailman malli on
luvallinen. Eivät he tahdo peräti luopua
perkeleestä ja hänen menoistansa Eivät
he tahdo kaikesta sydämestä kieltää
itseänsä maailmasta."
Nykyäänkin meidän vanhoillislestadiolaisten keskuuteen on tullut monille taas kaikki maailmallinen koreus luvalliseksi. Kyllä siinä on valvomapaikka itsekullakin omalla vartiopaikallaan. Juhlissa mässäillään mielestäni liikaa ja liika maailmallisiksi ovat monet menneet mm. juhlien tai pukeutumisen koreudessa.
sitä mieltä, että vähän saa olla koreutta, muttei liikaa. Vähän saa olla maailmallinen, muttei liikaa. Vähän saa seurata maailman muotoa, muttei liikaa. Vähän saa huorata, muttei liikaa. Vähän saa tehdä syntiä, muttei liikaa.
Pienikin synti on yhtä kadottavainen kuin tappaminen, jos se tulee luvalliseksi, sillä eihän ihminen voi katua sitä mitä se ei pidä syntinä!
Kirjoitin hieman huonosti-ymmärrettävästi, kun kirjoitin liiasta maailmallisuudesta. Vähäisinkin maailmallisuus on liikaa.
Koreutta sen sijaan saa olla sopivassa määrin. Mutta jos koreus henkii maailmallisuutta tai sitä on liikaa, niin se on syntiä.
Jumala on luonut myös kaiken kauneuden ihmisten käytettäväksi. Mutta koreilu, joka menee maailmallisuuden puolelle on syntiä.
Me emme pelastu mitään sääntöjä noudattamalla, emmekä elämällä riittävän hyvin, koska siihen on vain Yksi mahdollinen, Jeesus Kristus. Hänen kauttaan me ainoastaan pelastumme Hänen valtakunnassaan.
voidaan siis todeta, että olet kuitenkin sitä mieltä, että syntiä saa tehdä kunhan ei tee sitä liikaa!
että olet oikeassa.Varastaa saa vähän ja jos paljon niin s eon syntiä?
Koreutta saa vähän jne.
Siinä sitä ollaan!
Heikko ihminen heikoilla eväillä.
Häpeä!
Heikko ihminen olen ja vieläpä heikoin eväin. Sen tunnen ja tiedän!
Ehkä juuri siksi en ymmärtänyt mitä tarkoitit?
Tuollainen ulkoisen elämän kontrollointi ei ole elävää kristillisyyttä, vaan turvan hakemista omaa elämää kontrolloimalla. Olen jo pitkään seurannut sitä kuinka tuntematon heille on Jeesus Kristus, joka on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Jos seuraatte heitä hetken, niin huomaatte itsekin sen kuinka vähän he puhuvatkaan Jeesuksesta ja kuinka vähän he ylistävät Jeesusta. Heillä on kaikkitietävän otteet patsaksi ja jumaliksi julistamistaan edesmenneistä ihmisistä ja heidän opetuksistaan.
Ihminen tekee tällä tavoin Jumalanssa niin pieneksi, ja syntiturmeluskin on hänen itsensä hallittavissa. Ei ole silloin laki kirkastanut vielä todellista syntiä synniksi. Ihminen on kokosyntinen ja tarvitsee kokonaisen armon.
Ihminen ei tule autuaaksi tekemällä ovelasti itselleen sellaisen syntiluettelon jonka juuri ja juuri kykenee vaivoin välttämään. Ja mikä siveydestä puuttu niin se paikataan sitten tavalla tai toisella ansaittavalla armolla.
Tällaista vanhurskautta meille on kaupattu ja kaupataan.
Nämä ihmiset eivät vielä ole tulleet laain kautta tuntemaan turmeluksensa täydellisyyttä, niin että kaikki omavanhurskaus olisi kirkastunut saastaiseksdi vaattereksi heille. Laki ei ole saanut heitä vielä kurittaa niin paljon, että he olisivat olleet pakotettuja kokosyntisinä turvautumaan yksin armoon ja Kristuksen ansioon.
He eivät ole vielä uskosta vanhurskaita, vaan lisäävät vanhurskauttamiseen omia tekojaan.
Näinhän tuhlaajapoika juuri teki, eli hän kaitsi nälkäisenä sikoja, se on yritti vältellä syntejä parhaansa mukaan kunnes lopulta totesi kuolevansa siinä hommassa nälkään, kun ei enää sikojen ruokakaan maistunut. Kuka voisikaan tulla onnelliseksi syntejä välttelemällä? Ei kukaan, sillä ihminen on syntinen, eikä häntä auta muu kuin kahjaksi saatu armo Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi minua kohtaan.
Sillä:
Hän joutui toteamaan senkin että isän huoneessa on kylliksi leipää. Kristuksen lanhjavanhurskaus on todellakin täydellinen, eikä sitä voi ihminen millään tavoin omilla teoillaan täydentää.
Tuo Kristuksen vanhurskaus on nöyrryttävä ottamaan USKOLLA vastaan ilman omia töitä ja ansioita. Vaan kun ylpeä ei voi ottaa armoa vastaan armosta, niin se alkaa teeskennellä nöyrää. Tällaisen teeskentelijän tuntee hyvin lakihenkisyydestä, eli waatimuksen hengestä ja armottomuudesta joka ilmernee ekslusiivisuutena.
Omavanhurskaus ilmenee pyrkimyksenä hallita ei vain omaa elämää, vaan myös lähimmäisten elämää.
Ja syvimpänä siellä on pyrkimys olla Jumalan vertainen ja osoittaa itselleen ja muille tietävänsä hyvän ja pahan kuin itse Jumala.
Itse he eivät näe lainkaa omaa sokeuttaan, sitä kuinka kiinni he ovat tuossa hyvän ihmisen teeskentelemisessään. He eivät huomaa kuinka pieni heidän jumalansakin on.
Jos satutte lukemaan tämän, niin terveisiä sisaret L. ja H. sinne missä nyt olette. Olkaa siunatut Jeesuksen nimessä.
*)Alla oleva lause meni väärään paikkaan edellisessä viestissä, se oli tarkoitettu siunatuksi lopuksi
*)Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi minua kohtaan.
Sillä:
Ps. 103:2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Ps. 103:3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Ps. 103:4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
Ps. 103:5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Ps. 103:6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Ps. 103:7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
----------------------------------------------
Ps. 103:8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ps. 103:9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ps. 103:10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Ps. 103:11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Ps. 103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
-----------------------------------------------
Ps. 103:13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Ps. 103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Jos yrität kilvoitella syntiä vastaan omalla voimallasi, käy kyten tekstistäsi ilmenee, mutta kuolleessa uskossa et ole vielä maistanut taivaan leipää, etkä ehkä maistakkaan, jos Jumala ei herätä sinua. Se ei ole oma työ tuo parannus, se on armo Jumalalta. Syntiluetteloa ei sitäpaitsi tartte itse tehdä, se löytyy raamatusta ja jos pyhähenki muistuttaa, että tuo on syntiä, älä tee ja kuitenkin teet, niin paadutat itsesi. Kyllä Jumala selkeästi tahtonsa
sanassa näyttää, sitä ei voi kiistää. Ei siihen tarvi mitään omia syntiluetteloita edes miettiä,
se on vain synnissärypeneen puhetta nuo listoistapuhumiset. Muista, että jos ja kun oma voima ei riitä syntiä vastaan taistelemaan, niin käy juuri kuin sinulle on käynyt. Mietit vain jotain syntilistoja.
Mutta se joka on saanut parannuksen armon, tuntee sydämessään, että syntiä en tahdo tehdä.
Kuolleessa uskossa ihminen kauhistuu tuota Jumalan tahtoa ja ajattelee, että tuosta voisin luopua, tuosta en kyllä luovun ja tuosta luovun ja tuosta synnistä en kyllä luovu se on niin rakas ja tuostakin voisin luopua ainakin osittain jne. Sellainen ihminen on kiinni tässä maailmassa ja sen hekumassa. Taistelin joskus
tämän listasi kanssa, mutta kilvoituksesta ei tullut mitään ja olisin varmaan kirjoittanut semanlaisen tekstin kuin sinä, mutta se oli silloin ennen ...
Minulle ei sinänsä olen kauhean paljon merkitystä sillä, mitä Laestadius on joskus sanonut, vaikka tietysti toivon, ettei hän ole tarkoittanut ihan sitä, mitä jotkut noista sanoista tulkitsevat, koska se ei tuskin olisi oikeaa opetusta.
Mutta jos nyt katsotaan sitä, ovatko häät syntiä, niin kannattaa muistaa Jeesuksen esimerkki siitä, miten hän meni Kaanan häihin ja muutti veden viiniksi. Eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi hyvä esimerkki kaikille uskovaisille, riippumatta siitä mitä Laestadius tai joku muu olisi joskus sanonut.
Vaikka kohtuus tietysti kaikessa. Raamattu varoittaa esim. mässäilystä ja liiallisesta alkoholinkäytöstä, ja niitä varoituksia on hyvä seurata myös häiden ja muiden juhlien kohdalla.