Muistuu mieleen ajat, kun minäkin seurapenkkiin vaivauduin. Syynä ei ollut se, että olisin hengenravintoa ollut hakemassa. Ei, ei ollenkaan. Olin alaikäinen ja siksi pakotettavissa sinne. Vahvasti tuntui, että sedät syöttävät kovin väritettyjä ajatuksia kansalaisten päähän. Ennen kolehtia puhujaveli ei vihjaillut, vaan sanoi suoraan, että taivaan isä laittaisi uskovaiset antamaan vähästään. Ja uskovaiset antoivat. Sitten kun tuli talkoiden aika, ei monikaan uskaltanut kieltäytyä, vaikka meidänkin perheessä olisi ollut muuta menoa- vaan ei ollut enää. Vanhempiani toruttiin liian harvoin eri tapahtumissa käymisestä. Ja kaikkea muuta.
Se liturgia oli hienoa. Lauseet olivat niin korukielisiä, että jalat alta. Se oli varmaan sitä paljon puhuttua kaanaankieltä. Se oli niin hienoa ja ylevää, että tyhmempi ei osannut kuin kuunnella suu auki. Mutta sen tarkoitus olikin osoittaa, kuinka vajavainen olet ja kuinka ylevä on puhujasetä. Mutta sen verran minäkin ymmärsin, että yhteishengen rakentamisesta siinä on kyse. Joka mutkassa varoitettiin ajattelemasta muuta. Ja kiellettiin epäilemästä. Ja varoitettiin omavanhurskaudesta. Ja kehuttiin itseä muiden kustannuksella, mutta toisaalta valitettiin, kuinka huonoja ollaan. Miepä olin yllytyshullu ja rupesinkin epäilemään. Kun kerran sanottiin, että sielunvihollinen luuraa jokapaikassa, niin miksi ei meidänkin rauhanyhdistyksellä. Vajavaisia ihmisiä olemme kaikki, puhujia myören.
No sitten kun ne puheet tarpeeksi kauan keskittyivät ulkopuolihisten parjaamiseen ja omien kurissa ja nuhteessa pitämiseen, mie lähin. Eikä siinä mittää. Mie sanoin vaan, että en tuu enää. Enkä menny. Osa kavereista katos. Jotkut sukulaiset rupes välttelemään. Pari kaveria lähti miun matkaan. Eikä olla kaduttu hetkiäkään. Vaan on vuosia jo mennyt, kymmeniä, Näitä juttuja täällä on hauska käydä lukemassa. Vaan jotkut tilanteet säälittää. Kun nuorella tekis mieli lähteä, mutta ei uskalla. Minuu autto valmiiks hyvät kaverit ulkopuolella. Vieläkin riittää kavereiden kanssa jutunaihetta joskus näistä ajoista. Yksi muistaa yhtä, toinen toista. Kukaan ei oo noita aikoja tai takas kaivannu. Hyvin on menny.
Se liturgia oli hienoa. Lauseet olivat niin korukielisiä, että jalat alta. Se oli varmaan sitä paljon puhuttua kaanaankieltä. Se oli niin hienoa ja ylevää, että tyhmempi ei osannut kuin kuunnella suu auki. Mutta sen tarkoitus olikin osoittaa, kuinka vajavainen olet ja kuinka ylevä on puhujasetä. Mutta sen verran minäkin ymmärsin, että yhteishengen rakentamisesta siinä on kyse. Joka mutkassa varoitettiin ajattelemasta muuta. Ja kiellettiin epäilemästä. Ja varoitettiin omavanhurskaudesta. Ja kehuttiin itseä muiden kustannuksella, mutta toisaalta valitettiin, kuinka huonoja ollaan. Miepä olin yllytyshullu ja rupesinkin epäilemään. Kun kerran sanottiin, että sielunvihollinen luuraa jokapaikassa, niin miksi ei meidänkin rauhanyhdistyksellä. Vajavaisia ihmisiä olemme kaikki, puhujia myören.
No sitten kun ne puheet tarpeeksi kauan keskittyivät ulkopuolihisten parjaamiseen ja omien kurissa ja nuhteessa pitämiseen, mie lähin. Eikä siinä mittää. Mie sanoin vaan, että en tuu enää. Enkä menny. Osa kavereista katos. Jotkut sukulaiset rupes välttelemään. Pari kaveria lähti miun matkaan. Eikä olla kaduttu hetkiäkään. Vaan on vuosia jo mennyt, kymmeniä, Näitä juttuja täällä on hauska käydä lukemassa. Vaan jotkut tilanteet säälittää. Kun nuorella tekis mieli lähteä, mutta ei uskalla. Minuu autto valmiiks hyvät kaverit ulkopuolella. Vieläkin riittää kavereiden kanssa jutunaihetta joskus näistä ajoista. Yksi muistaa yhtä, toinen toista. Kukaan ei oo noita aikoja tai takas kaivannu. Hyvin on menny.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tää teksti oli täällä kuin mua varten. Päivällä tuli ensimmäistä kertaa vuosiin mieleen juuri samat asiat. Vihasin aina niitä päiviä kun piti mennä seuroihin. Puheista en muista mitään kun en ikinä kuunnellut, toivoin että puheen piti puhuja joka oli tunnettu lyhyistä puheista. Nyt erottuani olen käynyt kerran seuroissa ja ihmettelin miten noita juttuja kukaan uskoo mitä puhuja paasasi.
Lapsuudessani oli yksi hetki jolloin kaikki muuttui. Minulle luettiin olikohan kirjan nimi "Ja sade ropisi" joku jääkiekko tarina ja sen jälkeen saarnattiin synnit anteeksi. Tunsin silloin etten halua tätä elämää. Siitä alkoi yksinäinen tieni. Ei se helppoa ollut. Avasi silmät näkemään kuinka usko on ihan toissijaista. Vuosia elin kiusattuna ja totesin että tämä teidän usko on pelkkää teatteria ja teeskentelyä. Tärkeintä on olla parempi kuin muut. Jos et sano jumalan terve niin naama valahtaa ja kävellään pois.
Ollessani 17v löysin porukan jolla mentiin vuosia kaksoiselämää. Se oli pelastukseni. Suviseurat ja opistoseurat kesäisin mentiin autolla rokki lujaa soiden ja alkoholia siemaillen. Poikuuteni menetin myös suviseuroissa. Seuroissa käytiin niin että menimme sisään aina kun puheet oli viime minuuteilla. Vaikka ei uskomiset kiinnostanut niin nyt sitä elämää muistellen siinä oli oma hohtonsa. Olimme kuin häkistä vapaaksi päästetyt linnut. Muita positiivisia muistoja minulla ei ole lestadiolaisajoilta.
Ei ole vaikea lähteä pois. Se pitäisi tehdä nuorille helpoksi jotka sen haluavat. Voi mennä vuosia hukkaan väärää elämää eläen.
vastaa omaan aloitukseensa.
Eihän sille mitään voi, että usko ei ole joka miehen.
Jumala antaa uskon lahjan kenelle tahtoo. Sitä kaipaavaisille hän on luvannut sen antaa.
Useilla, jotka ovat saaneet olla Jumalan valtakunnan yhteydessä, on ainakin alitajuinen kaipaus Jumalan puoleen. Osa pysyttelee muualla kulkien kohti lohdutonta iankaikkisuusosaansa, mutta jotkut saavat palaamisen armon ja nauttivat sitten Jumalan lapsen osastaan. Niitähän on tuhansia ja taas tuhansia nuoria(kin), jotka kaiken järjen vastaisesti viikosta toiseen tulevat seuroihin rauhanyhdistykselle saadakseen olla toisten Jumalan lasten keskellä ja nauttia Jumalan läsnäolosta.
Vielä kun Jumala olisi antanut sinulle älyn ja järjen lahjan. Se on parempi kuin uskon lahja. En ole aloittaja.
"Niitähän on tuhansia ja taas tuhansia nuoria(kin), jotka kaiken järjen vastaisesti viikosta toiseen tulevat seuroihin rauhanyhdistykselle saadakseen olla toisten Jumalan lasten keskellä ja nauttia Jumalan läsnäolosta."
Lue aloituksesta "Mutta sen verran minäkin ymmärsin, että yhteishengen rakentamisesta siinä on kyse."
Se jumala on siellä sen takia kun uskovaiset ajattelee että se on siellä. Rauhanyhdistys on viimeinen paikka mihin jumala tulisi. Siellä ne pilkkaajat istuvat.
naa:
http://www.paivamies.fi/
Eikö jumalan sana löydykään raamatusta?
Srk on jumala ja päivämies jumalan sana?
Yhä hullummaksi menee.
"vastaa omaan aloitukseensa.
Eihän sille mitään voi, että usko ei ole joka miehen."
Olkoon tämä vahvistus aloitukseeni. Näkivät jo silloin mörköjä siellä, missä niitä ei ollut. Se oli niin ihmeellistä. Miksi paisutella asioita, jotka eivät ole paisuteltavissa? Sitä ei nuori ihminen voinut ymmärtää. Uskomisessa oli jotain taistolaisuuden piirteitä, Kun agressiivisilla puheilla ja agitaatiolla hyökätään muita vastaan. Vaikka sitten niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Ymmärtääkseni raamattu opettaa olemaan toisella tavalla (en juuri tunne sisältöä). Mutta niin paljon ymmärsin, että puheet ja teot olivat ristiriidassa.
lokkijoonatan_;lle: meidän piti valitettavasti marssia sanan kuuloon heti alkuminuuteilla. Valvonta oli niin kova. Mutta kun saimme persukset penkkiin, kuului vain flapflap, kun hörökorvat sulkeutuivat. Silloisen rannekellon viisarit näkyvät vieläkin verkkokalvoillani. Niin paljon niitä tuli tuijoteltua.
Minä olen siis aloittaja, jos ei mene perille, annetaan olla. Uskotaan, että vastaan itselleni ja keskustelen itsekseni.
>>Eihän sille mitään voi, että usko ei ole joka miehen."** On se jokamiehen, kuten lestadiolaisten, hehän uskovat VAIN OMAAN lahkoonsa ja pelkäävät sitä enemmän kun Jumalaa, joka heille on RAHA.
Taas usko Jeesukseen ja sen tunnustaminen ei ole jokamiehen, eikä naisten juttuja.
Mitä ERI TAPOJA on uskoa Jeesus Messiaaksi? Niitä on vain yksi, uskoa Jeesus Messiaaksi, teillä on uskominen, kuten opetetaan ja oppi on hyvinkin pielessä.
>>Ymmärtääkseni raamattu opettaa olemaan toisella tavalla (en juuri tunne sisältöä). ** Raamattu on erisnimi ja se jo kertoo suhteestasi siihen, kun lanseeraat sen pienellä etukirjaimella ja toteamuksesi; et juuri tunne sisältöä???
Älä välitä, ei ne muutkaan VL;t sitä tunne.
Sen olettamuksen varassa uskonne on? Teiltä uupuu Sana ja Kristuksen sisäinen tuntemus.
Niin on, puheet ja teot ovat ristiriidassa ilman Hengen Voitelua.
>>Minä olen siis aloittaja, jos ei mene perille, annetaan olla. Uskotaan, että vastaan itselleni ja keskustelen itsekseni. ** Tee niin.
Kes.
#No sitten kun ne puheet tarpeeksi kauan keskittyivät ulkopuolihisten parjaamiseen ja omien kurissa ja nuhteessa pitämiseen#
SRK saarnan ydi on siinä. Ei kirkasteta Kirstusta ja Hänen sovistutyötään vaan oman itsekorotetun seurakunnan erinomaisuutta ja halveksitaan ja pilkataan kaikkia muita.
Lahko-oppia.
Kirkastusta kirstusta, täh?
rauhanyhdistyksellä puhutakaan muusta kuin Kristuksesta:
"Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana ovat Raamattu ja evankelisluterilainen tunnustus. Uskomme, että Raamattu on uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä korkein ohje. Keskeistä vanhoillislestadiolaisuudessa on saarna sekä Jeesuksen opetuksista että hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemisestaan. Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Kristinopin mukaan Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan, jossa Jumala vanhurskauttaa eli hyväksyy yhteyteensä syntisen. Jeesus on antanut seurakunnalleen ja sen jäsenille tehtävän julistaa Pyhän Hengen voimasta evankeliumia kaikille luoduille. Evankeliumin ydin on syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
---
Lue vaikka suviseurasivuilta:
http://www.suviseurat.fi/
Sinä nimimerkki "hjktre" samoin kuin aloittajakin olette kulkeneet aivan harhaan ja elätte omien olettamustenne varassa. Ei kai sille kukaan nyt mitään voi, jos kerran ette etsikään Kristusta... silloin ei Jumala anna teille armoansa.