Pitkäperjantai. Pyhä perjantai. Surun perjantai. Suuri perjantai. Hyvä perjantai. Niin monta nimeä eri kielissä juhlalle, jonka kirkollinen väri on musta. Jokainen nimi kertoo juhlan olemuksesta. Ristiinnaulittiin meidän puolestamme.
Palmusunnuntain ja hiljaisen viikon tekstit, virret ja laulut ovat kuljettaneet mietteitäni jälleen kohti pitkäperjantaita ja pääsiäisaamun odotusta. Työviikon keskellä on ollut hiljentymisen paikkoja. Olen muistoissani kulkenut Jerusalemiin ja sen kaduille. Suuren kaupungin vilinän ja elämän sykkeen keskellä on kerran tapahtunut jotakin käsittämätöntä.
Kristinuskon ydin ei avaudu järkeilemällä. Neitseestä syntynyt ristiinnaulitaan koko maailman syntien vuoksi ja nousee ylös kuolleista sovittaen sinun ja minun, meidän kaikkien synnit. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden voin saada rauhan Jumalan kaikkitietävän katseen edessä. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi: miserere nobis. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnit, armahda meitä.
Vain lahjaksi saamani usko voi pitää tämän totena. Pääsiäislauluillan puheesta mieleni poimii viestin, johon huomaan takertuvani: juuri sellaisena kuin itsesi nyt löydät. Kaikkien mietteitteni, pohdintojeni, kysymysteni keskellä anteeksiantamuksen virta saavuttaa sisimpäni. Dona nobis pacem. Anna meille rauha.
Käykäämme nyt Jerusalemiin. Vaan yössä ken kestää voisi ja Jumalan tahtoa kuunnellen sen katkeran kalkin joisi? (Vk. 54) Hiljaisen viikon iltakirkossa opettelen yhtä vaikeimmista pyynnöistä: tapahtukoon sinun tahtosi. Tuskan määrää on vaikea tajuta, kun koko maailman kaikki synnit on kannettavana. Ota pois minulta tämä kalkki, pyytää verta hikoileva rukoilija, jonka ystävätkin uupuivat eivätkä jaksaneet olla tukena. Kuitenkin pyyntö päättyy suostumukseen: tapahtukoon niin kuin sinä tahdot.
Mittasuhteet ovat toisenlaiset, mutta jotenkin niin läheinen kokemus. Jokaisella meillä on omat kipumme täyttymättömistä toiveista. Niiden kanssa on vain opittava elämään ja luottamaan, että kaiken keskellä voi löytää tarkoituksen ja kiitoksen. Tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni.
Pitkäperjantain sanoma avautuu lohdulliseksi lauluksi. On lepopaikka suloinen laitettu Golgatall' Jeesuksen verihaavoissa – niitä nyt katselkaa. Kun sydämehen sattuu vaan nuo veren pisarat, ne kiusaukset karkottaa, tuo riemun sijahan. (Sl. 24)
Palmusunnuntain ja hiljaisen viikon tekstit, virret ja laulut ovat kuljettaneet mietteitäni jälleen kohti pitkäperjantaita ja pääsiäisaamun odotusta. Työviikon keskellä on ollut hiljentymisen paikkoja. Olen muistoissani kulkenut Jerusalemiin ja sen kaduille. Suuren kaupungin vilinän ja elämän sykkeen keskellä on kerran tapahtunut jotakin käsittämätöntä.
Kristinuskon ydin ei avaudu järkeilemällä. Neitseestä syntynyt ristiinnaulitaan koko maailman syntien vuoksi ja nousee ylös kuolleista sovittaen sinun ja minun, meidän kaikkien synnit. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden voin saada rauhan Jumalan kaikkitietävän katseen edessä. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi: miserere nobis. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnit, armahda meitä.
Vain lahjaksi saamani usko voi pitää tämän totena. Pääsiäislauluillan puheesta mieleni poimii viestin, johon huomaan takertuvani: juuri sellaisena kuin itsesi nyt löydät. Kaikkien mietteitteni, pohdintojeni, kysymysteni keskellä anteeksiantamuksen virta saavuttaa sisimpäni. Dona nobis pacem. Anna meille rauha.
Käykäämme nyt Jerusalemiin. Vaan yössä ken kestää voisi ja Jumalan tahtoa kuunnellen sen katkeran kalkin joisi? (Vk. 54) Hiljaisen viikon iltakirkossa opettelen yhtä vaikeimmista pyynnöistä: tapahtukoon sinun tahtosi. Tuskan määrää on vaikea tajuta, kun koko maailman kaikki synnit on kannettavana. Ota pois minulta tämä kalkki, pyytää verta hikoileva rukoilija, jonka ystävätkin uupuivat eivätkä jaksaneet olla tukena. Kuitenkin pyyntö päättyy suostumukseen: tapahtukoon niin kuin sinä tahdot.
Mittasuhteet ovat toisenlaiset, mutta jotenkin niin läheinen kokemus. Jokaisella meillä on omat kipumme täyttymättömistä toiveista. Niiden kanssa on vain opittava elämään ja luottamaan, että kaiken keskellä voi löytää tarkoituksen ja kiitoksen. Tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni.
Pitkäperjantain sanoma avautuu lohdulliseksi lauluksi. On lepopaikka suloinen laitettu Golgatall' Jeesuksen verihaavoissa – niitä nyt katselkaa. Kun sydämehen sattuu vaan nuo veren pisarat, ne kiusaukset karkottaa, tuo riemun sijahan. (Sl. 24)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.