Tulimme samalle polulle, polku joka vie eteenpäin, olit siinä ei sanoja ei muuta kuin katse...ne tummat laajenneet pupillit ja syvä intensiivinen tarkkailu aurinkoinen hymy, minä huomasin....veit sydämeni, ihastuin, paljastuin, hullaannuin, eritoten jäin kaipaamaan sinua vaikka edelleen näen, en osaa suhtautua kylmyyteesi joka ennen oli sulaa lämpöä katseessasi, olet varauksellinen etkä halua olla vieressäni annat mut pois, mä annan sut pois, ei edes hymyillä.. Mitä tein, jotain että emme kulje polkua käsikädessä, vaan kovassa viimassa, pakkasen nipistelemänä.
The end
The end
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikea täällä on arvailla, mut teille tapahtui. Tsemppii silti.