Kirjoitan nyt yleisesti.Jos pojalta puuttuu ns.isänmalli eli isä ei ole läsnä hänen elämässään oli sitten kyseessä isä joka on olemassa tai ei,
niin mielestäni silloin on mahdollisuus siihen, että pojasta tulee enemmän sellainen joka on äidiltä hakemassa neuvoja.Otetaan esim.Oletetaan että poika on muuttanut jo omaan asuntoon ja on parisuhteessa ja soittelee äidille kysyäkseen neuvoja erinäisiin asioihin, vaikka hänellä on vierellään elämänkumppani siis toisin sanoen saattaako tämä nainen jossain vaiheessa hermostua siihen jos hänen miehensä soittelee äidille?
Itse olen kyllä kuullut tapauksista jossa kaikki eivät sulata sitä.Lopuksi, tämä harvoin koskettaa tyttöjä.
niin mielestäni silloin on mahdollisuus siihen, että pojasta tulee enemmän sellainen joka on äidiltä hakemassa neuvoja.Otetaan esim.Oletetaan että poika on muuttanut jo omaan asuntoon ja on parisuhteessa ja soittelee äidille kysyäkseen neuvoja erinäisiin asioihin, vaikka hänellä on vierellään elämänkumppani siis toisin sanoen saattaako tämä nainen jossain vaiheessa hermostua siihen jos hänen miehensä soittelee äidille?
Itse olen kyllä kuullut tapauksista jossa kaikki eivät sulata sitä.Lopuksi, tämä harvoin koskettaa tyttöjä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä en ole ikinä kysynt neuvoa kummaltakaan vanhemmalta. Jos olen niin lapsena läksyissä tms.
Oon vaan tehnyt ja ilmoittanut :) lapsena jo toimin noin. Tein ensin ja kysyin sitten luvan :D jos lupa heltisi, niin ilmoitin iloisesti, et hei pihalla on hevonen tai että poltin rantasaunan risumajan tieltä. Näitä en siis tehnyt, esimerkkejä vain.
Neuvon kysyminen ei mielestäni tosin ole mitenkään huono juttu, mutta kuulostaa vähän siltä ettei vanhemmilleen jatkuvasti soitteleva ja neuvoja kyselevä ole vielä ns. lentänyt pesästä. Ikätoverit, kaverit, internetti olisi ne osoitteet. Google on hyvä neuvon antaja ;)
Minulta on kysytty neuvoa, niin olen neuvonut googlettamaan.
Isän malli voi myös olla mies joka soittaa äidilleen. Miehiä ja isän malleja on monenlaisia..vaikuttaneeko tuo mitään onko isätön vai ei?