Olen neljännen vuoden sosiaalityön opiskelija Tampereen yliopiston Porin yksiköstä ja teen pro gradu –tutkielmaa koulukiusaamisesta. Tutkimukseni ohjaajana toimii YTT Timo Toikko Porin yliopistokeskuksen sosiaalityön yksiköstä.
Tarkoituksenani on tarkastella koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiän elämään ja hyvinvointiin sekä koulukiusaamisen jälkeistä osallisuutta yhteiskunnasta. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, mikä tai kuka on vaikuttanut ja mahdollisesti tukenut koulukiusatun osallisuuden kehittymiseen ja hyvinvoinnin karttumiseen.
Voit pohtia esimerkiksi onko ystävä, sukulainen tai tuntematon auttanut sinut kiusaamisen yli? Onko sinulla itselläsi ollut sellaisia voimavaroja, jotka ovat auttaneet sinua elämässä eteenpäin? Oletko onnellinen ja tyytyväinen elämäsi saavutuksiin kuten taloudelliseen tilanteeseen tai sosiaalisiin suhteisiisi? Näkyykö koulukiusaamisen jäljet elämässäsi edelleen? Millä tavalla? Kiusataanko sinua mahdollisesti edelleen muussa kuin kouluympäristössä? Voit myös pohtia, kuinka olet selvinnyt koulukiusatuksi tulemisesta?
Toivon löytäväni rohkeita kirjoittajia, jotka ovat jo aikuisiällä (yli 18-vuotiaat) ja haluavat kertoa koulukiusaamisen jälkeisestä elämästään. Kirjoitelmalle ei ole pituusrajoitusta, mutta toivoisin sen olevan kertomusmuodossa niin, että tarinalla on alku, keskikohta ja loppu. Tarina saa kuitenkin olla vapaamuotoinen kertomus aiheesta.
Voit kirjoittaa nimettömästi eikä sinun tarvitse liittää kirjoitukseesi yhteystietojasi. Sähköpostissa ilmenevä mahdollinen nimitietosi tulee vain minun tietooni.
Sitoudun tutkimuksessani noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja käsittelemään saamiani kirjoituksia ehdottoman luottamuksellisesti niin, ettei tutkimuksen raportista voi tunnistaa yksittäisiä henkilöitä. Lupaan säilyttää kirjoituksia myös niin, ettei kukaan ulkopuolinen pääse niihin käsiksi. Kirjoitelmia käytetään vain tähän tieteelliseen tutkimukseen, ja ne tuhotaan tutkimuksen valmistumisen jälkeen asianmukaisella tavalla. Pro gradu ¬–tutkielmani on tarkoitus valmistua syksyn 2016 aikana, jonka jälkeen se on saatavissa Tampereen yliopiston Porin yksikön kirjastosta.
Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Tutkimukseen osallistuvat voivat lähettää kirjoituksensa minulle sähköpostilla mielellään 29.5.2016 mennessä: [email protected]
Tutkimukseen osallistuvien kesken arvotaan S-ryhmän 40 € lahjakortti. Mikäli haluat osallistua arvontaan liitä vastaukseesi postiosoitteesi.
Annan mielelläni myös lisätietoja tutkimuksestani. Suuri kiitos kaikille tutkimukseen osallistuville.
Ystävällisin terveisin,
Vilja Annala
Tampereen yliopisto Porin yksikkö
Sähköpostiosoite: [email protected]
Tarkoituksenani on tarkastella koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiän elämään ja hyvinvointiin sekä koulukiusaamisen jälkeistä osallisuutta yhteiskunnasta. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, mikä tai kuka on vaikuttanut ja mahdollisesti tukenut koulukiusatun osallisuuden kehittymiseen ja hyvinvoinnin karttumiseen.
Voit pohtia esimerkiksi onko ystävä, sukulainen tai tuntematon auttanut sinut kiusaamisen yli? Onko sinulla itselläsi ollut sellaisia voimavaroja, jotka ovat auttaneet sinua elämässä eteenpäin? Oletko onnellinen ja tyytyväinen elämäsi saavutuksiin kuten taloudelliseen tilanteeseen tai sosiaalisiin suhteisiisi? Näkyykö koulukiusaamisen jäljet elämässäsi edelleen? Millä tavalla? Kiusataanko sinua mahdollisesti edelleen muussa kuin kouluympäristössä? Voit myös pohtia, kuinka olet selvinnyt koulukiusatuksi tulemisesta?
Toivon löytäväni rohkeita kirjoittajia, jotka ovat jo aikuisiällä (yli 18-vuotiaat) ja haluavat kertoa koulukiusaamisen jälkeisestä elämästään. Kirjoitelmalle ei ole pituusrajoitusta, mutta toivoisin sen olevan kertomusmuodossa niin, että tarinalla on alku, keskikohta ja loppu. Tarina saa kuitenkin olla vapaamuotoinen kertomus aiheesta.
Voit kirjoittaa nimettömästi eikä sinun tarvitse liittää kirjoitukseesi yhteystietojasi. Sähköpostissa ilmenevä mahdollinen nimitietosi tulee vain minun tietooni.
Sitoudun tutkimuksessani noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja käsittelemään saamiani kirjoituksia ehdottoman luottamuksellisesti niin, ettei tutkimuksen raportista voi tunnistaa yksittäisiä henkilöitä. Lupaan säilyttää kirjoituksia myös niin, ettei kukaan ulkopuolinen pääse niihin käsiksi. Kirjoitelmia käytetään vain tähän tieteelliseen tutkimukseen, ja ne tuhotaan tutkimuksen valmistumisen jälkeen asianmukaisella tavalla. Pro gradu ¬–tutkielmani on tarkoitus valmistua syksyn 2016 aikana, jonka jälkeen se on saatavissa Tampereen yliopiston Porin yksikön kirjastosta.
Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Tutkimukseen osallistuvat voivat lähettää kirjoituksensa minulle sähköpostilla mielellään 29.5.2016 mennessä: [email protected]
Tutkimukseen osallistuvien kesken arvotaan S-ryhmän 40 € lahjakortti. Mikäli haluat osallistua arvontaan liitä vastaukseesi postiosoitteesi.
Annan mielelläni myös lisätietoja tutkimuksestani. Suuri kiitos kaikille tutkimukseen osallistuville.
Ystävällisin terveisin,
Vilja Annala
Tampereen yliopisto Porin yksikkö
Sähköpostiosoite: [email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
En jaksa panostaa ehkä viestiin täysillä, mutta aloitan siitä, että väkivalta oli henkistä kouluiässä.
Se oli totista, ei mitään läppää.
Kyllä mä sen tiesin ja sen tiesi myös luokkatoverini, jotka tukivat minua.
Urheilu on auttanut minua paljon.
Jo varhain aloitin urheilemisen.
Työelämässä ei paljoa suurempia, paitsi pari vuotta elektroniikka-alalla ja siitä siirryin pian sitten ternimaitofirmaan, jossa edelleen toimin ternimaidon ostajana.
Isäni on mukana "remmissä" eli työntekijäpartnerinani.
Kiusaaminen ei oo suuremmin vaikuttanut minuun.
Ei ainakaan nykyään tunnu missään.
Kokemuksieni mukaan, jos ottaa paljon lokaa niskaan, niin sitä tottuu siihen.
En kuitenkaan hyväksy typerää kiusaamista.
Kiusaajat ovat usein idiootteja, toki löytyy niitä kiusaajia myös hyvinkoulutetuista.
Molemmista ääripäistä löytyy.
Mä oon vaan menny eteenpäin aina elämässäni eläen tässä hetkessä.
Oon oivaltanu sen eli tässä hetkessä.
Kiusaaminen ei oo suuremmin siis vaikuttanut minuun negatiivisesti, ehkä se, että valikoin tarkemmin kaverini, jos mulla ylipäätään edes on kavereita(naurua).
Olen nimittäin ollu syntymästä asti erakkoluonteinen.
Mulla todettiin mm aspergerin syndrooma.
Kiusaamisesta en oo kokenu mitään tuskaa, mutta olen kyllä potenut masennusta(ja edelleen keskivaikea /keskitason masis), joka ei johdu kiusaamisesta vaan ihan muusta.
Olen sairaseläkkeellä, mutta katson sen niin, ettei kiusaaminen aiheuttanut eläkkeen saamista, koska en koe olevani heikkomielinen kiusaajia vastaan.
Suorastaan nauran niille tai en sano mitään ja poistun paikalta.
Mun mielestä yleinen harhakuvitelma on se, että eläkeläiset olisi aina onnettomia ja rahattomia ja heitä kutsutaan nimikkeellä luuseri.
Ei se aina mene näin.
Ite oon ihan perusonnellinen, toki tämä masennus on hieman semmonen, joka rajoittaa elämää, kun ei ole oikein motivaatiota mihinkään hommaan.
Kuitenki sitä tottuu hyvin yksinkertaiseen elämään.
Paljon pitää levätä.
Google driven tms. kautta nimitiedot putkahtavat helposti esiin kun fileja sitä kautta kierrättää kuitenkin.
Heippa kaikille. Kirjoituksia saisi laittaa lisää jos vaan kokemuksia löytyy! Laittakaa kirjoitukset sähköpostiini, jonka osoitteen löydätte ensimmäisestä viestistä! :)
Kiiiitos!
Vilja Annala