Vaikka tiedän, että omia toimintatapoja pitäisi muuttaa, on se vaikeaa. Omien tarpeiden ja tuntemusten huomiointi jää aina liian vähälle niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Mulla ei ole sellaisia sosiaalisia suhteita, joissa voisin olla oma itseni. Tiedän, että näin ei voi jatkua loputtomiin, koska terveys alkaa kärsiä ja elintavoissanikin olisi korjattavaa. Nuoruudessa ihannoin vaikeuksia ja stressiä, koska se oli nähdäkseni vastuullisen aikuisen elämää. Loppujen lopuksi koen ajoittain riittämättömyydentunteita, vaikka teen kaikkeni.
Stressi, toisten miellyttäminen ja uupuminen
Stressiä
1317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei Stressiä
Kirjoituksessasi välittyi, miten paljon toivoisit voivasi tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin pohjimmiltasi olet. Se on jokaisen ihmisen syvin tarve, vauvasta vaariin.
Kirjoitat, ettet kuitenkaan pysty näyttämään itseäsi aidosti. Tälle kokemukselle löytyy varmasti tarina omasta menneisyydestäsi. Varhaiset ihmissuhteet ja kiintymyskokemukset vaikuttavat isosti omaan minäkuvaan.
Lopulta sinun kuitenkin täytyy itse oppia hyväksymään itsesi, ei vain omia hyviä puoliasi ja voimavarojasi, vaan myös omat varjosi, kipusi ja epäonnistumisesi. Itsetunto syntyy siitä, että näkee itsensä kokonaisesti ja suhtautuu siihen arvostavasti ja lempeästi, ei ankaran kriittisesti.
Usein voi olla hyötyä ulkopuolisesta keskusteluavusta. Siinä voi tarkastella elämänsä tarinaa ja opetella uusia suhtautumistapoja elämäänsä ja itseensä.
Aikuista ja vastuullista ei ole suorituspaineet ja täydellisyys, vaan aitous ja se, että vihdoinkin riittää, riität itsellesi ja elämä riittää sinulle. Mitä tarvitsisit, jotta voisit ottaa ensimmäisen askelen kohti tällaista kokemusta?
Merja, diakoni