..kaivattuunne? Tapahtuiko ihastuminen melkeinpä ensisilmäyksellä vai kehittyikö se hitaasti ajan myötä? Oliko kyseessä joku erityinen katse, teko, tilanne tai sana. Yritän itse tässä muistella missä vaiheessa laitoin miehen merkille ja tunteet häntä kohtaan syveni.
Milloin tajusitte että olette ihastuneet..
miestäkaivaten
381634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
En aluksi edes juuri noteerannut miestä, sillä en tullut paikkaan miehiä katselemaan. Miehen olemus ja käytös alkoivat miellyttämään ja pian huomasinkin jo ajattelevani häntä usein muullakin ajalla. Katseiden kohdatessa tunsin kemioiden pelaavan ja miehenkin olevan kiinnostuneen oloinen. Miehestä löytyy paljon luonteenpiirteitä joita arvostan ihmisessä syvästi. Ulkoiset olosuhteet muille kun katseiden vaihtamiselle eivät ole kovinkaan otolliset, muitakin erottavia tekijöitä löytyy. Että pitikin mennä ihastumaan...
Ensitapaamisella kiinnitin huomiota silmiin ja rauhalliseen olemukseen. Pikkuhiljaa, mutta aika nopeasti, kiinnostus alkoi heräämään muussakin mielessä mukavien juttutuokioiden myötä. Nyt alkaa tuntumaan siltä että vastakaikua ei ole tulossa, joten olisi varmaan syytä lopettaa villit päiväunet.
Kaikenkaikkiaan niin ihastuttuva pakkaus koko nainen, kaunis, ihana hymy, iloinen ja positiivinen olemus ja kauniit silmät. Ja huomasin ne hänen katseet ja sen vilkuilun ja punastumisen. En heti ihastunut häneen mutta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän hän alkoi olla mielessäni. Lopuksi aamuin, illoin ja päivisinkin. Hetkeen ei olla nähty, ikävä kyllä, enkä tiedä loppujenlopuksi mitä minusta ajattelee kun ikäeroakin yli 15 vuotta... mutta ihastunut häneen olen edelleenkin.
Punastumisen? En kai? Jos olen punastellut niin hieman noloa.. Joskus ollut tapana helpostikin punastua, joten en kyllä varsinaisesti yllättyisi vaikka olisikin.. Olisiko sinusta ihan mahdoton ajatus jos tuo nuorempi nainen olisi ihastunut sinuun? Itse olen nimittäin ihastunut itseäni vanhempaa mieheen ja tuota ikäeroa kyllä löytyy.. Yli 15 vuotta nimittäin.. Onhan tuo ikäero jo aika paljon, siksi en olekaan oikein varma miten tunteisiin suhtautua, mutta ennen kaikkea miten mies suhtautuu asiaan. Voiko hän edes ottaa minua tosissaan tai haluta kanssani mitään vakavampaa suhdetta.. Voi olla että pitää vaan naiivina tyttösenä, jota on kiva välillä katsella. Tosin mies on itsekin ajoittain alkanut ujostelemaan, joten voi olla että hänenkin tunteensa ovat aitoja. Tiedä häntä tai sitä tapaammeko edes enää. Erityinen hän on joka tapauksessa. Voi olla että erottavia tekijöitä löytyy liikaa jos järjellä lähdetään pohtimaan. (Sydän ei kyllä näytä välittävän noista tekijöistä..)
Hetken ehdin jo toiveikkaana ajatella, että joku mies kaipaa vanhempaa naista, mutta ´vaikeastiunohdettava´ palautti nopeasti maan pinnalle. Ikäerosta huolimatta lämmöllä muistelen yhtä tapausta ja mieluusti hänet jälleen tapaisin.
Niin, aivan. Eihän edellinen mies kirjoittanut että on itse se vanhempi osapuoli. Sitä niin herkällä peilaa näitä viestejä omaan elämäänsä. Oli miten päin niin tsemppiä sinullekin! :)
Joo, siis nainen on se nuorempi osapuoli :) Eikä minulla mitään halua unohtaa häntä, päinvastoin, pakko saada jotain juttua aikaan hänen kanssaan. Kun ei vaan voi unohtaa. Yhdessä paikassa aina nähdään kun nähdään ja siellä se oma hankaluutensa mitään lähentymisiä kehitellä. Ja kiva taas oli huomata se tääkin suht kovaluontoonen mies pehmenee aivan täysin naisen edessä! ;)
Juu, ei tuo unohtaminen ole itseltäkään oikein luonnistunut, yritetty on.. Tosiaan paikka missä tullut miestä nähtyä ei ole kovinkaan otollinen tehdä lähempää tuttavuutta. Harkinnut paikassa käymisen lopettamista muista, miehestä johtumattomista syistä. Tosin jos olisin varma että mies tahtoisi nähdä ja katsoa voisiko meistä tulla jotain niin en minä minnekään lähtisi.. :) Tuntuu kyllä että jos nyt näin yllättäen lähtisin niin jotain jäisi kesken, tai ainakin kaivertamaan.. Pahimmassa tapauksessa loppu elämäksi.
Sehän se pahinta että jää sitten kaihertamaan pitkiksi ajoiksi.
Älä luovuta.
Olen ihastunut vanhempaan naiseen, ei aavistustakaan paljon ikäeroa. Olisi kyllä mukava vielä tavata. Vielä kun jostain löytäisi rohkeuden, voimia ja aikaa yhteydenottoon..
Ei millään pahalla, mutta naisena tunsin kuin itseni kuvailluksi - ollessani itseä 15 vuotta vanhemman seurassa. Jännittää vain se aikuisuus.. Ehkä joku jäänne lapsuudesta, kun vanhemmat esittelivät minut vieraille aikuisille.
Potentiaalisten ehdokkaiden kohdalla luulen käyttäytyväni hieman toisin..
Tiesin heti. Se iski kuin sähköisku, ihan silmänräpäyksessä. Heti tiesin että minun ei pidä päästää häntä karkaamaan elämästäni. Noh, niin kävi kuitenkin. Ahdistus jäi ja jatkuu edelleen.
No kyllä se oli aika lailla heti tämän "tytön" sydän viety.
Hetihän se nappasi, joka päivä ajatuksissa.
Yhden sievän ja mukavan naisen hellämieliset katseet hänen työpaikalla vahvistivat pikkuhiljaa omia tuntemuksiani häneen. Lopulta emme voineet olla tuijottelematta toisiamme. Ensin ajattelin, että onpas tuo nainen muuttunut erityisen ystävälliseksi minua kohtaan. Sitten tajusin, että tässähän taitaa olla muutakin takana. No, ehkä se tosiaan oli vain sitä ystävällisyyttä hänen taholtaan, en tiedä varmaksi sanoa.
Nainen on katsellu sua hellämielisesti ja sitten jopa tuijotellut ja muuttunut vielä erityisen ystävälliseksi???
Et voi olla noin nössö mies :D
Samalla kun näin.
En heti vaikka eka kerran kun katsoimme toisiamme se tuntui jotenkin erilaiselta.. Muistan sen päivän vieläkin..
Missäs noin kävi ja milloin? Mä(M) olen ollut osapuolena tuollaisessa, mutta sitten kaikki hiipui.....
Yli vuosi sitten töissä. Minun puolelta tunteet ei ole hiipumassa..
Aika nopeasti aloin häneen ihastumaan heti tutustumisen alussa, mutta rakastumiseen meni hieman enemmän aikaa...muutama vuosi. Rakastumisen hetken muistan hyvin. Oli talvi ja seisoimme hänen pihallaan katselemassa, kun puita kaadettiin. Juteltiin siinä kaikenlaista ja niin se sitten iski...rakastuminen. Ei se ole edelleenkään ohi mennyt, eikä varmaan koskaan menekään. Aina se sama polte sydämeen tulee, kun hänet näen <3
Ensinmäisen kerran hän tuli puistossa vastaan ja silloin tajusin kohdanneeni jotain ainutlaatuista, matkanvarrella ovat tunteet syventyneet ihanaan naiseen.
Mikä teitä yhdistää?
Minullakin vanhempi mies mielessä. Mutta tuskin siitä mitään tulee. Haluaisin kuitenki tuntea paremmin vaikka edes ystävänä.
kuinka paljon sinua vanhempi?
Töissä tavattiin. Ihastuin, ajan kanssa. Sitten hän lähti pois, mutta otti sitten yhteyttä ja ollaan ystäviä. Ja edelleen olen ihastunut!
Kuinka pitkä aika on teidän ensitapaamisestanne? Milloin näit hänet edellisen kerran?
Ymmärrän kysymyksen, mutta vastaan silti vain että Helsingissä näin tapahtui... ;)
Niin, kyllähän kysymykseni asettelussa oli taka-ajatus :). Helsingissä vaan tapahtuu yhtä ja toista...
Tapasin hänet viime vuonna ensimmäisen kerran.. Talvella.
En oikeastaan tiedä..Mä nyt liihottelin sinne ja tänne, nautiskelin sinkkuudesta. Kovimpaan meno aikaan siinä oli vilkkaasti uusia tuttavuuksia elämääni tulvimassa.
Miehiä tuli elämääni ovista ja ikkunoista, kehenkään en ihastunut. tunteet pysyi kaverillisina ja aloin oleen huolissani että mikä minussa vialla.
Epäilin olevani tunnevammautettu. Mikään ei sisälläni liikahtanut, kukaan ei kolahtanut, hänkin oli aluksi vain yksi uusi tuttavuus muiden joukossa, ei mitenkään erityinen.
Kun sitten juteltiin ja opin hiukan jotain hänestä ja jonkin verran "tuntemaan" hänessä oli jotain mikä alkoi herättään mussa jotain ei ihastusta vaan jotain kiinnostusta jota aikaisemmin ei ollut kukaan pitkään aikaan saanut herätettyä.
Hänessä oli jotain joka kosketti minua jotenkin syvemmin. Tunsin jotenkin samankaltaisuutta itseeni ehkäpä? Ehkä myöskin jonkinlaista myötätuntoa, koska näen hänestä jotain mitä hän ei sanonut..mutta jonka jotenkin aavistin.
Kiinnostus ei vielä silloinkaan ollut mitään sellaista suurempaa. Minua kiinnosti katsella muitakin ympärilläni silti mutta. Hänessä oli jotain erilaista joka jotenkin sai minuun jonkinlaista tunnekosketusta.
Puolisen vuotta tutustumisemme jälkeen aloin heräileen siihen että ajattelen häntä todella usein ja tajusin että hei, en mä olekaan muuttunut tunnevammaiseksi psykopaatiksi. Minussa on herännyt jotain tunteita, joku ihminen on pystynyt saamaan kosketuksen mun tunteisiini.
Arastelin silti koska mua oli satutettu pahoin aikaisemmin ja olin ollut tunnekohmeessa. Jäisellä sydämellä johon ei kosketusta enää saanut.
En tiennyt leikkiikö toinen vain kanssani. Olin varuillani. En tiennyt luottaakko vai olenko vain yksi nainen myöden naisten joukossa jolta halutaan seksiä ja jolla halutaan leikkiä rikoakseen lopulta.
Varovaisuuteni oli kai syy miksi tilanne nyt tämä että täällä tai sitten olin oikeassa..
minulla hieman samankaltaisia kokemuksia miehestä joka syvästi minua satutti ja sai aikaan sisäisen jäätymisen ja ehkä hetkellisen vihan kaikkia miehiä kohtaan. no onneksi olen jo suhthyvin toipunut ja ehkä vielä lämpenen aikainkuluessa.
Kuuluu varmaan siihen prosessiin...minulla oli sellaista vahvaa epäluottamusta ja miehet kyllä joutuu edelleen suuremmin uskotteleen motiivejaan aidoiksi suhteeni, kuin ehkä monen muun kohdalla. Minä vain mulkoilen epäuskoisena miettien mitä täsäkin on nyt takana. Mitä tuo OIKEASTI nyt musta haluaa...
Hassua silti että vieläkin kun hänet näen hänellä on minuun uskomattoman voimakas vaikutus. Joka kerran tiedän että hän se on. Ei epäilystäkään siitä mitä tunne ja mitä en.
niin tutunomaista minullekkin. epäuskoa ja toiveita.
Minulla ei oikein toiveita ole. Mä uskon ajatukseen: elä päivä kerrallaan, älä odota mitään, älä toivo mitään, koska mitä enemmän odotat ja toivot sitä enemmän sinuun sattuu kun ne odotukset ja toiveet eivät toteudukaan ja mitä enemmän sattuu sitä suurempi työ pitää tehdä että sieltä takaisin noustaan.
Kun ei odota tai toivo mitään, jokainen pienikin yllättävä hyvä asia tuntuu ihan äärettömän hyvälle. Joku ihmettelee miten joskus kyynekehdin ilosta näkyvästi; johtuu juurikin tuosta että kun en odota mitään ja jotain hyvää tapahtuu se vain on enemmän kuin pyytänyt olen ja silloin se tuntuu niin hyvälle että kyyneliä alkaa tuleen.
Valitettavasti heti.
Melkoinen vivahde-ero tuossa ikävöidyssä ja kaivatussa. Kaivattu on vähän niinkuin sellainen lipaston uumenista esiin kaivettu, pölyinen, ummehtunut ja jo vanhaksi käynyt viini (tais mennä nyt huonekalut sekaisin, tai jotain, never mind).
Ikävöity on se jonka vuoksi serla tekee entistä parempaa tulosta ja tuote voidaan toimittaa Baden-Baadeniin.
eilen