Kuinka monta eri näkemystä

Monimuotoisuus onkin hieno juttu ja uskomukset eivät ole siinäkään mikään poikkeus. Maailma jossa olisi vain yksi uskonto olisi aika köyhä paikka. Jossain vaiheessa kehitys tosin saattaa mennä siihen, että totuus löydetään ja se voi olla kokonaan uskontojenkin tien pää. Maailmassa on jo nyt luultavasti suuri joukko ihmisiä, jotka ovat jotenkin hajulla siitä mikä on tämän kaiken tarkoitus. Heitä ei kuitenkaan löydy vanhojen valtauskontojen parista, vaan he ovat enemmänkin oman tiensä kulkijoita ja etsijöitä, joita eivät valmiilta pöydältä tarjotut uskomukset tyydytä. Heidän toimiaan ohjaa enemmänkin totuuden nälkä, sekä älyllinen rehellisyys. He ovat jossain määrin myös uhka uskonnoille, koska uskonnot ovat enemmänkin politiikkaa, kuin todellista halua palvella Jumalaa ja ihmiskuntaa.

"jokainen todellakin kokee -sielläkin- olevansa juuri sellaisessa "paikassa" ja sellaisten olentojen kanssa kuin hänen uskomuksensa muovaavat hänen ympärilleen (valtavasti nopeammin kuin täällä). "

Tätä voidaan varmaan selventää sikäli, että kyse ei siis ole pelkästä houruisesta uskomusten tulemisesta näkyväksi, vaan paremminkin siitä, että tavalla tai toisella samanlainen kutsuu samanlaista. Esimerkiksi, aivan etukäteisuskomuksista riippumatta ja niiden vastaisestikin aivan tavalliset ihmiset alkavat kohdata ennen kuolemaansa edesmenneitä sukulaisia ja ystäviä sekä joitakin tässä elämässä tuntemattomia, jotka ovat tulossa tekemään tietä ja ottamaan vastaan kohta kuolevaa ihmistä.

wanhawakaa kirjoitti:

Monimuotoisuus onkin hieno juttu ja uskomukset eivät ole siinäkään mikään poikkeus. Maailma jossa olisi vain yksi uskonto olisi aika köyhä paikka. Jossain vaiheessa kehitys tosin saattaa mennä siihen, että totuus löydetään ja se voi olla kokonaan uskontojenkin tien pää. Maailmassa on jo nyt luultavasti suuri joukko ihmisiä, jotka ovat jotenkin hajulla siitä mikä on tämän kaiken tarkoitus. Heitä ei kuitenkaan löydy vanhojen valtauskontojen parista, vaan he ovat enemmänkin oman tiensä kulkijoita ja etsijöitä, joita eivät valmiilta pöydältä tarjotut uskomukset tyydytä. Heidän toimiaan ohjaa enemmänkin totuuden nälkä, sekä älyllinen rehellisyys. He ovat jossain määrin myös uhka uskonnoille, koska uskonnot ovat enemmänkin politiikkaa, kuin todellista halua palvella Jumalaa ja ihmiskuntaa.

Lue lisää

Nähdäkseni Krishnsmurti löysi salatun todellisuuden, sen minkä ihmisen tietoisuus voi käsittää. Löysi yli-inhimillisen todellisuuden, nirvanan. Se ei ole yliluonnollista vaan täysin luonnollista ja luonnonlakeihin perustuvaa. Yli-inhimillistä kyllä se on, tavallisen inhimillisyyden ylittävää.

K sanoi asiat niinkuin ovat - sensuroimattomasti. Lakkautti jopa järjestönsä. Hän ei tahtonut perustaa uutta uskontoa, nyt tuli stoppi.

Ihminen on korkeimmalla tasollaankin vain mentaalinen kuva, ei muuta. Pelkkä kuva.

Todellisuus on tätä kuvaa korkeammalla. Juuri tämän vuoksi sanotaan, ettei Jumalasta tule tehdä kuvaa. Jumala ei ole mikään mentaalinen kuva, mikään muoto.

Suuri suunnaton olemassaolo ilman mentaalisia kuvia, ääretön, kaikkialla läsnäoleva - tätä on nirvana. Aivan toisenlainen elämänmuoto kuin ihminen pystyy kuvittelemaan. Mielikuvituksen toisella puolella, siellä missä ei kuvitella vaan ollaan.

Jälleensyntymäkin näyttäytyy illuusiona, sillä monaditietoisuus ei ole koskaan jälleensyntynyt eikä synny. Se on tahriintumaton ja pysyy sellaisena. Jälleensyntymä astuu näkökenttään silloin, kun tietoisuus astuu nirvaanista olemista "alemmaksi".

Tut kirjoitti:

Nähdäkseni Krishnsmurti löysi salatun todellisuuden, sen minkä ihmisen tietoisuus voi käsittää. Löysi yli-inhimillisen todellisuuden, nirvanan. Se ei ole yliluonnollista vaan täysin luonnollista ja luonnonlakeihin perustuvaa. Yli-inhimillistä kyllä se on, tavallisen inhimillisyyden ylittävää.

K sanoi asiat niinkuin ovat - sensuroimattomasti. Lakkautti jopa järjestönsä. Hän ei tahtonut perustaa uutta uskontoa, nyt tuli stoppi.

Ihminen on korkeimmalla tasollaankin vain mentaalinen kuva, ei muuta. Pelkkä kuva.

Todellisuus on tätä kuvaa korkeammalla. Juuri tämän vuoksi sanotaan, ettei Jumalasta tule tehdä kuvaa. Jumala ei ole mikään mentaalinen kuva, mikään muoto.

Suuri suunnaton olemassaolo ilman mentaalisia kuvia, ääretön, kaikkialla läsnäoleva - tätä on nirvana. Aivan toisenlainen elämänmuoto kuin ihminen pystyy kuvittelemaan. Mielikuvituksen toisella puolella, siellä missä ei kuvitella vaan ollaan.

Jälleensyntymäkin näyttäytyy illuusiona, sillä monaditietoisuus ei ole koskaan jälleensyntynyt eikä synny. Se on tahriintumaton ja pysyy sellaisena. Jälleensyntymä astuu näkökenttään silloin, kun tietoisuus astuu nirvaanista olemista "alemmaksi".

Lue lisää

Jos "luonnonlait" eivät sano asiasta yhtään mitään, eivät tiedä siitä yhtään mitään, eivät pysty käsittelemään asiaa millään tavoin, niin tietenkin voidaan hyvällä tahdolla sanoa, että asia on täysin luonnollinen ja luonnonlakien mukainen. Eiväthän luonnonlait vastusta sitä. Mutta on ehkä hivenen yliampuvaa sanoa, että asia on silloin täysin luonnonlakeihin perustuvaa.

Ei-epäluonnollistakaan kirjoitti:

Jos "luonnonlait" eivät sano asiasta yhtään mitään, eivät tiedä siitä yhtään mitään, eivät pysty käsittelemään asiaa millään tavoin, niin tietenkin voidaan hyvällä tahdolla sanoa, että asia on täysin luonnollinen ja luonnonlakien mukainen. Eiväthän luonnonlait vastusta sitä. Mutta on ehkä hivenen yliampuvaa sanoa, että asia on silloin täysin luonnonlakeihin perustuvaa.

Lue lisää

Huomio on ihan aiheellinen. Fysiikan lait kuvailevat hiukkasia ja aika-avaruutta, eivät itse olevaisuutta tai olemista.

"on harmoniassa luonnon lakien kanssa", on onnistuneempi ilmaisu.

Ei-epäluonnollistakaan kirjoitti:

Jos "luonnonlait" eivät sano asiasta yhtään mitään, eivät tiedä siitä yhtään mitään, eivät pysty käsittelemään asiaa millään tavoin, niin tietenkin voidaan hyvällä tahdolla sanoa, että asia on täysin luonnollinen ja luonnonlakien mukainen. Eiväthän luonnonlait vastusta sitä. Mutta on ehkä hivenen yliampuvaa sanoa, että asia on silloin täysin luonnonlakeihin perustuvaa.

Lue lisää

Lisäksi tähän väliin lisäystä miten asioita hahmotan. On olemassa
1. rakenteita
2. henki

Fysiikka kuvailee rakenteita ja voimia. Henki ilman rakenteita on voimaton, ja rakenteet ilman henkeä edustavat näkökulmastani olemattomuutta. Onko olemassakaan sitten oikeasti rakenteita kokonaan ilman henkeä? Henki näet muodostaa olemisaspektin, mahdollistaa olemassaolon ja edustaa itse olemassaoloa.

Olevaisuus on tausta kaikille ilmiöille, kivijalka mistä kaikki ilmiöt ponnistavat.

Suomensin tähän siis hengen: tarkoittaa olemisaspektia. Rakenne, materia tarkoittaa muotoaspektia. Olemisaspekti ja muotoaspekti yhdessä muodostavat muodossa elävän kokemistodellisuuden.

On kaksi tapaa ajatella Elämästä; 1) elämällä ei ole mitään merkitystä, 2) sillä on syvällisempi merkitys kuin tämä suhteellisen lyhyt elämäepisoodi josta kukin yritämme selvitä jotenkuten päivä kerrallaan.
Mikäli elämänasenne on kohdan 1 mukainen, niin silloin ihmisen pitäisi todellakin elää joka hetki kuin viimeistä päivää välittämättä mitään seurauksista....kaikkihan loppuu kuitenkin sinä viimeisen henkäyksen hetkenä. Mielipiteeni on, että mikäli kaikki ajattelisivat tällä perusteella, niin uskoisin maailman olevan vieläkin pahemmassa kaaoksessa kuin se on nyt. Tai ehkä olisimme hävittäneet tämän planeetamme jo aikapäivä sitten?
Kohta 2:n tapaan ajattelevilla on yleisnäkemyksenä, enemmän tai vähemmän mielessä jokapäiväisessä elämässä, se, että mitä tahansa he tekevät elämällään, niin jossain vaiheessa tulee eräänlainen tilinteon hetki tai ainakin katsastus menneeseen elämään ja arvio siitä. Siis vaikka ei välttämättä ymmärtäisi kaiken tarkoitusta tai uskontojen antamat ajatuskaavat eivät täysin sopisikaan tämän ryhmän ihmisten elämänkatsomukseen, niin kuitenkin heidän elämänsä tausta-ajatuksena on toimia tai ainakin yrittää toimia parhaalla mahdollisella tavalla myös toisten hyväksi (ihmisten, eläinten ja luonnon) kuka kuolemanjälkeisen rangaistuksen (seillaista ei tosin ole!) pelossa, kuka siitä syystä, että on ymmärtänyt olevansa itse vastuussa elämänsä laadusta niin täällä kuin kuoleman jälkeenkin...ja siten myös seuraavasta elämästä ja sen laadusta jne.

"Mitä merkitystä ihmisillä on universumin kannalta?"
Tätä kysymystä ovat pohtineet filosofit kautta aikojen. Itse sanoisin sen kvanttifysiikan mukaisesti: Tarkkailija saa aikaan tarkkailullaan kokemuksen "romahduttamalla kvanttiaallon" (energiaa) hiukkaseksi ja sitä myöten materiaksi. Voimme laajentaa tämän joka päiväiseen elämäämme; joka hetki "luomme omaa suhteellista todellisuuttamme eli kaikki olemassaolo riippuu "tarkkailijoista"... Selvää on, että "tarkkailijaa" ei voi olla ilman tietoisuutta. Siis kaiken takana ei ole nainen, vaan tietoisuus! Voimmekin sanoa, että tietoisuus luo todellisuuden. Ja näin täytyy olla myös koko maailmankaikkeuden suhteen. Meissä kuten kaikessa on vähintään jonkin asteinen tietoisuus, joka "luo" todellisuuttamme joka hetki; tästä syystä olemme ehdottoman tärkeitä omalta osaltamme maailmojen olemassaoloon.

"Ihmiset ovat kautta aikojen yrittäneet tavoitella kuolemattomuutta"

Tässähän se onkin se paradoksi, suuri kosminen vitsi. Ihminen pelkää kuolemaa tai olemassaolon lakkaamista ja erilaisin koomisin keinoin pyrkii kuolemattomuuteen, vaikka kuolema ja olemassaolon lakkaaminen on ainoa asia, mitä hän ei voi mitenkään saavuttaa vaikka siihen kuinka pyrkisi.

Brina kirjoitti:

On kaksi tapaa ajatella Elämästä; 1) elämällä ei ole mitään merkitystä, 2) sillä on syvällisempi merkitys kuin tämä suhteellisen lyhyt elämäepisoodi josta kukin yritämme selvitä jotenkuten päivä kerrallaan.
Mikäli elämänasenne on kohdan 1 mukainen, niin silloin ihmisen pitäisi todellakin elää joka hetki kuin viimeistä päivää välittämättä mitään seurauksista....kaikkihan loppuu kuitenkin sinä viimeisen henkäyksen hetkenä. Mielipiteeni on, että mikäli kaikki ajattelisivat tällä perusteella, niin uskoisin maailman olevan vieläkin pahemmassa kaaoksessa kuin se on nyt. Tai ehkä olisimme hävittäneet tämän planeetamme jo aikapäivä sitten?
Kohta 2:n tapaan ajattelevilla on yleisnäkemyksenä, enemmän tai vähemmän mielessä jokapäiväisessä elämässä, se, että mitä tahansa he tekevät elämällään, niin jossain vaiheessa tulee eräänlainen tilinteon hetki tai ainakin katsastus menneeseen elämään ja arvio siitä. Siis vaikka ei välttämättä ymmärtäisi kaiken tarkoitusta tai uskontojen antamat ajatuskaavat eivät täysin sopisikaan tämän ryhmän ihmisten elämänkatsomukseen, niin kuitenkin heidän elämänsä tausta-ajatuksena on toimia tai ainakin yrittää toimia parhaalla mahdollisella tavalla myös toisten hyväksi (ihmisten, eläinten ja luonnon) kuka kuolemanjälkeisen rangaistuksen (seillaista ei tosin ole!) pelossa, kuka siitä syystä, että on ymmärtänyt olevansa itse vastuussa elämänsä laadusta niin täällä kuin kuoleman jälkeenkin...ja siten myös seuraavasta elämästä ja sen laadusta jne.

"Mitä merkitystä ihmisillä on universumin kannalta?"
Tätä kysymystä ovat pohtineet filosofit kautta aikojen. Itse sanoisin sen kvanttifysiikan mukaisesti: Tarkkailija saa aikaan tarkkailullaan kokemuksen "romahduttamalla kvanttiaallon" (energiaa) hiukkaseksi ja sitä myöten materiaksi. Voimme laajentaa tämän joka päiväiseen elämäämme; joka hetki "luomme omaa suhteellista todellisuuttamme eli kaikki olemassaolo riippuu "tarkkailijoista"... Selvää on, että "tarkkailijaa" ei voi olla ilman tietoisuutta. Siis kaiken takana ei ole nainen, vaan tietoisuus! Voimmekin sanoa, että tietoisuus luo todellisuuden. Ja näin täytyy olla myös koko maailmankaikkeuden suhteen. Meissä kuten kaikessa on vähintään jonkin asteinen tietoisuus, joka "luo" todellisuuttamme joka hetki; tästä syystä olemme ehdottoman tärkeitä omalta osaltamme maailmojen olemassaoloon.

Lue lisää

Järkeilysi tuotos on tyhjää höpinää. Ihminen ei luo mitään tietoisuuksia, jotka loisivat todellisuuden. Tärkeä voit kyllä olla omasta mielestäsi ja ylpeäkin olet.

nirppanorppa kirjoitti:

Järkeilysi tuotos on tyhjää höpinää. Ihminen ei luo mitään tietoisuuksia, jotka loisivat todellisuuden. Tärkeä voit kyllä olla omasta mielestäsi ja ylpeäkin olet.

Brina ei sanonutkaan ihmisen luovan tietoisuuksia. Kaiken takana ei ole nainen eikä ihminen, vaan tietoisuus.

Brina kirjoitti:

On kaksi tapaa ajatella Elämästä; 1) elämällä ei ole mitään merkitystä, 2) sillä on syvällisempi merkitys kuin tämä suhteellisen lyhyt elämäepisoodi josta kukin yritämme selvitä jotenkuten päivä kerrallaan.
Mikäli elämänasenne on kohdan 1 mukainen, niin silloin ihmisen pitäisi todellakin elää joka hetki kuin viimeistä päivää välittämättä mitään seurauksista....kaikkihan loppuu kuitenkin sinä viimeisen henkäyksen hetkenä. Mielipiteeni on, että mikäli kaikki ajattelisivat tällä perusteella, niin uskoisin maailman olevan vieläkin pahemmassa kaaoksessa kuin se on nyt. Tai ehkä olisimme hävittäneet tämän planeetamme jo aikapäivä sitten?
Kohta 2:n tapaan ajattelevilla on yleisnäkemyksenä, enemmän tai vähemmän mielessä jokapäiväisessä elämässä, se, että mitä tahansa he tekevät elämällään, niin jossain vaiheessa tulee eräänlainen tilinteon hetki tai ainakin katsastus menneeseen elämään ja arvio siitä. Siis vaikka ei välttämättä ymmärtäisi kaiken tarkoitusta tai uskontojen antamat ajatuskaavat eivät täysin sopisikaan tämän ryhmän ihmisten elämänkatsomukseen, niin kuitenkin heidän elämänsä tausta-ajatuksena on toimia tai ainakin yrittää toimia parhaalla mahdollisella tavalla myös toisten hyväksi (ihmisten, eläinten ja luonnon) kuka kuolemanjälkeisen rangaistuksen (seillaista ei tosin ole!) pelossa, kuka siitä syystä, että on ymmärtänyt olevansa itse vastuussa elämänsä laadusta niin täällä kuin kuoleman jälkeenkin...ja siten myös seuraavasta elämästä ja sen laadusta jne.

"Mitä merkitystä ihmisillä on universumin kannalta?"
Tätä kysymystä ovat pohtineet filosofit kautta aikojen. Itse sanoisin sen kvanttifysiikan mukaisesti: Tarkkailija saa aikaan tarkkailullaan kokemuksen "romahduttamalla kvanttiaallon" (energiaa) hiukkaseksi ja sitä myöten materiaksi. Voimme laajentaa tämän joka päiväiseen elämäämme; joka hetki "luomme omaa suhteellista todellisuuttamme eli kaikki olemassaolo riippuu "tarkkailijoista"... Selvää on, että "tarkkailijaa" ei voi olla ilman tietoisuutta. Siis kaiken takana ei ole nainen, vaan tietoisuus! Voimmekin sanoa, että tietoisuus luo todellisuuden. Ja näin täytyy olla myös koko maailmankaikkeuden suhteen. Meissä kuten kaikessa on vähintään jonkin asteinen tietoisuus, joka "luo" todellisuuttamme joka hetki; tästä syystä olemme ehdottoman tärkeitä omalta osaltamme maailmojen olemassaoloon.

Lue lisää

"1) elämällä ei ole mitään merkitystä (...) Mikäli elämänasenne on kohdan 1 mukainen, niin silloin ihmisen pitäisi todellakin elää joka hetki kuin viimeistä päivää välittämättä mitään seurauksista"

Aika kärjistettyä, mutta niin lienee tarkoituskin :) Kuitenkin jokainen mieleltään terve ihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi ja toimii vastuullisesti, olipa elämänkatsomus mikä tahansa.

"Tarkkailija saa aikaan tarkkailullaan kokemuksen "romahduttamalla kvanttiaallon" (energiaa) hiukkaseksi ja sitä myöten materiaksi. Voimme laajentaa tämän joka päiväiseen elämäämme; joka hetki "luomme omaa suhteellista todellisuuttamme eli kaikki olemassaolo riippuu "tarkkailijoista"... Selvää on, että "tarkkailijaa" ei voi olla ilman tietoisuutta."

Höpsis. Tuo on Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen uskonnollissävytteinen tulkinta. Sillä myydään jopa kirjoja, oletko ehkä lukenut Quantum Enigman? Siinä kohistaan kovasti tietoisen tarkkailijan olemassaolon vaatimuksesta hiukkasen kvanttitilan havaintohetkellä, mutta jankkaamiseen ja kehäpäättelyyn se alkujaankin ohut juttu jää.

Koko mikrokosmos toimii kvanttimekaniikan periaatteiden mukaisesti kaikkialla, ja kyllä universumi rullaa täysillä, kaikkialla sielläkin missä ei tietoista tarkkailijaa ole.

Ellet sitten väitä, että koko universumin kaikkien hiukkasten kvanttiaallot romahtavat joka kerta kun avaan silmäni :)

Kvanttimekaniikkaa yksinkertaisempi esimerkki pohdittavaksi on metsässä kaatuva puu. Jos metsässä ei ole ketään, kuuluuko puun kaatumisesta ääni?

messeri kirjoitti:

"1) elämällä ei ole mitään merkitystä (...) Mikäli elämänasenne on kohdan 1 mukainen, niin silloin ihmisen pitäisi todellakin elää joka hetki kuin viimeistä päivää välittämättä mitään seurauksista"

Aika kärjistettyä, mutta niin lienee tarkoituskin :) Kuitenkin jokainen mieleltään terve ihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi ja toimii vastuullisesti, olipa elämänkatsomus mikä tahansa.

"Tarkkailija saa aikaan tarkkailullaan kokemuksen "romahduttamalla kvanttiaallon" (energiaa) hiukkaseksi ja sitä myöten materiaksi. Voimme laajentaa tämän joka päiväiseen elämäämme; joka hetki "luomme omaa suhteellista todellisuuttamme eli kaikki olemassaolo riippuu "tarkkailijoista"... Selvää on, että "tarkkailijaa" ei voi olla ilman tietoisuutta."

Höpsis. Tuo on Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen uskonnollissävytteinen tulkinta. Sillä myydään jopa kirjoja, oletko ehkä lukenut Quantum Enigman? Siinä kohistaan kovasti tietoisen tarkkailijan olemassaolon vaatimuksesta hiukkasen kvanttitilan havaintohetkellä, mutta jankkaamiseen ja kehäpäättelyyn se alkujaankin ohut juttu jää.

Koko mikrokosmos toimii kvanttimekaniikan periaatteiden mukaisesti kaikkialla, ja kyllä universumi rullaa täysillä, kaikkialla sielläkin missä ei tietoista tarkkailijaa ole.

Ellet sitten väitä, että koko universumin kaikkien hiukkasten kvanttiaallot romahtavat joka kerta kun avaan silmäni :)

Kvanttimekaniikkaa yksinkertaisempi esimerkki pohdittavaksi on metsässä kaatuva puu. Jos metsässä ei ole ketään, kuuluuko puun kaatumisesta ääni?

Lue lisää

Ei kuulu. Kuulemiseen tarvitaan systeemi, joka pystyy vastaanottamaan/muuntamaan ääniaaltoja, erittelemään niitä toisistaan ja antamaan niille merkityksiä. Ääniaalto siitä tosin lähtee.

Tarkkailijalla ei ole muuten mitään tekemistä kvanttaallon romahtamisen kanssa. Voidaan järjestää koetilanne, joka on täysin automatisoitu ja vaikkapa tulostaa koetilanteen tapahtumat. Vastaus on samanlainen, oli tilanteessa tarkkailija tai ei. Ellei sitten joku väitä, että tulostekin syntyy vasta kun joku katsoo sitä -mitä itseasiassa koko "filosofia" edellyttääkin.

Totuus on kuitenkin se, että kvanttimekaniikka on osoittanut nuo uskomuksenne materialistisesta realismista epätosiksi. Bellin epäyhtälöiden kokeellinen rikkominen osoitti, että lokaali realismi, jonka mukaan avaruudessa ajelehtii korkeintaan valonnopeudella havaitsijariippumattomia biljardipallomaisia kappaleita, on epätosi. Lokaali realismi on klassista fysiikkaa, biljardipallofysiikkaa, newtonilaista fysiikkaa, vaikka kuinka samassa yhteydessä sanoisi sanan "kvantti". Bellin epäyhtälöiden rikkoutuminen osoitti, että joko realismi (eli materialismi) ei ole tosi tai lokaalisuus ei ole tosi. Mahdollisesti kumpikaan ei ole tosi, mutta vähintään toinen näistä ei ole tosi. Vuonna 2007 sitten kokeellisesti osoitettiin, että realismista on joka tapauksessa luovuttava. Eli materialismi, jonka mukaan materia on havaitsijasta riippumatonta itsestään olemassaolevaa, ei voi olla tosi.

http://physicsworld.com/cws/article/news/2007/apr/20/quantum-physics-says-goodbye-to-reality

Tämän jälkeen tehdyt lukuisat kokeet ovat osoittaneet saman asian uudestaan ja uudestaan. Uusimmissa kokeissa tyypillisesti rikotaan nonlokaaleille piilomuuttujateorioille laaditut ns. Leggettin epäyhtälöt samaan tapaan kuin jo 1970-luvulta lähtien rikottiin lokaaleille piilomuuttujateorioille laaditut Bellin epäyhtälöt. Leggettin epäyhtälöiden rikkomisen myötä nonlokaalit piilomuuttujateoriat siis kokevat saman kohtalon kuin lokaalit piilomuuttujateoriat, jotka falsifioituivat Bellin epäyhtälöt rikkomalla. Jäljelle jää vain hyvin pieni nonlokaalin realismin teorioiden joukko, jotka edellyttävät kuitenkin suhteellisuusteorian epätotuutta, etuoikeutettua koordinaatistoa ja seurausten esiintymistä ennen syytä. Tämän vuoksi kvanttimekaniikan antirealismi eli materian riippuvaisuus havaitsijasta onkin kvanttimekaniikassa yleisesti hyväksytty kanta. Tähän liittyviä kokeita on läjäpäin, ja voidaan tarvittaessa tuoda näytille, jos usko väittää toisin.

Samaan aiheeseen liittyy myös vaikkapa tämä Wheelerin viivästettyyn valintaan liittyvä koe.

http://www.anu.edu.au/news/all-news/experiment-confirms-quantum-theory-weirdness

"It proves that measurement is everything. At the quantum level, reality does not exist if you are not looking at it," said Associate Professor Andrew Truscott from the ANU Research School of Physics and Engineering.

If one chooses to believe that the atom really did take a particular path or paths then one has to accept that a future measurement is affecting the atom's past, said Truscott.

"The atoms did not travel from A to B. It was only when they were measured at the end of the journey that their wave-like or particle-like behavior was brought into existence," he said.

Mitä automatisoituihin kokeisiin tulee, joissa ihmisen aivojen hitauden takia valintoja on asetettu suorittamaan huippunopea satunnaislukugeneraattori, niin satunnaislukugeneraattorit ovat tietoisuuden työvälineitä kuten taskulaskinkin, eräänlainen tietoisuuden jatke. Kokeissa käytettävät huipputeknologiset satunnaislukugeneraattorit eivät ole tietoisuudesta riippumaton avaruudessa ajelehtiva luonnon elementti, vaan ihminen tietoisuuksineen paitsi suunnittelee ja valmistaa ne sekä suorittaa valinnan siitä, millaista satunnaislukugeneraattoria kokeessa käytetään. Realismia propagoidakseen on siis aivan turha vedota sellaisiin elementteihin kokeessa, jotka edellyttävät tietoisuutta.

Ja mitä luonnon tapahtumiin ilman ihmisenkaltaista havaitsijaa tulee, niin varmasti suurin osa kaikista maailmankaikkeuden fysikaalisista tapahtumista onkin sellaisia. Tätä materialistit (materialistiset realistit) pitävät epäpätevästi osoituksena antirealismin epätotuudesta kokeiden tuloksista huolimatta, koska heidän uskonnollisen ja vailla ensimmäistäkään todistetta olevan tietoisuuskäsityksensä mukaan tietoisuus on syntynyt materian toiminnan tuloksena vain joissakin ihmisen aivojen tapaisissa materiaalisissa komplekseissa. Materia ei heidän käsityksensä mukaan siten voisi olla havainnosta riippuvainen, koska aivot edellyttävät materiaa ja vieläpä ajallisesti pitkää materiaalista kehityskaarta syntyäkseen. Mutta tuossa oletetaan jo valmiiksi materialismin mukainen tietoisuuskäsitys ja maailmankuva, eikä suoda edes mahdollisuutta nonmaterialistisille ei-aivoperäisille vaihtoehdoille kuten idealismille (tietoisuuden ensisijaisuudelle) ja/tai panpsykismille (kaiken mielelliselle luonteelle). Siten tuo onkin vain pelkkä kehäpäätelmä: oletetaan valmiiksi materialismin mukainen maailmankuva ja johdetaan siitä materialismin mukainen maailmankuva. Koska kokeet kuitenkin kumoavat materialistisen realismin eli materialismin, on materialismi enää vain vanhahtava tieteenvastainen uskonnollinen reliikkijäänne, ja jokin muu vaihtoehto on tosi.

Ai niin, ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen tulkinnan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Biljardipallofysiikkaa kirjoitti:

Ai niin, ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen tulkinnan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Filosofia kiteytettynä kansantajuisesti:

Autiossa metsässä kaatuvasta puusta ei kuulu ääntä sillä metsässä ei ole kaatuvaa puuta eikä koko metsääkään.

Biljardipallofysiikkaa kirjoitti:

Totuus on kuitenkin se, että kvanttimekaniikka on osoittanut nuo uskomuksenne materialistisesta realismista epätosiksi. Bellin epäyhtälöiden kokeellinen rikkominen osoitti, että lokaali realismi, jonka mukaan avaruudessa ajelehtii korkeintaan valonnopeudella havaitsijariippumattomia biljardipallomaisia kappaleita, on epätosi. Lokaali realismi on klassista fysiikkaa, biljardipallofysiikkaa, newtonilaista fysiikkaa, vaikka kuinka samassa yhteydessä sanoisi sanan "kvantti". Bellin epäyhtälöiden rikkoutuminen osoitti, että joko realismi (eli materialismi) ei ole tosi tai lokaalisuus ei ole tosi. Mahdollisesti kumpikaan ei ole tosi, mutta vähintään toinen näistä ei ole tosi. Vuonna 2007 sitten kokeellisesti osoitettiin, että realismista on joka tapauksessa luovuttava. Eli materialismi, jonka mukaan materia on havaitsijasta riippumatonta itsestään olemassaolevaa, ei voi olla tosi.

http://physicsworld.com/cws/article/news/2007/apr/20/quantum-physics-says-goodbye-to-reality

Tämän jälkeen tehdyt lukuisat kokeet ovat osoittaneet saman asian uudestaan ja uudestaan. Uusimmissa kokeissa tyypillisesti rikotaan nonlokaaleille piilomuuttujateorioille laaditut ns. Leggettin epäyhtälöt samaan tapaan kuin jo 1970-luvulta lähtien rikottiin lokaaleille piilomuuttujateorioille laaditut Bellin epäyhtälöt. Leggettin epäyhtälöiden rikkomisen myötä nonlokaalit piilomuuttujateoriat siis kokevat saman kohtalon kuin lokaalit piilomuuttujateoriat, jotka falsifioituivat Bellin epäyhtälöt rikkomalla. Jäljelle jää vain hyvin pieni nonlokaalin realismin teorioiden joukko, jotka edellyttävät kuitenkin suhteellisuusteorian epätotuutta, etuoikeutettua koordinaatistoa ja seurausten esiintymistä ennen syytä. Tämän vuoksi kvanttimekaniikan antirealismi eli materian riippuvaisuus havaitsijasta onkin kvanttimekaniikassa yleisesti hyväksytty kanta. Tähän liittyviä kokeita on läjäpäin, ja voidaan tarvittaessa tuoda näytille, jos usko väittää toisin.

Samaan aiheeseen liittyy myös vaikkapa tämä Wheelerin viivästettyyn valintaan liittyvä koe.

http://www.anu.edu.au/news/all-news/experiment-confirms-quantum-theory-weirdness

"It proves that measurement is everything. At the quantum level, reality does not exist if you are not looking at it," said Associate Professor Andrew Truscott from the ANU Research School of Physics and Engineering.

If one chooses to believe that the atom really did take a particular path or paths then one has to accept that a future measurement is affecting the atom's past, said Truscott.

"The atoms did not travel from A to B. It was only when they were measured at the end of the journey that their wave-like or particle-like behavior was brought into existence," he said.

Mitä automatisoituihin kokeisiin tulee, joissa ihmisen aivojen hitauden takia valintoja on asetettu suorittamaan huippunopea satunnaislukugeneraattori, niin satunnaislukugeneraattorit ovat tietoisuuden työvälineitä kuten taskulaskinkin, eräänlainen tietoisuuden jatke. Kokeissa käytettävät huipputeknologiset satunnaislukugeneraattorit eivät ole tietoisuudesta riippumaton avaruudessa ajelehtiva luonnon elementti, vaan ihminen tietoisuuksineen paitsi suunnittelee ja valmistaa ne sekä suorittaa valinnan siitä, millaista satunnaislukugeneraattoria kokeessa käytetään. Realismia propagoidakseen on siis aivan turha vedota sellaisiin elementteihin kokeessa, jotka edellyttävät tietoisuutta.

Ja mitä luonnon tapahtumiin ilman ihmisenkaltaista havaitsijaa tulee, niin varmasti suurin osa kaikista maailmankaikkeuden fysikaalisista tapahtumista onkin sellaisia. Tätä materialistit (materialistiset realistit) pitävät epäpätevästi osoituksena antirealismin epätotuudesta kokeiden tuloksista huolimatta, koska heidän uskonnollisen ja vailla ensimmäistäkään todistetta olevan tietoisuuskäsityksensä mukaan tietoisuus on syntynyt materian toiminnan tuloksena vain joissakin ihmisen aivojen tapaisissa materiaalisissa komplekseissa. Materia ei heidän käsityksensä mukaan siten voisi olla havainnosta riippuvainen, koska aivot edellyttävät materiaa ja vieläpä ajallisesti pitkää materiaalista kehityskaarta syntyäkseen. Mutta tuossa oletetaan jo valmiiksi materialismin mukainen tietoisuuskäsitys ja maailmankuva, eikä suoda edes mahdollisuutta nonmaterialistisille ei-aivoperäisille vaihtoehdoille kuten idealismille (tietoisuuden ensisijaisuudelle) ja/tai panpsykismille (kaiken mielelliselle luonteelle). Siten tuo onkin vain pelkkä kehäpäätelmä: oletetaan valmiiksi materialismin mukainen maailmankuva ja johdetaan siitä materialismin mukainen maailmankuva. Koska kokeet kuitenkin kumoavat materialistisen realismin eli materialismin, on materialismi enää vain vanhahtava tieteenvastainen uskonnollinen reliikkijäänne, ja jokin muu vaihtoehto on tosi.

Lue lisää

Okei, kiitos valaisevasta kommentoinnista ja mielenkiintoisista linkeistä.

Mutta etkö ajattele, että syyllistyt täsmälleen samaan mistä syytät toista osapuolta? Teet metafyysisen johtopäätöksen tuloksista, jota tulokset eivät osoita.

Yksikään noista artikkeleistasi ei väitä, että tietoisuus aiheuttaa havaittavan ilmiön, vaan mittaaminen. Riippumatta siitä mitä välinettä käytetään, mittaaminen vaikuttaa aina mitattavaan kohteeseen. Se on siis interaktiossa jonkin kanssa. Muunlainen tilanne ei ole käytännössä edes mahdollista. Kumpi siis aiheuttaa ilmiön, se havainto vai se interaktio?

Jos tulkitsen oikein satunnaisgeneraattori-kommenttiasi, niin onko väitteesi että satunnaisgeneraattori on jollain tavoin tietoisuuden jatke, koska se on tietoisesti valmistettu? Ja tämä jollain tavalla heijastuu koetilanteessa?

ÄutioMetsä kirjoitti:

Filosofia kiteytettynä kansantajuisesti:

Autiossa metsässä kaatuvasta puusta ei kuulu ääntä sillä metsässä ei ole kaatuvaa puuta eikä koko metsääkään.

Ihan yksinkertainen vastakysymys: Miten tämä todistetaan?

Abios kirjoitti:

Ihan yksinkertainen vastakysymys: Miten tämä todistetaan?

Tarkoitan sitä, että kun em. "löydämme" uuden planetaan niin pitäisikö meidän sanoa, että "loimme" uuden planeetan? Siitähän tässä olisi kysymys, eikö vain?

Abios kirjoitti:

Okei, kiitos valaisevasta kommentoinnista ja mielenkiintoisista linkeistä.

Mutta etkö ajattele, että syyllistyt täsmälleen samaan mistä syytät toista osapuolta? Teet metafyysisen johtopäätöksen tuloksista, jota tulokset eivät osoita.

Yksikään noista artikkeleistasi ei väitä, että tietoisuus aiheuttaa havaittavan ilmiön, vaan mittaaminen. Riippumatta siitä mitä välinettä käytetään, mittaaminen vaikuttaa aina mitattavaan kohteeseen. Se on siis interaktiossa jonkin kanssa. Muunlainen tilanne ei ole käytännössä edes mahdollista. Kumpi siis aiheuttaa ilmiön, se havainto vai se interaktio?

Jos tulkitsen oikein satunnaisgeneraattori-kommenttiasi, niin onko väitteesi että satunnaisgeneraattori on jollain tavoin tietoisuuden jatke, koska se on tietoisesti valmistettu? Ja tämä jollain tavalla heijastuu koetilanteessa?

Lue lisää

"Mutta etkö ajattele, että syyllistyt täsmälleen samaan mistä syytät toista osapuolta? Teet metafyysisen johtopäätöksen tuloksista, jota tulokset eivät osoita."

Ainoa "johtopäätökseni" oli se, minkä kokeet osoittavat: materialismi ei ole tosi. Viimeinen lause kirjoituksessani oli pelkkä: "jokin muu vaihtoehto on tosi", ja koska se seuraa itsestäänselvyytenä loogisesti edellisistä, ei se vaadi mitään uutta todistelua. Mitään tarkempaa sen jonkin muun vaihtoehdon luonteesta en esittänyt, vaikka minulla suosikkini onkin, jota en tässä kuitenkaan käynyt propagoimaan. Riittävää tässä yhteydessä on se, että materialismi ei ole tosi. Jokainen voi omalta osaltaan pohtia, mikä voisi olla vaihtoehto materialismille, ja samassa yhteydessä voi pohtia myös sitä, että jos pohdinnassa jostakin syystä haluaa välttää jotakin tiettyä prinsiippiä kuin ruttoa, miksi niin on.

Mutta mitä tietoisuuden ja mittaamisen (tai havainnon) suhteeseen tulee, niin havainto- ja mittaustapahtumat, joissa jokin mahdollisista vaihtoehdoista realisoituu ja aaltofunktio romahtaa mahdollisuuksista materiaksi, eivät ole palautettavissa fysikaalisiin vuorovaikutuksiin. Jos havainto olisi palautettavissa fysikaalisiin vuorovaikutuksiin, niin totta kai fyysikot kuvaisivat mittaustapahtuman fysikaalisin termein fysikaalisella matemaattisella kuvauksella, ja materialismi (materialistinen realismi) olisi edelleen tieteen käsitys. Kun mittaus/havainto ei ole fysikaalinen, fysikaalisiin vuorovaikutuksiin palautuva tapahtuma, niin mikä tekijä mielestäsi sitten suorittaa mittauksen tai havainnon, jollei se tietoisuus voi tai saa olla? Ja jos se ei voi tai saa olla tietoisuus, niin miksei? Mikä on periaatteellisena tai käytännön esteenä, ja miksi?

Omana käsityksenäni voin kuitenkin sanoa, että havainnointi ja mittaaminen vaativat tietoisuutta ollakseen olemassa aivan samoin kuin koko tiede, jota ei sitäkään voisi olla ilman tietoisuutta. Ylipäätään ajatus tieteestä/mittauksista/havainnoista ilman tietoisuutta on käsittämätön, ja jos sellaisia käsityksiä joku haluaa propagoida, niin voisi aloittaa edes kertomalla, että kuinka kummassa ja mitä sellaisella edes tarkoitetaan. Mitä olisi tieteenteko universumissa ilman tietoisuutta?

Biljardipallofysiikkaa kirjoitti:

"Mutta etkö ajattele, että syyllistyt täsmälleen samaan mistä syytät toista osapuolta? Teet metafyysisen johtopäätöksen tuloksista, jota tulokset eivät osoita."

Ainoa "johtopäätökseni" oli se, minkä kokeet osoittavat: materialismi ei ole tosi. Viimeinen lause kirjoituksessani oli pelkkä: "jokin muu vaihtoehto on tosi", ja koska se seuraa itsestäänselvyytenä loogisesti edellisistä, ei se vaadi mitään uutta todistelua. Mitään tarkempaa sen jonkin muun vaihtoehdon luonteesta en esittänyt, vaikka minulla suosikkini onkin, jota en tässä kuitenkaan käynyt propagoimaan. Riittävää tässä yhteydessä on se, että materialismi ei ole tosi. Jokainen voi omalta osaltaan pohtia, mikä voisi olla vaihtoehto materialismille, ja samassa yhteydessä voi pohtia myös sitä, että jos pohdinnassa jostakin syystä haluaa välttää jotakin tiettyä prinsiippiä kuin ruttoa, miksi niin on.

Mutta mitä tietoisuuden ja mittaamisen (tai havainnon) suhteeseen tulee, niin havainto- ja mittaustapahtumat, joissa jokin mahdollisista vaihtoehdoista realisoituu ja aaltofunktio romahtaa mahdollisuuksista materiaksi, eivät ole palautettavissa fysikaalisiin vuorovaikutuksiin. Jos havainto olisi palautettavissa fysikaalisiin vuorovaikutuksiin, niin totta kai fyysikot kuvaisivat mittaustapahtuman fysikaalisin termein fysikaalisella matemaattisella kuvauksella, ja materialismi (materialistinen realismi) olisi edelleen tieteen käsitys. Kun mittaus/havainto ei ole fysikaalinen, fysikaalisiin vuorovaikutuksiin palautuva tapahtuma, niin mikä tekijä mielestäsi sitten suorittaa mittauksen tai havainnon, jollei se tietoisuus voi tai saa olla? Ja jos se ei voi tai saa olla tietoisuus, niin miksei? Mikä on periaatteellisena tai käytännön esteenä, ja miksi?

Omana käsityksenäni voin kuitenkin sanoa, että havainnointi ja mittaaminen vaativat tietoisuutta ollakseen olemassa aivan samoin kuin koko tiede, jota ei sitäkään voisi olla ilman tietoisuutta. Ylipäätään ajatus tieteestä/mittauksista/havainnoista ilman tietoisuutta on käsittämätön, ja jos sellaisia käsityksiä joku haluaa propagoida, niin voisi aloittaa edes kertomalla, että kuinka kummassa ja mitä sellaisella edes tarkoitetaan. Mitä olisi tieteenteko universumissa ilman tietoisuutta?

Lue lisää

Tarvitaan tieteentekoon paljon muitakin elävän olennon ominaisuuksia. Vaikkapa esim. kädet, silmät, kyky ajatella loogisesti, oppia ja muistaa asioita. Tietoisuus on vain yksi kokonaisuuden osa. Yksinään se ei ole yhtään mitään. Ilman muistia tietoisuus ei voisi esimerkiksi edes muodostaa ajatuksia, koska nekin tarvitsevat työtallennusmedian.

Biljardipallofysiikkaa kirjoitti:

"Mutta etkö ajattele, että syyllistyt täsmälleen samaan mistä syytät toista osapuolta? Teet metafyysisen johtopäätöksen tuloksista, jota tulokset eivät osoita."

Ainoa "johtopäätökseni" oli se, minkä kokeet osoittavat: materialismi ei ole tosi. Viimeinen lause kirjoituksessani oli pelkkä: "jokin muu vaihtoehto on tosi", ja koska se seuraa itsestäänselvyytenä loogisesti edellisistä, ei se vaadi mitään uutta todistelua. Mitään tarkempaa sen jonkin muun vaihtoehdon luonteesta en esittänyt, vaikka minulla suosikkini onkin, jota en tässä kuitenkaan käynyt propagoimaan. Riittävää tässä yhteydessä on se, että materialismi ei ole tosi. Jokainen voi omalta osaltaan pohtia, mikä voisi olla vaihtoehto materialismille, ja samassa yhteydessä voi pohtia myös sitä, että jos pohdinnassa jostakin syystä haluaa välttää jotakin tiettyä prinsiippiä kuin ruttoa, miksi niin on.

Mutta mitä tietoisuuden ja mittaamisen (tai havainnon) suhteeseen tulee, niin havainto- ja mittaustapahtumat, joissa jokin mahdollisista vaihtoehdoista realisoituu ja aaltofunktio romahtaa mahdollisuuksista materiaksi, eivät ole palautettavissa fysikaalisiin vuorovaikutuksiin. Jos havainto olisi palautettavissa fysikaalisiin vuorovaikutuksiin, niin totta kai fyysikot kuvaisivat mittaustapahtuman fysikaalisin termein fysikaalisella matemaattisella kuvauksella, ja materialismi (materialistinen realismi) olisi edelleen tieteen käsitys. Kun mittaus/havainto ei ole fysikaalinen, fysikaalisiin vuorovaikutuksiin palautuva tapahtuma, niin mikä tekijä mielestäsi sitten suorittaa mittauksen tai havainnon, jollei se tietoisuus voi tai saa olla? Ja jos se ei voi tai saa olla tietoisuus, niin miksei? Mikä on periaatteellisena tai käytännön esteenä, ja miksi?

Omana käsityksenäni voin kuitenkin sanoa, että havainnointi ja mittaaminen vaativat tietoisuutta ollakseen olemassa aivan samoin kuin koko tiede, jota ei sitäkään voisi olla ilman tietoisuutta. Ylipäätään ajatus tieteestä/mittauksista/havainnoista ilman tietoisuutta on käsittämätön, ja jos sellaisia käsityksiä joku haluaa propagoida, niin voisi aloittaa edes kertomalla, että kuinka kummassa ja mitä sellaisella edes tarkoitetaan. Mitä olisi tieteenteko universumissa ilman tietoisuutta?

Lue lisää

Anteeksi, mutta aaltofunktio on fysikaalinen, matemaattinen kuvaus tapahtumasta. Se kuvaa todennäköisyyttä, jolla hiukkanen löydetään em. tietystä paikasta ja tilassa.

Sori, en ymmärrä lausetta mittaus ei ole fysikaalinen. Mikä on se tapa, jolla noita asioita sinun mielestäsi sitten mitataan ja joka ei jo itsessään perustu johonkin fysikaaliseen ilmiöön? Ihminenhän ei hiukkasten mittakaavassa havaitse edes koko asiaa muutoin kuin fysikaaliseen ilmiöön perustuvan mittalaitteen (tai useamman) kautta?

Ja kuten tuossa joku jo osuvasti ilmaisi, tieteen tekemiseen tarvitaan paljon muutakin tietoisuus. Meillä ei olisi tiedettä ilman kykyä abstraktiin ajatteluun, aisteja, verenkiertoa, maksaa, happea, yhteyttäviä kasveja, vettä jne. Ilman niitä meillä ei olisi tiedettä lainkaan ja koko ajatus tieteestä olisi käsittämätön. Mitä olisi tieteentekeminen ilman verenkiertoa?

"Loogikot" taas asialla.... Se, että tieteeseen tarvitaan tietoisuus, ei kumoudu sillä, että tieteeseen käytetään myös erilaisia fysikaalisia instrumentteja ja aistielimiä.

Mitä teidän mielestänne olisi tiede ilman tietoisuutta? Antakaa kuvaus. Mitä sillä tavoiteltaisiin? Tietoako? Mutta olisiko ketään, joka tietäisi, ja mitä tietäminen ja tieto olisivat ilman tietoisuutta? Antakaa kuvaus.

Mitä mittaukseen tulee, niin vaikka mittauksessa käytetäänkin fysikaalisia instrumentteja, niin mittausprosessi/aaltofunktion romahdus ei ole kuvattavissa fysikaalisin termein fysikaalisina vuorovaikutuksina mittauksesta riippumattoman itsestään olemassaolevan fysikaalisen objektin ja mittausinstrumentin välillä. Kuten jo sanoin, jos se olisi fysikaalisiin vuorovaikutuksiin pohjautuen kuvattavissa, niin tietenkin niin tehtäisiin, ja materialismi (realismi) olisi tieteen kanta.

Kun sanot, että et ymmärrä lausetta, niin kyse on kuitenkin vain sinun ymmärryksesi vajavaisuudesta, eikä sillä taas ole merkitystä itse käsiteltävänä olevan asian kannalta. Mutta jos kuitenkin edes haluat ymmärtää, niin harkitse seuraavaa. Biljardipallofysiikassa mittaustoimintoa ei edes tarvitse mainita minkään tapahtuman kuvauksessa, vaan kaikki mitä "mittauksessa" tapahtuu, voidaan kuvata tyhjentävästi fysikaalisten vuorovaikutusten avulla. 1800-luvun jälkeen on fysiikassa kuitenkin edistytty ja päädytty toisenlaiseen maailmankuvaan. Kvanttimekaniikassa mittaustapahtuma, jossa mittaajalla on mahdollisuus saada informaatiota, luo uutta materiaalista todellisuutta tavalla, joka ei ole selitettävissä fysikaalisten vuorovaikutusten toimintana.

Jos et pysty ymmärtämään aaltofunktion ei-materiaalisuutta, niin voitko ajatella kertakaikkiaan minkään asian olevan ei-materiaalinen, vaan onko kaikki olemassaoleva mielestäsi välttämättä materiaa? Mietipä tässä yhteydessä kuitenkin samalla, miten joku sellainenkin tietoisuudenvastustaja kuin "Ameriikan Eenkvist" Lawrence Krauss mitenkään voisi esittää maailmankaikkeuden materian syntyneen massiivisesta aaltofunktion romahduksesta, jos hänen mielestään aaltofunktio olisi materiaa? Eli jos Kraussin lausahdus yhdistetään uskonnolliseen doktriiniisi siitä, että aaltofunktio on kaiken muun lailla materiaa, niin Kraussin mukaan materia syntyisi silloin materiasta? Joku tuossa taitaa mättää.

Lisäksi huomattakoon, että aaltofunktion matemaattisesta kuvauksesta ei voi johtaa sitä, mikä vaihtoehto ”tulee todeksi” eli materialisoituu. Aaltofunktio on kuvaus vain todennäköisyyksistä. Valinta toteutuvasta vaihtoehdosta on kokonaan matemaattisen kuvauksen ulkopuolella. Valinta on vapaa, sitä ei voi johtaa aaltofunktion matemaattisesta kuvauksesta.

Eli ymmärrät luetun tahallasi väärin ja kehotat sitten toista jankkaamaan itsekseen? Voihan sitä niinkin tehdä.

Joku tai jotkut ryhtyivät nähdäkseni vastustamaan sitä, että tiede tarvitsee tietoisuutta; ainakin vastaväitteiltä ne rankasti haisivat. Jos ne eivät olleet vastaväitteitä, niin sitten siltä osin keskustelu ja esitetyt asiat olivat turhia, koska silloinhan jo alunperin vallitsi yksimielisyys siitä, että tiedettä ei ole ilman tietoisuutta.

Jep, olen samaa mieltä Metsän kanssa. Eiköhän tämä "keskustelu" ollut tässä. Kun vastapuoli alkaa tyrkyttämään omia käsityksiään toisen mielipiteinä ja sitten kritisoi niitä vielä itse, niin mitäpä sitä turhaan häiritsemään hyvää juttuhetkeä.

Abios kirjoitti:

Jep, olen samaa mieltä Metsän kanssa. Eiköhän tämä "keskustelu" ollut tässä. Kun vastapuoli alkaa tyrkyttämään omia käsityksiään toisen mielipiteinä ja sitten kritisoi niitä vielä itse, niin mitäpä sitä turhaan häiritsemään hyvää juttuhetkeä.

Lue lisää

"Kun vastapuoli alkaa tyrkyttämään omia käsityksiään toisen mielipiteinä ja sitten kritisoi niitä vielä itse"

Esimerkiksi? Näytä tarkat kohdat lainauksineen jossa niin on tapahtunut, äläkä vain vihjaile täsmentämättömästi. Täsmentämättömillä vihjauksilla voidaan antaa ymmärtää vaikka mitä. Haiskahtaa argumentointivirheeltä tässä vaiheessa.