Olen kala-nainen ja ollut kihloissa 6 vuotta kala-miehen kanssa.Taival on ollut täynnä rakkautta ja helvettiä.Asumme eri paikkakunnilla ja meillä on yhteinen lapsi.Kala-mieheni ei kanna vastuuta lapsestaan eikä tämän elatuksesta.Olen hänen pyynnöstään merkitty papereihin yksinhuoltajaksi, koska hän ei halua ottaa osaa elatukseen, tekee pimeitä töitä ja papereissa "varaton", joten kunta maksaa lapseni elatuksen.Lapsemme ei ole koskaan ollut hänen luonaan - viisi vuotta olen yötäpäivää hoitanut lastamme,...mieheni tulee meidän luoksemme silloin kun hänelle sopii (ei esim:silloin kun minä tarvitsisin, kun olen väsynyt tms.tai on työpaikalla iltapalaveri ym.)Suhteemme toimii vain hänen ehdoillaan ja jos erehdyn pyytämään jotakin tai ehdottamaan jotakin tai jopa uskaltaudun arvostelemaan suhdettamme, saan kuulla olevani kusipää,lehmä, idiootti ym.Hän lähtee, ei soita päiväkausiin ja tulee sitten taas kun "hänelle sopii". Olen yrittänyt pitää itseni kasassa, yrittänyt ymmärtää ja hyväksyä että hän on omanlaisensa, mutta nyt alkaa tuntua siltä etten enää jaksa.En edes lapsemme takia.Olemme "eronneet" ainakin 50 kertaa, mutta silti hän aina vaan tulee tänne.Hän sanoo että mikäli eroamme, poikani ei tule häntä enää näkemään.Toisaalta ajattelen että se on sitten hänen valintansa, mutta toisaalta uhraan itseni pojan takia, koska poika ei vielä voi valita.En tiedä.Välillä tuntuu ettei mieleni enää kauaa kestä tätä vuoristorataa.Kaikki on hyvin niin kauan kun minä jaksan häntä palvella, laittaa ruuan valmiiksi olla aktiivinen sängyssä ja hymyillä ja olla iloinen.Mutta kun en ole kone.Kaipaan huolenpitoa ja hellyyttä ja ehkä vähän omaakin aikaa - sitä ei vaan koskaan ole.Kun olen väsynyt, hän pysyy poissa, jotta voi tulla sitten kun olen taas voimissani ja hyvällä tuulella. Äsh.Miten minä siis elämäni järjestän?Onko viisainta erota?Ne pienen pienet onnenhetket ovat minulle kuin elinehto, sillä joskus harvoin hän ottaa minut kainaloonsa ja silittää tukkaani, sanoo rakastavansa ja minä olen taas onnellinen - sen pienen pienen hetken, aina siihen asti kunnes taas taivas repeää, eli minä pyydän jotakin - vaikka vain korjaamaan jälkensä - olen taas idioottilehmä.
6 vuotta rakkautta ja helvettiä
akbal
121790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ikävää luettavaa, luulen ymmärtäväni tilanteesi ja itse näkisin sen seuraavanlaisena.
Olet pahastti lapsesi kanssa ns. välimaastossa ja myös todella turvattomassa olotilassa. Ei todellakaan hyvä! Mitä oikeasti haluat? Lapsesi
kyllä vaistoaa, huomaa suhteenne negatiivisen ilmapiirin ja hänkin kärisii siitä paljon.
Miehesi vaikuttaa tietyntyyppiseltä kalat-mieheltä. Ikuinen väistelijä ja vastuuntunnoton tyyppi. Tiedän koska veljeni on juuri tuon tyyppinen. Mistään vakavammasta ei pystytä keksustelee, hän mieluummin pakenee paikalta tai menee lukkoon. Näkisin miehesi myös tälläisenä.
Sinun on vaikea tehdä se lopullinen päätös suhteenne osalta. Otatko "härkää sarvista" vai jatkatko saman tapaan kuin ennenkin tyytyen vain niihin pieniin onnenhetkiin joita tulee jos tulee.
Kaipaat syvästi lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta ja vaikka miehesi varmaan niitä joskus antaa jäät silti näläiseksi.
Sinun olisi nyt hyvä uskaltaa miettiä tarkkaan mitä todella haluat elämästäsi, ja uskaltaa ottaa vastuu itsestäsi ja lapsestasi.
Ymmärrän että sen askeleen ottamainen on vaikeaa ja pelottaa mutta se myös kehittää sinua ja varmasti tulet huomaamaan että oletkin vahva.
Todella vaikea tuoolainen "välimaastossa" killuminen. Se kuluttaa enemmän kuin uskotkaan kaikkia. Kannattaisi ensin yrittää keksustella miehesi kanssa vakavasti siten että ei syyllistä eikä päästä sammakoita suustaan. Ei kannata heittää aina vaan isompaa kiveä järveen. Sanottuja sanoja ei saa takaisin ja kun tuo muistikin on vielä sellainen niin se jää kytemään tuonne pinnan alle. Jos miehesi ei kykene keskustelemaan ja ymmärtämään että olet huolissasi ja että haluat vain pelastaa suhteenne. Se on mahdollista, mutta vaatii kaikkien teidän kahden osallistumista sen rakentamiseen.
Kaloilla voi olla niin helposti taipumus kieltää itseltään näkemästä totuutta tai juuri nuo ikuiset väistöliikkeet. Näen että haluat kipeästi tehdä ratkaisun mutta tarvitset rohkeutta.
Ei ole sinun tehtäväsi kantaa teidän suhteenne harmoniaa ja miehesi epäkypsyyttä. Jos keksustelu ei tuota tulosta niin ymmärrät kai että elämä on ihan liian arvokasta käytettäväksi "kellumiseen".
Voimia paljon sinne, älä masennu ja lamaannuta itseäsi jotta pystyt ratkaisemaan tilanteesi.
Kiitos kala-neidolle lämmittävästä viestistä!Tunnut todella ymmärtävän mistä on kyse ja osuit uskomattoman hyvin ytimeen siinä, kun sanoit että " ei keskustella mistään vakavasta, vaan väistellään".Tuo on niin totta kuin olla ja voi!!Kun olen pyytänyt että juteltaisiin ja yritettäisiin löytää molempia tyydyttävä ratkaisu, niin hän ilmoittaa että "mitään puhuttavaa ei ole". Ja kukaanhan ei väkisin puhu. Tuo väistely tässä varmaan kaikkein pahinta onkin - en saa häntä jakamaan vastuuta edes siitä mitä puhuttaisiin ja mihin lopputulokseen päädytäisiin, vaan saan kellua tässä tilassa yksinäni ja tavallaan yksin päättää jatkuuko vai ei,... joka tapauksessa paljon lämpimiä ajatuksia sinulle Kala-neito, tunnut olevan empaattinen ja järkevä. Toivon että löydän parhaan ratkaisun tilanteeseeni ja saan jostain niin paljon rohkeutta että katson totuutta suoraan silmiin ja toimin sitten. Sinulle hyvää elämää ja iloa alkaneelle vuodelle!!
Totuuden ja faktan väistelyä, karkuun "uimista" kun pitäisi ottaa vastuuta tai keskustella tai tehdä jokin asia toisin kuin mies itse haluaa, vajavaista hellyyden osoittamista, toisen syyttelyä... ym ym. Miten tuttua. Asuin hetken kalamiehen kanssa ja hermothan siinä meni. Koin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Hellyysvaje oli kova koska tuntui että tunteiden näyttäminen oli kortilla tällä miehellä.
Hänelläkin muuten oli lapsi erään naisen kanssa eikä suostunut tätä omakseen tunnustamaan vaan oli todella ilkeä tälle naiselle ja syytti tätä ties mistä.
Kyllästyin hänen kalamaiseen kivenkoloon pakenemiseensa useissa asioissa. Ystävänäkin hän on hyvin hallitseva vaikkakin helpompi sietää, mutta suhteeseen en enää koskaan suostu kalamiehen kanssa.
Yksinhuoltajan elämä ei ole helppo, mutta silti uskallan väittää että elämäsi on parempaa ilman epätietoisuutta herättävää kalamiestä. Tiedän ettei se ole helppoa, kalamieshän on maagisen vetovoimainen salaisuuksensa verkossa ja toisinaan lähes vastutamaton.
Tsemppiä sinulle!
Mieti paremmin vähän miten puhut muka Kalat-miehistä, meitä kuule sattuu olemaan monenlaisia tässäkin merkissä. Mitäs olet valinnut tuollaisen miehen??
Vaikka olenkin tuo kuuluisa "Kalat", niin en voisi toista jättää yksin vastuuta kantamaan ja yhteistä eloa elämään, osaan nimittäin vastuuni kantaa minkä minulle annetaan. Eri asia on että ei kukaan "viitsi" ja "jaksa" kiinnostua tuiki tavallisesta työtätekevästä sanansapitävästä miehestä.
Joten vit..kaa vaan mutta itsehän olettta soppanne keittäneet, menkää vaan aina sopivan ensimmäisenä tulleen miehen mukaan, siteen huomaatte; turha tulla ainakaan minulle itkemään.
Terv.
KalatM 35
Viestisi luettuani voisin vaikka vakuuttaa että kerrot juuri minun Kala-miehestäni.Niin tuttua tuo kaikki mitä kirjoitit myös tuo syyttely, jota hän harrastaa myös.Joskus se saa jopa tragikoomisia piirteitä, sillä jopa hänen pitkittynyt flunssansa on minun syytäni.Toisinaan on niin hirveää ettei voi muuta kuin nauraa.Suhteen alussa olin aina maahan lyöty, kun itkin ja olin jo aivan romuna, hän saattoi sanoa " käy polvillesi ja rukoile, niin minä jään tänne",...Niin alas en sentään koskaan mennyt. Hän lähti, ja palasi taas kun se hänelle sopi. Olen hyvin iloinen, että toin tämän asiani julki, koska luettuani kuin ulkopuolisena näitä omia ja teidän muiden kokemuksia, kaikki näyttää aivan erilaiselta ja alan jopa itsekin ihmetellä miten olen voinut antaa jonkun kohdella minua noin huonosti.Tässä yksin näitä miettiessä vajoaa niin syvään mustaan veteen, että alkaa itsekin uskoa toisen syyttelyitä. Kiitos paljon sinulle "never again" ja hyvää uutta vuotta. En ole alunperinkään halunnut yleistää, joten älkää te "kunnolliset kalamiehet" olko moksiskaan, jokaiseen haoroskooppimerkiin mahtuu hyviä ja huonoja puolia.Kiitos palautteesta!
Eli horoskooppeihin ei pidä takertua liian tarkkaan, eikä etenkään pelkkään aurinkomerkkiin. Olen itsekin siis kalat merkkiä, mutta ei musta ehkä päällepäin tule kalamaisuus esiin... enempi muistutan vesimiestä tai kaksosta. Olen kysellyt ystäviltä ja tutuilta.
Se mitä luin kerrotusta vastuuttomasta kalat-miehestä, kuulostaa aika julmalta. Useimmat kalat-miehet keihin itse olen törmännyt ovt aivan jotain muuta... Mutta, mutta... se siitä.
Jaksamisia kaikille.
Etsippä tietoa aiheesta psykopaatti.Ne on kaikkein hankalimpia vuoristorata ihmisiä,pyri eroon siitä jos tunnistat psykopaatin luonteenpiirteet hänessä.
Sama kait se on, onko ihminen horoskooppi-merkiltään lintu vai kala. Ei kait se nyt syntymäajasta riipu, millaisia me olemme. Höpö höpö tytöt. Ei se miehen tai naisen merkistä riipu, miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Se on kahden kauppa ja molempien tulee yrittää selvitä arjesta. Olet valintasi tehnyt. Koeta tehdä elämästäsi parempi.
Nimenomaan MOLEMPIEN tulee yrittää selvitä arjesta. Tässä tapauksessa vaan näyttää siltä että mies ei tee omaa osuuttaan? Kala tai lintu - siitä viis - eihän tässä ole ollut tarkoituskaan yleistää.
Hei!
Olet todella tekemässä lapsellesi karhun palvelusta. Eihän toi ole todellista elämää.
Kiitos kommentista.Tiedostan itsekin että lapsi tässä ohessa kärsii myös.On vaan niin surullisen kamalaa, että eläessään tarpeeksi kauan tällaista elämää, raja hämärtyy siitä mikä on "normaalia" ja mikä ei.Kamalinkin elämä alkaa tuntua "normaalilta" kun siinä tarpeeksi kauan elää ja varsinkin melko pienissä ympyröissä.Itsensä irti repäiseminen vaatii tavattoman paljon rohkeutta ja voimia. Niitä tässä olen yrittänyt kerätä ja ajattelinkin, että kannattaisiko minun mennä jollekin ammattiauttajalle?Vaikka toisaalta tiedän että kaiken on aina lähdettävä ihmisestä itsestään ja omasta sisimmästä.Täytyy olla valmis muutokseen ennen kuin se onnistuu. Joskus vaan pelottaa hyppy tuntemattomaan -silloin paskakin elämä on paras vaihtoehto, koska se on niin tuttua ja turvallista. Kiitos kaikille kantaa ottaneille.Turhahan minun on tässä valittaa - vain itse voin elämäni suunnan muuttaa.
Hei!Miehesi käyttää selkeätä mielivaltaa suhteessa sinuun ja lapseen. Neuvoisin sinua eroamaan, mutta sehän on täysin sinun valintasi. Olet todnäk.itse ns.sairastunut tilanteeseen etkä näe enää suhteenne todellista olemusta.
Mielivaltaiselle henkilölle rajat on se tärkein asia, koska sinulla on oma tila hengittää ja olla,ainakin pitäisi olla. Luepa oma tekstisi läpi kuin se olisi jonkun sinun ystäväsi kirjoittama...mitä kehottaisit tekemään ja olisiko tilanne sinun mielestäsi terve ja jatkamisen arvoinen???
Pelasta itsesi ja lapsesi.
Ei lapsesi pidä oppia tuollaista tapaa käsitellä toista ihmistä, äitinä sinä olet vastuussa siitä minkä mallin lapsesi saa.....miten naisia kohdellaan.
Toivotan sinulle voimia irrottautumiseen helvetistä.
Tee plusmiinus-lista.
Hae apua, olet ilmeisesti senverran umpikujassa, että tarvitset jo muutakin apua.
Tässä ei nyt ole kyse horoskooopeista vaan luonnehäiriökäyttäytymisestä!