Rakastuin vuosi sitten kolmen lapsen isään, ihanaan mieheen johon rakastuin. Suhde on ollut kivikkoista. Heti alkuun muutin miehen luokse ja minulle lapsettomalle opiskelijalle se olikin liikaa. Yhtäkkiä pyöritettiin kolmen lapsen uusioperhettä ja kaikki asiat oli uutta, niin lapsile, miehelle kuin minullekin. Epävarmuuteni veroitti useasti. Lähdin vanhempieni luo kun sattui päivä jolloin koin asiat liian raskaaksi. Mies koki tämän heti epäluottamuksena minua kohtaa. "Petit luottamukseni useasti" Tiedän että minun olisi pitänyt ns. rauhoittaa tilanne ja ymmärtää että siinä vaiheessa omilla asuminen olisi vielä ollut fiksua ja pikku hiljaa opetella uusperhe elämään siten. Helpotimme toistemme oloa, koska mies oli juuri kokenut avioeron ja minä pitkän parisuhteen jälkeisen eron. Olimme löytäneet rinnalle samanhenkisen ihmisen jonka kanssa oli helppo olla ja puhua asioista. Puolen vuoden aikana suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta ja 7kk seurustelun jälkeen olin jo raskaana. Olin onnellinen, mutta raskauden alussa aloin kuitenkin epäröimään ja pitämään itseäni vastuuttomana. Haluttiin yhteinen lapsi ja minulla oli kova vauvakuume myös siksi että minulla oli vihdoin rakastava mies vierelläni. Raskauden alussa mietin asioita ja eräs päivä ajattelin että mitä ihmettä olen tekemässä. Olen tuntenut mieheni puoli vuotta ja hänellä on 3v. 4v. ja 9v. lapset ja nyt olen perustamassa perhettä hänen kanssaan. Ajattelinko taas yhtään mitään? Lapset ovat vuoroviikoin isällään. Mitä sillä viikolla kun lapsia on neljä ja meillä pieni vauva? Eihän me tulla selviämään varsinkin jos lapset on kiukkuisia perheen hajoamisen vuoksi tai entä jos lapset kokevat mustasukkaisuutta jos kokevat saavansa vähemmän huomiota? Sanoin miehelle että haluan abortin. Mies oli sitä vastaan mutta kuitenkin kunnioitti päätöstäni ja saatiin sairaalaan lähete abortin tekoon. Aborttia ei tehty heti vaan odotin sitä vajaa pari viikkoa ja ajattelin että kuolen koska henkinen paha olo oli kova ja minun tuli vain odottaa että pääsen sairaalaan. Abortin teko oli rankka kokemus. Epäröin vielä sairaalassa, en voi tehdä tätä, mutta tein. Abortin jälkeen elämä jatkui. Etenin koulussa ja näin tulevaisuuden valoisana koska tiesin pian valmistuvani. Pari kk abortin jälkeen koin että olin tehnyt väärin, välillä sain itkukohtauksia kun tunteet vain purkautui ulos. Koin menettäväni jotain ja mietin että jos en ikinä enää saakkaan lasta. Antaisinko ikinä sitä anteeksi itselleni?
Mieheni on erittäin kiltti, joskus jopa väärissä paikoissa. Hän on todella hyvä isä lapsilleen, pitää heistä huolta ja haluaa tarjota heillä hyvän elämän. Mieheni on myös herkkä ja joskus tuntuu että tälläisessä tilanteessa hänen pitäisi olla vahvempi jotta uusperheen arki sujuisi paremmin, mutta toisaalta ymmärrän että hän ei ole sitä pystynyt olemaan rankan kokemuksen jälkeen. Hän sanoo että haluaa näyttää minulle minkälainen hän pystyy olemaan, minkälainen hän on vahvimmillaan. Mutta siihen hän tarvitsee sen että ansaitsee luottamukseni ja että hän kokeee kaiken sujuvan hyvin. Tunnen että mies on vaatinut minulta suhteemme aikana liikaa, hän on halunnut että muutan hänen luokseen ja olen toinen huolehtiva vanhempi hänen kokoonpanossaan. Sen olen kokenut joskus liian vaativaksi koska olen kokenut paineita siitä että miten hyvin minun tulee onnistua jotta hän kokisi kaiken menevän niin kuin ydinperheessä. Jos minulla on ollut vaikeuksia tilanteessa sopeutumiseen on hän ottanut sen melko raskaasti juurikin siksi että suhteen alussa lähdin herkästi hänen luotaan lataamaan omia akkuja.
Rakastetaan toisiamme yli kaiken. Mies on tuonut niin paljon valoa ja tarkoitusta elämääni. Uusperhe kuvio on ollut haasteellista mutta toisaalta myös antoisaa kun olen saanut suhteeni lapsiin lähenemään niin että he jopa kaipaavat jo minua. Koen itse olevani perinteinen äitityyppi. On luonnollista että olen halunnut yhteisen lapsen mieheni kanssa. Toimittiin vaan aivan liian nopeasti suhteen alussa ja ollaan molemmat ymmärretty asia. Tulevaisuudessa mies haluaa yhteisen/yhteisiä lapsia kanssani. Viime viikolla mies töistä tulleessaan väläytti salaman kirkkaalta taivaalta ja siinä tilanteessa ajattelin että miksi näin tapahtuu. Hän nimittäin luuli minun tutkineeni hänen papereitaa kun olin järjestellyt laatikoita. Hän kertoi, että hän on exälleen hänen asuntolainansa takaajana. Siis tälle ihmiselle joka rikkoi heidän perheensä, petti häntä toisen miehen kanssa ja valehteli asioista toistuvasti ennen kuin tosiasiat tuli ilmi. Ja nyt hän voi joutua suorana sanottuna kuseen exänsä takia jos hän vaikka joskus keksii alkaa hankalaksi. Mä en tiedä mitä ajattelisin... Nielenkö vain asian ja laitan kädet ristiin ettei mieheni joudu ikinä vaikeuksiin tämän kusipään takia
Mieheni on erittäin kiltti, joskus jopa väärissä paikoissa. Hän on todella hyvä isä lapsilleen, pitää heistä huolta ja haluaa tarjota heillä hyvän elämän. Mieheni on myös herkkä ja joskus tuntuu että tälläisessä tilanteessa hänen pitäisi olla vahvempi jotta uusperheen arki sujuisi paremmin, mutta toisaalta ymmärrän että hän ei ole sitä pystynyt olemaan rankan kokemuksen jälkeen. Hän sanoo että haluaa näyttää minulle minkälainen hän pystyy olemaan, minkälainen hän on vahvimmillaan. Mutta siihen hän tarvitsee sen että ansaitsee luottamukseni ja että hän kokeee kaiken sujuvan hyvin. Tunnen että mies on vaatinut minulta suhteemme aikana liikaa, hän on halunnut että muutan hänen luokseen ja olen toinen huolehtiva vanhempi hänen kokoonpanossaan. Sen olen kokenut joskus liian vaativaksi koska olen kokenut paineita siitä että miten hyvin minun tulee onnistua jotta hän kokisi kaiken menevän niin kuin ydinperheessä. Jos minulla on ollut vaikeuksia tilanteessa sopeutumiseen on hän ottanut sen melko raskaasti juurikin siksi että suhteen alussa lähdin herkästi hänen luotaan lataamaan omia akkuja.
Rakastetaan toisiamme yli kaiken. Mies on tuonut niin paljon valoa ja tarkoitusta elämääni. Uusperhe kuvio on ollut haasteellista mutta toisaalta myös antoisaa kun olen saanut suhteeni lapsiin lähenemään niin että he jopa kaipaavat jo minua. Koen itse olevani perinteinen äitityyppi. On luonnollista että olen halunnut yhteisen lapsen mieheni kanssa. Toimittiin vaan aivan liian nopeasti suhteen alussa ja ollaan molemmat ymmärretty asia. Tulevaisuudessa mies haluaa yhteisen/yhteisiä lapsia kanssani. Viime viikolla mies töistä tulleessaan väläytti salaman kirkkaalta taivaalta ja siinä tilanteessa ajattelin että miksi näin tapahtuu. Hän nimittäin luuli minun tutkineeni hänen papereitaa kun olin järjestellyt laatikoita. Hän kertoi, että hän on exälleen hänen asuntolainansa takaajana. Siis tälle ihmiselle joka rikkoi heidän perheensä, petti häntä toisen miehen kanssa ja valehteli asioista toistuvasti ennen kuin tosiasiat tuli ilmi. Ja nyt hän voi joutua suorana sanottuna kuseen exänsä takia jos hän vaikka joskus keksii alkaa hankalaksi. Mä en tiedä mitä ajattelisin... Nielenkö vain asian ja laitan kädet ristiin ettei mieheni joudu ikinä vaikeuksiin tämän kusipään takia
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei muuta kun pidä kiinni vaan vaikka väkisin. Opiskelijahan on tyhjätasku että jos tulee hetki että on mahdollisuus elää siivellä ja ilametteeksi jonkun asunnossa ja kaikki tulee lautasella, jopa lapsetkin valmiina, niin anna mennä vaan. Mitään ei tarvi tehhä kun elää vaan ja kuluttaa.
Olet nyt miehen lasten iti ja sulla kasvatusvastuu heistä, mutta aina voi syyttää lasten äitiä kun huonosti menee.
Mut toi on hyvä että voit elää tekemeättä mitään, siivellä elämä on parasta. Niin ja se että vahinkolapsia kun tekee on elarit aikanaan taaattu, lapsi on hyvä elintasovakuutus ja useampi vielä parempi. Rahattomana opiskelijana lasten teko on tosi järkevää, aina tulee rahaa ja kun on ilmanen asuminen ja ruoka ja ylläpito niin ai ai. No kusipäitähän on kaikki paitsi sinä, ole huoleti...varsinkin miehen exä. Ne vasta on. Riko sinä perhe, kaappaa mies ja lapset ja elä siivellä ja tee lisää lapsia...olet kekannut sen miten rahattomana voi tulla toimeen.
Hullu!
HULLU TOSIAAN ! Ei seurustelemalla äidiksi tulla ja vastuu on kuitenkin isän EI SINUN ... ...MUISTA ETTET OLE ÄITI VAAN ISÄN NAISYSTÄVÄ/AVOPUOLISO
Ensinnäkään älä ikinä arvostele miehen lasten äitiä, koska et häntä tunne etkä tiedä millainen hän oikesti on. Sulla on vain miehen kertomus asiasta. Älä ainakaan lasten kuullen päästä pahaa sanaa suustasi heidän äidistään.
Miehen lainantakausjutut ei kuulu sulle yhtään. Ilmeisesti hänen entinen puolisonsa on luotettava muissa asioissa, ei vaan muista pysyä omalla kotipesällään. Se on miehen probleema, jos joutuu takaajana lainan takaisin maksamaan ja hän on varmasti tajunnut sen kun on takaajaksi ryhtynyt. Älä sotkeudu miehen raha-asioihin, ei kuulu sulle yhtään. Sä opiskelet ja ilmeisesti et käy töissä opiskelun ohella? Saat asua ilmaiseksi miehen luona? Suu suppuun tyttö.
Muuten, miehelläsi on myös osuutta siihen, kun entisen kanssa on suhde kariutunut. Parisuhteessa on aina kaksi jotka tekee siitä hyvän tai huonon.
Onko taas käynyt niin, että liian nopeasti koititte yhteistä perhettä perustaa, miehellä liian vähän aikaa erostaan. Ja tuo ehkä mukanaan entisen suhteen tavat ja virheet teidänkin suhteeseen. Niinkuin säkin oman vanhan suhteesi viat.
Teillä on asiat vielä aivan liian ristissä lasten hankintaan... Paljonko oikeasti tunnette? Ette juurikaan. Vaaditte ehkä molemmat liikoja suhteeltanne. Menkää nyt hyvät ihmiset askel kerrallaan. Antakaa lasten sopeutua edes vanhempiensa eroon. Siihenkin menee pari vuotta.
Ja miksi sanot miehen exää kusipääksi? Kommenttisi kertoo siitä, ettet sinä tai miehesi kumpikaan ole sujut sen kanssa, että miehellä on ollut perhe jo ennen sinua. Ok, exä siis petti. Sitä valitettavasti vaan paljon sattuu... Kurjaa, mutta ei se tarkoita että koko ihminen on kusipää. Pystyisitkö opettelemaan jonkinasteista kunnioitusta miehen lasten äitiä kohtaa? Ja onko mies itse vielä pystynyt antamaan exälleen anteeksi? Elämässä ei voi mennä eteenpäin, jos ei menneen kanssa tee edes sisäisesti sovintoa.
Hidastakaa tahtia. Jättäkää jatkuva draama. Olkaa avoimempia.
Ps. Mies saattaa olla lainan takaaja, jotta lapsilla olisi koti. Ja hän kyllä exänsä tavat raha-asioissa tietää, kun vuosia olivat yhdessä, joten tuskin syytä huoleen.
Pps. Olen eronnut, äiti, äitipuoli, uusperheellinen. Tiedän jotain mistä puhun.
Minä olen myös äitipuoli, ja sitä miehen kakrut vastusti mutta minä sanoin heti että minä en lähde mihinkään, jos jotakuta ei kiinnosta voi lähtä. MInä en. En tullut lasten takia vaan uuden miehen, ja koska en ol töissä voin hoitaa hänen kotiaan,jossa minäkin asun, miehen kakrut ei. Heidän on vaan sopeuduttava siihen että olen heidän äitipuoli ja toteltava minua jos jotain sanon se kans pitää. Tosi kurjaa jos sattuu tommoset kakrut miehelle jotka ei ymmärrä että äitipuoli on nyt se joka sanelee ja laatii säännöt.
Minä sanoin miehen exällekkin että meille ei sitten sääntöjä sieltä päin laadita vaan kakarut tekee niinkuin minä määrään. Niin on menty ja joskus täytyy kovaa sanoa, mutta miesten kakrut nyt vaan on semmossii. Periksi ei pidä antaa, jos mies rakastaa niin ei siinä lapset sanele sääntöjä, aikuiset määrää.
Jos ei kiinnosta voi olla tulematta, ei se mies lapsiaan niin paljon kaipaa kuin luulis.
Jos ei kelpaa en voi mitään. ä' en lähde tästä mihinkään koska oon työtön ei ole rahaa täällä saan olla vaan.
Juurikin kaltaisesi ei ole äitipuoli vaan isin pano ja se koti on enemmän lasten kuin sinun siipeilevä sosiaalipummi !
Hei, jos mies on ottanut uuden vaimon kun ei ollut tyytyvinen entiseen naiseensa, niin kyllä hän on miehen lapsille uusi äiti. Siihen on lasten totuttava ja hyväksyttävä että asiat muuttuu, aina ei voi lapsetkaan sanella ja alkaa uudelle äidille valehtelemaan.
Mies sanoi että voin ottaa ohjat käteeni ja tehdä perheestämme mieluisen, juuri mun näköisen. Nyt kun olen työtön voin alkaa suunnitella remonttia, jotta entisen vaimon järkyt tapetit ja sisustus lhtee ja tästä tulee minulle, miehlle ja lapsille maailman kaunein koti. Siitä on ex vaimo varmasti kateellinen, muta itä siitä, mulla on hänen mies ja lapset, ja rahaa.
Ei et ole mikään uusi äiti vaan isän pano ja asenteelta ääliö ! Ja kyllä,isä on kyllä eronnut mutta ei vaihtanut tarkoituksella vaan tyrkky tunkeutui hänen kotiin
Et sinä Lässy ole mikään äitipuoli, ei sulla ole miestä eikä mitään lapsia omasikin jo kaikki aikuisia.
Olet yksinäinen vanha katkera juoppo.
Ei lissua ole pantu yli kymmeneen vuoteen, Lässyn exä viimeksi, ei kukaan koske lissuun edes pitkällä tikulla.
Jos isin uudeta vaimosta tai tyttöystävästä tulee uusi äiti, niin mihin sitä vanhaa äitiä enää tarvii? Eikö ole lapsille rikkaus jos saavat uuden äidin, tulee uusia ajatuksia, uusia sääntöjä ja perhe elämä uusiutuu mukavasti. Monesti ne entiset äidit ovat kaavoihin kangistuneita ja rasittavia että lapsillekin olisi hyvä jos äidit vaihtuisi, se virkistäsi miestäkin ja lapset tykkäisi kun on uusia rikkautta vuovia ihmisiä heidän elämässään. Pieni lapsi hyväksyy nopeasti uuden äidin kun pitää tiukasti kiinni komennosta.
Mutta kun isin pano EI OLE UUSI ÄITI VAAN PELKÄSTÄÄN ISIN UUSI NAINEN LISSU NIMELTÄÄN JA ÄÄRETTÖMÄN TYHMÄ NIINKUIN TÄMÄ nm.uusiäitionparastajippiii
Juopon yksinäisen sepustusta ,ei sit mitään järkeä.
Siitä tulee lapsille uusi äiti kun lapset kuitenkin on uuden äidin ja isän luona usein. Onahn se lapsillekkin rikkaus kun on uusia äitejä elämässä neuvomassa ja komentamassa. Vielä ne lapest kiittää ja exä myös kun antaa aikaa sulatella että lapsilla on uusi äiti, ja saaa entinen äiti huilaa ja ottaa iisisti. Olisi kiitollinen siitä että joku tykkää hänenkin lapsistaan. Luulen että lapset ovat ikikiitollisia.
Sinä olet rikkaus vain mielisairaalalle.
Sinä voit nyt ottaa iisisti ja huilata välillä ja lakata komentamasta olemattomia kakaroita ja alkaa sulatella ajatusta, että sulla ei ole miestä eikä sen lapsia.
Hei, olen minäkin uusi vaimo miehelleni, mentiin helmikuussa naimisiin. Minusta tuli samalla miehen lasten äitipuoli. Teimme heti selväksi säännöt, ja sen ettei miehen exä tule meille eikä komentele meitä ja lpset tulevat kerran kuussa meille. Minä kerroin miehelle toiveeni näistä asioista ja hän sanoi että toki me teemme kuin min haluan, sain tahtoni läpi.
Nyt menee hyvin, ja lapset kunnioittaa minua äitinä, eikä exästä ole harmia. Olen miehen exää korkeemmalla lasten silmissä, jos en olisi en sietäisi heitä meillä. Olen sanonut että minua voi kutsua äidiksi tai etunimellä, he snovat äiti ja se kuullostaa tosi kivalta. On ihanaa olla ja määrätä lapsia kuin omia.
On hyvä ettei ne ole täällä joka hetki voimme huilaa ja olla omalla perheellä rauhassa. Keräämme voimia ja siten voivat tulla. Kun kaikki toimii minun toiveitteni mukaan kaikki toimii loistavasti,ja me kaikki olemme onnellisia, myös miehen exä saisi vielä kunnioittaa meitä.
Samaa mieltä, menneisyys pitää unohtaa ja alkaa elämään ttä htekeä ja siinä tilassa missä on. Lapset pitää opettaa siihen että elämä voi muuttua ja uskon että he sopeutuvat erittäin hyvin kun ei anna vaihtoehtoja vaan aikuinen päättää.
Lappset ovat äidivetoisia, joten eivät osaa ymmärtää että uusia äitejä tulee samoin kuin uusia sisaruksia, siihen pitää lapset kouluttaa että ei saa nirsoilla että asia totetaan niin kuin ne tulee ja aikuinen päättää, jos isän luona ollaan siellä on uusi äiti ja ei vastaväitteitä.
Ei teistä isien uudet kumppanit uutta äitiä tule miehen entisen liiton lapsille, äiti on ihminen joka on kantanut lasta tuon 9 kk ja synnyttänyt ja se side on kaikkia siteitä vahvempi.
Lapsia adoptoidaan, kun omat äidit jättävät lapsensa, heille tämä uusi heistä huolehtiva yleensä on kaivannut omaa lasta ja täten on heille eräänlainen äiti, mutta hänkään ei koskaan ole se todellinen äiti. Usein nämä lapset haluavat myöhemmin tietää ainakin tai jopa tavata äitinsä.
Joten jättäkää edes lapset rauhaan, kun iskette silmänne heidän isäänsä ja toivottavasti jokainen isä olisi niin vahva, että ei anna teidän alkaa määrätä omaa elämäänsä, eikä missään nimessä näiden lasten elämää eikä entisen puolison elämää.
Jää muuten useimmiten ymmärtämättä että lapsille vanhempien ero on hirvittävän kova paikka , heidät vain vaiennetaan hirvittävillä tavoilla, pelottelulla ja uhkauksilla.
Mutten juuri nytkin eräs äiti lähti miehen puutteessaan toiselle paikkakunnalle ja jätti lapsensa yksin, tosin uskon hänen pärjäävän, mutta ajattelemaan laittaa monen himo.
Tosin perempi näin, sillä ukko tuli heidän kotiinsa, niin äiti lähti kampaajalle ja jätti tuon vieraan miehen ja lapsensa kahdestaan, lapsi meni hioneensa ja kasasi kaiken huoneessa olevan oven eteen, että mies päässyt sinne. Äidin tultua mies selitti lapsen olevan kauhukakara, jota inhoaa. Mitenkä päin tuossakin asia mahtoi olla.
Että se seksin himo on niin vahva, että pienetkin lapset jätetään yksin kotiin.
Monesti kuitenkin miehen ex masentuu ja ihan omaa syytään jättää kaiken miehen hoiviin jolloin äitipuoli astuu siihen äidin paikalle. Jonkun on pakko ottaa vastuu lapsista ja sitten se on uusi äitipuoli jos oma äiti ei enää halua.
Onhan se hyvä että on reipas äitipuoli ja lapsetkin normalisoituvat.
Antakaa arvo äitipuolille ja kunnioittakaa heitä, he tahtovat vaan lapsille hyvää ja kasvattavat heitä ei he åahaa taho vaan olla mukana lasten elämässä jotta heillä on normaali tulevaisuus edessä. Ilman heitä lapset eivät tiedä paikkaansa.
Hei nimimerkki, Sirpaleina
On sinulla monenlaista mietittävää, viimeisenä tuo raha-asia, kun mies kertoi olevansa ex-vaimonsa asuntolainan takaajana. Jotenkin ajattelen, ettei tuo raha-asia ole kuitenkaan ehkä tärkein vaan kaikki muu mitä elämääsi on tullut. Toki asuntolainan takaus, jos se on suuri laina ja tulisi ongelmia takaisin maksussa, on asia josta tulee ehkä keskustella ääneen, mutta te ette kuitenkaan ole naimisissa, joten teillä ei ole sen kaltaista "elatusvastuuta" kuin aviopuolisoilla. Kannattaa sinun jutella miehesi kanssa asiasta, kun se sinua vaivaa.
Mutta elämääsi on tullut lyhyessä ajassa paljon uutta suurta, iloa ja valoa ja rakkautta, mutta myös kysymyksiä, vastuuta ja huoliakin. Uusperheen elämän asettuminen uomiin kestää aina melko pitkään, sille ei voi mitään. Kaikki tarvitsevat aikaa tottua uuteen. Niin aikuiset kuin lapsetkin. Kannattaa edetä rauhassa ja suoda jokaiselle rauha tottua tilanteeseen. Siinä mielessä ajattelen, että sinun ja miehen yhteinen lapsi olisi aikalailla rasittanut kesken olevaa asettumista. Mutta ymmärrän oikein hyvin, että sinä podet siihen aborttiin liittyvää tuskaa. Sen työstäminen ja sureminen vie aikaa myös. Olen pahoillani tilanteesta.
Mukava kuulla, että mies on hyvä ja turvallinen isä lapsilleen ja mukava puoliso sinulle. Opetelkaa arkea ja yhteiselämää. Iloitkaa toisistanne. Jutelkaa avoimesti asioista. Olkaa rehellisiä ja kärsivällisiä. Jakakaa asioita ja huolenpitoa. Luottakaa tulevaisuuteen.
Kaikkea hyvää sinulle ja teille kaikille,
Pirkko-pappi