Tiedätkö mitä? Olen halunnut jo tämän sanoa pitkän aikaa, mutta tilaisuuksia ei ole tullut. Tai sitten olen niin heikko, jos et hyväksy minua, murrun. Mutta, rakastan sinua. Tulen aina rakastamaan, vaikkei se päälle päin näkyisikään.
Tiedän, että tämä on outoa. Minun tunteeni sinua kohtaan. Sinussa on kuitenkin jotain sellaista, mitä en muissa ihmisissä ole tavannut. Jotain sellaista, joka saa minut hymyilemään surun keskeltä.
Luulin, että ihminen ihastuu sielunsiskoon helpoiten, koska silloin jaetaan samat kiinnostuksenkohteet ja on helpompi kommunikoida. Mutta luuloni petti. Meillä on valtava ikäero, erilaiset harrastukset ja mieltymykset. Ainoa asia, joka yhdistää, on intohimo luonnontieteisiin. Ja tiedätkös, haluaisin keskustella niistä enemmän, haluaisin syventyä Einsteinin suhteellisuusteoriaan ja kauniisiin matemaattisiin kaavoihin, mutta sanani jäävät sydämen ja suun välimaille. Mutta, en välitä. En välitä uskonnostasi, ulkonäöstäsi tai mieltymyksistäsi. Sinä olet sinä, ainutlaatuinen, se tässä tekee sinusta täydellisen.
Kieltämättä vihaan kirjoittaa tunteitani ylös, olen siinä surkea, vihaan avata suutani itselleni. Tiedän, että on todella pieni todennäköisyys siinä, että jotain tapahtuisi välillämme, että sinä huomaisit, kuinka tuijotan käytävän poikki ja käyttäydyn kuin kofeiinihumalassa oleva vierelläsi. Toivon, että huomaisit. Ja minä odotan, jaksan odottaa. Tiedätkös, olen oppinut yhden asian siitä, kun rakastuin sinuun. Kaikki on mahdollista.
~Sinulle, jolla on kauniit vaaleanruskeat silmät ja uskomaton persoonallisuus
Tiedän, että tämä on outoa. Minun tunteeni sinua kohtaan. Sinussa on kuitenkin jotain sellaista, mitä en muissa ihmisissä ole tavannut. Jotain sellaista, joka saa minut hymyilemään surun keskeltä.
Luulin, että ihminen ihastuu sielunsiskoon helpoiten, koska silloin jaetaan samat kiinnostuksenkohteet ja on helpompi kommunikoida. Mutta luuloni petti. Meillä on valtava ikäero, erilaiset harrastukset ja mieltymykset. Ainoa asia, joka yhdistää, on intohimo luonnontieteisiin. Ja tiedätkös, haluaisin keskustella niistä enemmän, haluaisin syventyä Einsteinin suhteellisuusteoriaan ja kauniisiin matemaattisiin kaavoihin, mutta sanani jäävät sydämen ja suun välimaille. Mutta, en välitä. En välitä uskonnostasi, ulkonäöstäsi tai mieltymyksistäsi. Sinä olet sinä, ainutlaatuinen, se tässä tekee sinusta täydellisen.
Kieltämättä vihaan kirjoittaa tunteitani ylös, olen siinä surkea, vihaan avata suutani itselleni. Tiedän, että on todella pieni todennäköisyys siinä, että jotain tapahtuisi välillämme, että sinä huomaisit, kuinka tuijotan käytävän poikki ja käyttäydyn kuin kofeiinihumalassa oleva vierelläsi. Toivon, että huomaisit. Ja minä odotan, jaksan odottaa. Tiedätkös, olen oppinut yhden asian siitä, kun rakastuin sinuun. Kaikki on mahdollista.
~Sinulle, jolla on kauniit vaaleanruskeat silmät ja uskomaton persoonallisuus
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko mies vai nainen?
Nainen
Hieman samanlainen tilanne on minullakin. Työ matematiikan ja luonnontieteiden parissa on yhdistävä tekijä, eikä muuta juuri olekaan. En osaa sanoa riittääkö se. Epäilen suuresti. Rakkaudesta en voi kohdallani puhua, mutta ajatuksissani hän on ollut aina välillä. Tunteitani en juurikaan näytä ulospäin, olenhan kylmä tiedemies, vaikka välillä saatankin hurmioitua matemaattisten avaruuksien ihmeellisistä ominaisuuksista, jotka toisinaan paperille ilmestyvät kuin taikaiskusta ja vain niille jotka näkevät kauneuden siinä missä muut näkevät vain omituisia koukeroita ja sekavia töherryksiä.