Autismin diagnosointi aikuisena?

Epäilen että läheiseni olisi autistinen. Hänellä on eräs diagnoosi, mutta epäilen sen olevan väärä. Monet oirekuvat, varsinkin ne joita autistiset ovat itse kirjoittaneet ja kertoneet kuulostavat minun korvaani kovin tutuilta ja selittäisivät osaltaan tämän läheiseni käytöstä ja elämää.

Käsitykseni mukaan aikuisiällä todettukin autismi diagnoisoidaan ainakin osittain perustuen lapsuuden havaintoihin - isän, äidin, muiden aikuisten huomioihin siitä, millainen henkilö oli lapsena. Mutta entä jos tällaisia henkilöitä ei ole? Voidaanko diagnoosia perustaa henkilön tämänhetkiseen tilaan ja tilanteeseen?

Uskon että mikäli tosiaan on kysymys autismista oikea diagnoosi auttaisi häntä selviämään elämässä jatkossa paremmin kun sekä hän itse että kaikki muut hänen ympärillään tietävät mistä on kysymys.

Olen pahoillani etten voi avata tarkemmin niitä seikkoja josta epäilykseni ovat heränneet - nämä ovat niin laaja-alaisia koko elämän kattavia asioita että hänet olisi turhan helppo tunnistaa jos joku lähipiiristään eksyisi tänne. Haluan vain lisätietoa siitä miten diagnoosia käytännössä lähdetään tekemään.

Vaikka menemällä neurologille puhumaan epäilystä.
Jos neurologi epäilee samaa, sitten varmaan lähetetään tutkimuksiin.
Ehkä se riippuu paikasta miten ne menee. Psykologisia testejä, haastatteluja, vanhempien haastatteluja jos mahdollista, lääkärin kanssa keskustelua, mahdollisesti lääkärille voi kirjoittaa elämäntarinan. ..jne...
täytetään erilaisia kyselyjä jne. Tuo on mitä minä olen asiasta nähnyt.

Riippuu niin paljon kunkin sosiaalisesta tilanteesta.
Ei aina ole huono vaikka joku toinen ehdottaisikin tutkimuksia.
Lääkärikin ehkä helpommin suhtautuu vakavammin, jos epäily on jonkun muun kuin omasta aloitteesta.

Ei ole uskottava lääkäri joka kuuntelee muita. Kyllä potilas on aina oman tautinsa patas asiantuntija.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14260584/autismin-diagnosointi-aikuisena#comment-84436491
Miksi tutkituttaa itsensä, joa tautiin ei ole lääkettä eikä parannusta ja jopa epävarmaa onko kyseessä edes tauti.

Mistä se pomosi sai tietää sinun olevan autistiseksi diagnosoitu? Työpaikalla ei ole pakko kertoa sairauksistaan tai muustakaan omaan terveyteen liittyvästä. Vai oletko kokenut tulleesi työpaikallasi kiusatuksi ja sen vuoksi tuonut jossakin vaiheessa esille oman autistisuutesi?
Kirjoittamasi pomon sitaatti viittaa hienoiseen ironiaan, jolloin siinä ilmeisestikään pointtina ei ole ollut se itse autismi, vaan työpaikan muut ongelmat joko henkiöiden välillä tai työtehtävissä. Tosin oikeasti en usko, että sanatarkasti juuri noin olisi yksikään esimies mennyt sanomaan.