Nouseva aurinko

Huomenta,

Näinhän se aina menee..siis oikeesti, ja kiitos elämälle joka antoi ja otti. Jokaiselle sopii toivoa, että elämä kantaa senkin jälkeen kun se ottaa.

Joskus käy niin, että elämässä törmää ihmiseen, josta tulee osa sisäistä elämää, ja niin ulkopuolinen elämä häiriintyy ja kuihtuu, koska harva jaksaa molempia yhtä aikaa elää, jos eivät ole yhdessä.

Näin jälkikäteen mietin, minulla oli silloin elämä ennen häntä, sen kadotin ja otin tilalle sisäisen, omien haaveiden ympärillä pyörivän elämän, muu elämä oli mekaaninen, ja tunsin itseni säälittäväksi.

Ihastuin niin kertalaakista, vaikka en olisi ikinä uskonut niin käyvän vielä. Se mikä tarkoitus sillä oli, en tiedä ehkäpä sillä oli tarkoitus ravistella sisäistä elämäni. Hänelle miehelle kiitos, että sai aikaan sen minussa. Ikinä en kadu ihastumistani häneen :) vaikka se silloin ottikin koville.

Olenkin jo selvinnyt eteenpäin, enkä tunne tarvetta kirjoittaa aiheesta enää. Silti sydämeni sanoo, että jos joku muu, niin ei kukaan muu kuin hän. Se mua joskus rassaa, ehkäpä siksi ettei tää elämä aina niin passaa.

Ps. Olen kirjoittanut nimimerkillä piipahtaja, ja yllätys yllätys, sekin on otettu käyttöön. Eihän se mua haittaa.

Muistot.