Okei ,eli haluisin kuulla ihmisten kokemuksia kummitteluun , yliluonnolliseen ja ylipäätäänsä pelottaviin kokemuksiin , mullahan näitä on ,mut olis hauskaa kuulla muittenki kokemuksia c:.
Oma kokemukseni oli se ,kun menimme hakemaan enoani ja hänen naisystäväänsä jostain ,en kyllä muista mistä.... Mutta siinä oli sellanen metsä josta mulle oltiin sanottu ,ett siellä on eläintenhautausmaa ,olin tietenkin kiinnosunut siitä ja pyysin että isäni jättäisi minut ja pikkuveljeni tädin luo joka asu siinä lähellä , no isä sanoi mulle ,että mun pitäis soittaa ja kysyä siltä...No me päästiin sinne ,mutta hänellä tulisi kestää ku se oli juuri kaupassa ja hän kertoi missä vara-avain on . Me mentiin siihen pihaan sitte ja mulle tuli heti sellanen outo tunne ,että sieltä metsästä vahdittais mua...No en antanu sen häiritä vaan menin ovelle,otin sen vara-avaimen ja aukaisin oven. Isä huikkas mulle tässä vaiheessa ,että tulee hakemaan sitten, kun soitan.No mun pikkuveli ei halunnut jäädä sinne vaan meni takasi autoon... ja mä painelin sisälle,odottelin siinä hetken ,tutkien niitä valokuvia mitä hyllykössä oli siinä oli koiran kuvia ja tätini kuvia.Menin sitten yläkertaan ja menin koneelle kerran tätini sanoi siihenkin kaikki salasanat,ettei mulle tulisi tylsää. Kuulin sitten alakerrasta jotain kolinaa ja huusin tädilleni " Moi!" ,mutta kukaan ei vastannu ,en antanut sen häiritä.Hetken päästä sieltä kuulu taas kolinaa ja tässä vaiheessa mua alko hieman pelottaa.Menin peiton alle piiloon ja otin kännykköni taskusta ja aloin pelaamaan sillä matopeliä.Kuulin kuinka askeleet tulivat yläkertaan ja mulle tuli tosi huono olo ,toisin sanoen olin paniikiss.No mä tunsin kuinka joku (tai jokin) kosketti mun säärtä ja mumisi jotain.Tällä kertaa mä itkin siä peiton alla ja pidin mun silmiä kiinni ja yritin olla mahdollisimman hiljaa.No ne askeleet lähti takasin alakertaan ja mä lähdin peiton alta loikkimaan hiljaa yläkerran vessaan ja soitin isälle ,että tulee hakeen mua.No siä sano ,että siinä tulis kestää joku 5-8 minuuttia.No sn aikaa mä vaan istuin siä vessassa ja odotin ,että isä tulis...No aikahan siinä vierähti ja kolinaa oli kuulunut välillä alakerrasta , mut siite mä kuulin kuinka ne askeleet lähti talosta ja mulle tuli helpottunu olo.Ja kuulin kuinka auto ajo pihaan , isä tuli ja soitti mulle ,että on pihassa just no mä aukaisin lähdin juoksemaan alakertaan katselin hetken aikaa ympätilleni ja näin ,että yks niistä koiratauluista oli kaatunu...No lähin sitte ulos,suljin oven ja lähin kävelemään autolle.Katselin damalla pihalle ja näin 2 mustaa hahmoa toinen oli koiranmuotoinen ja toinen ihminen lähin juoksemaan autolle.Ku pääsin autolle niin mun sydämmeen alkopistää(ja se johtu siitä ,että olin todella stressaantunut ,mulle tapahtuu tota,ett sydäntä pistää niin vähät väliä...)
Sori tuli pitkäteksti ja paljon kirjotusvirheitä :d Mut kumminki (Huom olin tuolloin 7v)
Oma kokemukseni oli se ,kun menimme hakemaan enoani ja hänen naisystäväänsä jostain ,en kyllä muista mistä.... Mutta siinä oli sellanen metsä josta mulle oltiin sanottu ,ett siellä on eläintenhautausmaa ,olin tietenkin kiinnosunut siitä ja pyysin että isäni jättäisi minut ja pikkuveljeni tädin luo joka asu siinä lähellä , no isä sanoi mulle ,että mun pitäis soittaa ja kysyä siltä...No me päästiin sinne ,mutta hänellä tulisi kestää ku se oli juuri kaupassa ja hän kertoi missä vara-avain on . Me mentiin siihen pihaan sitte ja mulle tuli heti sellanen outo tunne ,että sieltä metsästä vahdittais mua...No en antanu sen häiritä vaan menin ovelle,otin sen vara-avaimen ja aukaisin oven. Isä huikkas mulle tässä vaiheessa ,että tulee hakemaan sitten, kun soitan.No mun pikkuveli ei halunnut jäädä sinne vaan meni takasi autoon... ja mä painelin sisälle,odottelin siinä hetken ,tutkien niitä valokuvia mitä hyllykössä oli siinä oli koiran kuvia ja tätini kuvia.Menin sitten yläkertaan ja menin koneelle kerran tätini sanoi siihenkin kaikki salasanat,ettei mulle tulisi tylsää. Kuulin sitten alakerrasta jotain kolinaa ja huusin tädilleni " Moi!" ,mutta kukaan ei vastannu ,en antanut sen häiritä.Hetken päästä sieltä kuulu taas kolinaa ja tässä vaiheessa mua alko hieman pelottaa.Menin peiton alle piiloon ja otin kännykköni taskusta ja aloin pelaamaan sillä matopeliä.Kuulin kuinka askeleet tulivat yläkertaan ja mulle tuli tosi huono olo ,toisin sanoen olin paniikiss.No mä tunsin kuinka joku (tai jokin) kosketti mun säärtä ja mumisi jotain.Tällä kertaa mä itkin siä peiton alla ja pidin mun silmiä kiinni ja yritin olla mahdollisimman hiljaa.No ne askeleet lähti takasin alakertaan ja mä lähdin peiton alta loikkimaan hiljaa yläkerran vessaan ja soitin isälle ,että tulee hakeen mua.No siä sano ,että siinä tulis kestää joku 5-8 minuuttia.No sn aikaa mä vaan istuin siä vessassa ja odotin ,että isä tulis...No aikahan siinä vierähti ja kolinaa oli kuulunut välillä alakerrasta , mut siite mä kuulin kuinka ne askeleet lähti talosta ja mulle tuli helpottunu olo.Ja kuulin kuinka auto ajo pihaan , isä tuli ja soitti mulle ,että on pihassa just no mä aukaisin lähdin juoksemaan alakertaan katselin hetken aikaa ympätilleni ja näin ,että yks niistä koiratauluista oli kaatunu...No lähin sitte ulos,suljin oven ja lähin kävelemään autolle.Katselin damalla pihalle ja näin 2 mustaa hahmoa toinen oli koiranmuotoinen ja toinen ihminen lähin juoksemaan autolle.Ku pääsin autolle niin mun sydämmeen alkopistää(ja se johtu siitä ,että olin todella stressaantunut ,mulle tapahtuu tota,ett sydäntä pistää niin vähät väliä...)
Sori tuli pitkäteksti ja paljon kirjotusvirheitä :d Mut kumminki (Huom olin tuolloin 7v)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu minullakin on yliluonnollisia kokemuksia, kerran kun olin paskalla ja justiinsa kun vedin jättimäisen jöötin pönttöön niin pönttöpä se rupesi puhumaan, hän toivoi että minulla kävisi enemmän vieraita että hän voisi myös maistaa vieraiden jöötejä ja samalla hän sanoi että voisin kerätä ulkoa koiranpaskaa ja heittää myös ne hänelle maistettavaksi, kuulemma maistuu parhaimmalle kunnon kusisuihkun kanssa.
Peräaukkotsakraa rassaamalla kaikki pelot häviää.
Minullakin oli lapsena ja teini-iässä pelottavia yliluonnollisia kokemuksia. Asuin lapsena maalla ja siellä meidän kulmilla oli elellyt joskus poppamummoja ja taikojen tekijöitä. Uskon vakaasti, että on olemassa näkymätön henkimaailma ja ihmisellä on sielu, joka ei häviä kuoleman hetkellä. En usko että jo kuolleet henkilöt voivat jäädä hiippailemaan asuinseuduilleen ja maan päälle, mutta on laji pahoja hekiä, demoneeja, jotka voivat matkia ja ottaa edesmenneiden ihmisten hahmoja ja niin hämätä ja pelotella ihmisiä.
Kun tulin uskoon, annoin elämän Jumalalle ja Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin pelko hävisi. En ole kokenut enää pahojen pimeiden voimien konkreettista häirintää.