Pitäiskö meidän yrittää jotenkin selvittää tää tilanne (jos siis on mitään tilannetta, etten oo taas tulkinnut väärin...)? Jos tässä on kyse siitä, mistä luulen, niin taidetaan olla sellaisessa loputtomassa p*skassa kierteessä, jossa aina jompi kumpi tulkitsee jostain syystä, ehkä omaa epävarmuuttaan (ainakin mä), toista väärin, alkaa käyttäytyä "ihan kuin mulla ei mitään tunteita olisikaan" -tyyppisesti, josta sit taas toinen lähtee mukaan kierteeseen ja tää on ihan loputonta.
Tykkään susta ihan hirveästi, todennäköisesti enemmän kuin osaat arvatakaan. Mutta just se saa mut käyttäytymään niin ailahtelevasti. Jos tuntuu, että vähänkään osoitat kiinnostusta/teet jotain, jonka voisi tulkita jonkinlaiseksi askeleeksi eteenpäin, niin se on mun mielestä ihanaa, mutta. Pelkään koko ajan, että olen vaan kuvitellut kaiken/että vaan leikit mulla, koska annat toisaalta koko ajan tähän suhteutettuna täysin ristiriitaista viestiä elämästäsi. Siksi mulla menee joku suojaus päälle, koska pelkään, että mun sydän särkyy täysin. Tai jos osoitan tunteitani/teen viattomia vihjauksia edes kaveruudesta, niin sieltä tulee joku "olenhan sanonut, että...", niin kuin joskus aikoinaan.
Välillä tuntuu, että päästään hetkeksi tän kaiken yli, ja sitten "meillä" menee ihan hyvin ja kumpikin vaikuttaa tyytyväisiltä. Mutta sit nää epävarmuuden-mustasukkaisuuden-pelon tunteet saa taas vallan, ja tulee väärinkäsityksiä.
Tykkään susta niin paljon, mutta siksi myös mua pelottaa. Ymmärrät ehkä joskus kaiken paremmin, jos tulee tilaisuus kertoa.
En sano nyt kaikkea, koska haluaisin sanoa ne sulle ihan henkilökohtaisesti, mutta jotenkin vaan tästä tyhmästä tilanteesta pitäisi päästä pois. Jos siis olen tulkinnut oikein.
Tykkään susta ihan hirveästi, todennäköisesti enemmän kuin osaat arvatakaan. Mutta just se saa mut käyttäytymään niin ailahtelevasti. Jos tuntuu, että vähänkään osoitat kiinnostusta/teet jotain, jonka voisi tulkita jonkinlaiseksi askeleeksi eteenpäin, niin se on mun mielestä ihanaa, mutta. Pelkään koko ajan, että olen vaan kuvitellut kaiken/että vaan leikit mulla, koska annat toisaalta koko ajan tähän suhteutettuna täysin ristiriitaista viestiä elämästäsi. Siksi mulla menee joku suojaus päälle, koska pelkään, että mun sydän särkyy täysin. Tai jos osoitan tunteitani/teen viattomia vihjauksia edes kaveruudesta, niin sieltä tulee joku "olenhan sanonut, että...", niin kuin joskus aikoinaan.
Välillä tuntuu, että päästään hetkeksi tän kaiken yli, ja sitten "meillä" menee ihan hyvin ja kumpikin vaikuttaa tyytyväisiltä. Mutta sit nää epävarmuuden-mustasukkaisuuden-pelon tunteet saa taas vallan, ja tulee väärinkäsityksiä.
Tykkään susta niin paljon, mutta siksi myös mua pelottaa. Ymmärrät ehkä joskus kaiken paremmin, jos tulee tilaisuus kertoa.
En sano nyt kaikkea, koska haluaisin sanoa ne sulle ihan henkilökohtaisesti, mutta jotenkin vaan tästä tyhmästä tilanteesta pitäisi päästä pois. Jos siis olen tulkinnut oikein.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivon että saatte puheyhteyden. Tällä se tuskin onnistuu.
Tiedän tunteen. Ei halua näyttää kuinka haavoittuvainen sitä lopulta on.
Kuule hei. Mullakin on sellainen tunne, että olenkin vain kuvitellut kaiken. Outoa. Mistähän se johtuu? Kuvitteleppa sellainen tilanne, että ollaan kirjoiteltu ja jos sitten
kävisikin niin, että tavattaisiin niin oltaisiinkin ihan täysin tuntemattomia. Mutta olen aika varma kun näet, enkä tippaakaan ole ylimielinen, narsistinen (päinvastoin) niin
sovittaisiin toisillemme:)
Hmmmm
Nyt ollaan jo syksyssä. Tilanteemme ei ole sun aloituksesta tainnut korjaantua. Samaa katselurataa kierrämme ja sitä olemme niukentaneet.. ettei vaan toinen sais vihiä että tykätään molemmat. Haluaisin "hukkua sun suudelmiis" ja olla sun aina.