Haluan kuolla, en halua elää tätä elämääni. Olen saanut tarpeeksi tästä kaikesta, en jaksa enää. Joka ikinen päivä mä toivon salaa mielessäni, että mä kuolisin, jolloin mun ei tarvitsisi kokea enää tätä elämääni. Minulla on historiassani kauheita kiusaamiskokemuksia ja kokemus, kun kukaan ei välitä.
Nykyään elämässäni ei ole mitään hyvää, sillä kärsin voimakkaista fyysisitä kivuista ja minulla on koko ajan paha olla. En halua kokea elämääni, haluan päästä pois, kuolla. En osaa kuvailla kunnolla, mutta en halua kokea tätä kaikkea; kun joudun joka päivä heräämään aamulla, opiskella, hoitaa asioita, kokea kipua, mennä nukkumaan (siis ihan vain elää elämääni) ja seuraavana päivänä taas kaikki alkaa alusta. En halua elää, minulla on jatkuvasti paha olla ja ahdistaa.
Tiedän kyllä kuoleman lopullisuuden ja sen mitä se tarkoittaisi lähimmäisilleni, kuinka he joutuisivat suremaan ja kärsimään. Haluan nimenomaan kuolla, en pelkästään "päästä pois tästä tilanteesta". Kuoleman jälkeen ei ole enää paluuta tähän hetkeen.
Olen ajatellut, että tekisin jossakin kohtaa itsemurhan. Kun siihen olisi sopiva tilaisuus, tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Tiedän, että se on itsekästä ja "väärin", mutta tämä on oma elämäni ja en jaksa kärsiä enempää. Tiedän myös, että on ihmisiä, jotka ovat kokeneet pahempia asioita kuin minä ja silti elävät, mutta kuka muka päättää, missä menee se raja, että on tarpeeksi perusteluita itsemurhaan?
Olen kyllä yrittänyt hakea apua fyysisiin kipuihini ja käynyt keskustelemassa ammattiauttajalle, mutta kukaan tai mikään ei voi auttaa minua.
Mielestäni minulla olisi "oikeus" itsemurhaan.
Anteeksi pitkä kirjoitukseni, mutta halusin jakaa ajatuksiani ja kysyä voidaanko minua Suomessa estää tekemästä itsemurha?
Nykyään elämässäni ei ole mitään hyvää, sillä kärsin voimakkaista fyysisitä kivuista ja minulla on koko ajan paha olla. En halua kokea elämääni, haluan päästä pois, kuolla. En osaa kuvailla kunnolla, mutta en halua kokea tätä kaikkea; kun joudun joka päivä heräämään aamulla, opiskella, hoitaa asioita, kokea kipua, mennä nukkumaan (siis ihan vain elää elämääni) ja seuraavana päivänä taas kaikki alkaa alusta. En halua elää, minulla on jatkuvasti paha olla ja ahdistaa.
Tiedän kyllä kuoleman lopullisuuden ja sen mitä se tarkoittaisi lähimmäisilleni, kuinka he joutuisivat suremaan ja kärsimään. Haluan nimenomaan kuolla, en pelkästään "päästä pois tästä tilanteesta". Kuoleman jälkeen ei ole enää paluuta tähän hetkeen.
Olen ajatellut, että tekisin jossakin kohtaa itsemurhan. Kun siihen olisi sopiva tilaisuus, tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Tiedän, että se on itsekästä ja "väärin", mutta tämä on oma elämäni ja en jaksa kärsiä enempää. Tiedän myös, että on ihmisiä, jotka ovat kokeneet pahempia asioita kuin minä ja silti elävät, mutta kuka muka päättää, missä menee se raja, että on tarpeeksi perusteluita itsemurhaan?
Olen kyllä yrittänyt hakea apua fyysisiin kipuihini ja käynyt keskustelemassa ammattiauttajalle, mutta kukaan tai mikään ei voi auttaa minua.
Mielestäni minulla olisi "oikeus" itsemurhaan.
Anteeksi pitkä kirjoitukseni, mutta halusin jakaa ajatuksiani ja kysyä voidaanko minua Suomessa estää tekemästä itsemurha?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumala voi auttaa ja antaa elämänhalun ja ilon takaisin. yritin itsemurhaa itse 20 vuotta sitten ja onneksi en onnistunut. Muakin vain otti päähän herätä joka aamu. tuntu et herään painajaiseen. Etsin sitten elämääni vastauksia psykologiasta yms ja loputa aloin lukea raamattua, uutta testamenttia. Löysin sieltä tiedon että jumala rakastaa minua yms että päätin vielä kokeilla sen jutun. Myös eräs tuttavani oli käynyt hengellisessä tilaisuudessa ja tullut uskoon. luin kirjan Klinu Loikkasesta, murhamiehestä joka tuli uskoon. se teki minuun vaikutuksen, ajattelin että jos jumala voi auttaa sellaista kaveria, kai minuakin. en ollut eläissäni käynyt muualla kuin ev.lut kirkossa, pakollisesti hautajaisissa ym. Tuntui nyt että mun pitää mennä helluntaiseurakuntaan. Se oli outoo mutta tajusin että se oli Jumalan johdatusta myöhemmin kun muistelin asiaa. Tutustuin yhteen entiseen narkomaaniin, "KK" Kari Krhoseen, joka oli tullut uskoon ja vapautunut huumeistakin siinä sivussa. Hänen kanssaan sain keskustella. Luin raamattua ja tapasin uskovia muistakin seurakunnista, kävin keskusteluja sielunhoitajien ja seurakuntien työntekijöiden kanssa. Mulle avautui uusi elämä. Ei elämä ole helppoo, mutta onneksi en onnistunut aikeissa tappaa itseäni. Jumala antaa voimaa mulle jaksaa elämän taistoissa ja sellasen perus rauhan ja elämänhalun oon saanut. Suosittelen katsomaan vielä tämän "kortin" .
Ei jos kukaan ei tiedä aikeista.
En jos tietää? Onko kellään oikeutta puuttua asiaan?
Olen saattanut mainita muutamalle henkilölle, että haluaisin kuolla ja että olen ajatellut itsemurhaa (itsemurhatapoja), mutta en ole kertonut tarkemmin mitään suunnitelmaani, yms. Eli kukaan ei tiedä suunnitelmaani (paikkaa, aikaa, ym.).
En kuulu kirkkoon, enkä ole tullut uskoon. En usko, että Jumalakaan pystyisi minua auttamaan, sillä en edes usko Jumalaan.