VOISIKO JOKU AUTTAA

Tuossa kysyn apua, mihin voisin ottaa yhteyttä, kun kärsin kolarin jälkitilasta eikä meinaa nuppi tervehtyä...eli olen kovin itkuinen koko ajan, tosin mutkin asiat vaivaavat mieltä, kuten etten saa mitään lohdutusta tai saatikka tukea perheeltäni tässä tilanteessa. En paljon pyytäisi kuin edes suvatsevainen katse tai kysymys kuinka voit?
4426
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Et ole ainoa!Asiantuntevaa apua saat aivan varmasti rohkeasti vaan lääkäriin.Ota huomioon,että meistä joka kolmas kärsii jonkinasteisesta masennuksesta,tai ahdistuksesta.SEMPPIÄ SINULLE

Äänestä
  • Löytyykö kotipaikkakunnaltasi traumatilanteiden jälkihoitoon erikoistuneita terapeutteja? Jos traumaoireet jää päälle, niin siinä on riski niiden kroonistumisesta (onnettomuus tulee mieleen toistuvasti, mielikuvat, aistimukset palaavat uudelleen ja uudelleen; painajaiset, unihäiriöt, pelokkuus liikenteessä, tunteiden ailahtelut, varuillaan oleminen jne.). Voit aloittaa eim. tk:sta ja keskustella siellä, usein tk:ssa on kriisiryhmä, jossa jollain henkilöllä usein kokemusta myös traumanhoidosta.
    Spesifejä traumaterapiatekniikoita on olemassa, joilla kokemusta voidaan purkaa ja löytää usein nopeastikin apua. Älä jää itseksesi miettimään, hae apua ja puhu kokemuksestasi.

    Äänestä

Joo masennukselle tuo kuulstaa: ei kovin vakavalta mutta jollekkin olisi hyvä saada jutella tai sitten toinen vaihtoehto on että kolarista on jäänyt ns. pelkotila etkä osaa käsitellä sitä vaan tarvitsisit jonkun muun analysoimaan sitä.

Äänestä
  • Kiitos teille vinkeistä! sitä jotenkin pitää omia asioitaan kuitenkin niin vähäpätöisenä, kun on paljon vakevimpiakin asioita, mutta yhä uudelleen un tulee tilanteet tuosta kolarista mieleen, ni ei hyvä! ja kannustusta tarvitsin ottamaan yhteyttä johionkin tahoon.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


autoilija20 kirjoitti:

Tuossa kysyn apua, mihin voisin ottaa yhteyttä, kun kärsin kolarin jälkitilasta eikä meinaa nuppi tervehtyä...eli olen kovin itkuinen koko ajan, tosin mutkin asiat vaivaavat mieltä, kuten etten saa mitään lohdutusta tai saatikka tukea perheeltäni tässä tilanteessa. En paljon pyytäisi kuin edes suvatsevainen katse tai kysymys kuinka voit?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu